Poltin äskettäin käämiä lukemalla uusimmasta Tolkien-Racefailista (tällä kertaa kyse olis siitä, miksi "Hobitti" elokuvassa ei voisi/voisi olla tummaihoisia hobitteja) ja aloin pohtimaan lopulta omaa rageani, joka iskee aina päälle kun luen analyyseja fiktiivisten teosten mahdollisesta rasismista tai seksismistä. Minua ei nimittäin kiinnosta pätkän
(
Read more... )
Tässä on hyvä esimerkki siitä, ettei taideteosta ole järkeä tulkita, ellei hyväksy sen omia lähtökohtia. Menee ohipuhumiseksi. Minulla ei ala-asteikäisenä Tolkieniin tutustuessani ollut mitään vaikeuksia hyväksyä tätä, ja siksi en ole myöhemminkään jaksanut vaivata päätäni Keski-Maan mahdollisilla syrjivillä piirteillä. Sitä vastoin moderni amerikkalainen fantasia on useinkin herättänyt pohtimaan näitä asioita, koska sitä on mitä ilmeisimmin kirjoitettu tietoisena allegorisen tulkinnan mahdollisuudesta.
Mutta joo, itse olen silti kiinnostunut ennen kaikkea ihmisistä... mulle on vaan selvää, ettei ihmisistä voi kertoa kiinnostavasti, ellei omaa jotain yleisemmän tason ideoita ihmisyydestä, yhteiskunnasta, kulttuureista jne. En siis ole sen kummemmin ideatason kirjoittaja kuin saippuaviihteen tekijäkään. Sinuun verrattuna huomattavin eroavaisuus on varmastikin se, etten mielelläni käsittele asioita universaalilla tai ylihistoriallisella tasolla, vaan sitä, mitä ympärilläni näen. Jotain yleisinhimillistähän aina hiipii väkisinkin mukaan, mutta se ei ole pääasia.
Reply
Hyvä pointti tuo teoksen omat lähtokohdat. Tolkienilla on kyllä niin oma maailmansa (luomiskertomuksesta alkaen) että on aika turhaa taistelua yrittää vääntää siitä mieleistään.
Reply
Leave a comment