"A long, lonely time"
Tommy Körberg: "Unchained Melody"
Tää olis kipee. Kuumeessa ja ties mitä. Terveydehoitajatäti kyseli puhelimessa muutaman kysymyksen ja yhdisti sitten lääkäritädille, joka ei osannut sanoa Buranaa kummempaa. Siispä syön nyt ibuprofeenia kuin karkkia. Että Bura-nam-nam vaan. Pitää varmaan laittaa brittikirjallisuuden esseen lähdeluetteloon Buranat 400 ja 800. (Mitä? Lääkärin määräämää sekakäyttöä. :’D Minä olen aika iloinen ihminen täällä, kuulkaa.)
I'm feeling absolutely craptastic. I have fever, cold, flu, whatsoever. Called around until I reached a doctor, whose only piece of advice was to keep eating Ibuprofen. I think I am going to need to enlist the pills I take among the sources of my essay, if I actually manage to finish it early enough...
Hurri ilmestyi tänään meseen kovin järkyttyneen oloisena. Kysyin (tietty, lopulta), mikä miestä vaivaa, ja sain vastauksena kuulla hepun törmänneen kappaleeseen, joka kuvaa ihan täysin täydellisesti sitä, mitä hän ajattelee meidän erostamme ja "tämänhetkisestä tilanteestamme" (eihän tässä mitään tilannetta ole, kun kerran olemme eronneet). Pyysin kauniisti ja sainkin hepun lähettämään biisin minulle. Kyseessä on kahden ruotsalaisartistin (mies ja nainen) duetto. Dueton toinen osapuoli mitä ilmeisimmin tiivistää Hurrin tuntemukset - ja toinen taas minun pääkoppani sisäpuolella möngertävät jutut. Aika tehokasta, eikö? (Hitto, miten inhoan tällaista. Minä en tahdo ajatella Hurria millään tapaa romanttisessa mielessä.)
I talked to my rather shocked ex earlier today on MSN. When I asked why he is so shaken, he said that he had ran into a song that describes his feelings and "our current situation" (humbug, there's no situation: we broke up!) perfectly. He even sent this duet to me - and yes, indeed, the other singer describes his feelings perfectly, while the other does the same to my feelings. Quite effective, eh? (God, how I hate this. I don't want to think of him in any way that might be described with the word "romantic". We broke up, for heaven's sake!)
Ei siitä sen enempää. Ei, ei, ei. Eikä yhtään menkää naimisiin -kommenttia! Niitä on kuultu ihan tarpeeksi molemmilla kotimaisilla ja englanniksikin. Finnjäveln ja Hurri ovat isoja ötököitä, me osaamme ihan itse päätellä, koska juttu ei toimi. Se, että emme oikein osaa päästää irti, ei tarkoita mitään. Herra Hurri lienee samaa mieltä.
Not going to talk about it. No, no, no. And if any of you even thinks about suggesting that we ought to give it (us) one more shot, or even marry us, I am going to switch into kamikaze mode. We both are more or less responsible adults and if (when) both of us think that this is not going to work, then it is so. Even if we don't seem to be able to let go. I am absolutely, one hundred percent certain that he agrees.
Kaipa minä tästä palailen noiden kirjalähteiden pariin. Ajattelin kirjoittaa kirja-arvostelun Politkovskajan kirjasta, mutta taidan jättää sen jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Tässä on ihan tarpeeksi sählinkiä ilmankin, luulen ma. Jos saan sen esseep*rkleen ajoissa palautettua (ja palautuskuntoon), palkitsen itseni viikonlopun Sims2-maratonilla tai jotain. :D
Guess I should head back to the pile of books I am supposed use as source texts for my essay. Gah. I ought to write a book review about Politkovskaya's A Russian Diary, too, but that is going to have to wait until I have finished the essay. Seriously, if I am able to turn it in on time (gosh, I hate all these little words, pronouns and prepositions and whatnot), I am going to reward myself with a weekend-long Sims2 marathon or something. :D
Tykkään vanhoista ruotsalaisista miehistä, jotka laulavat kivasti. En niistä, jotka pitävät keskiviikon iltapäivätuntinsa heti 7.1., mutta eivät aamun proseminaariryhmää, vaikka nettisivulla niin väitettiinkiin.
Like so many others, I love old Swedish men who can sing. But I most definitely do not love those old Swedish men who do not show up on their morning lectures when they are supposed to, but still keep their lectures on afternoon. Blah.
Tää olis kipee. Kuumeessa ja ties mitä. Terveydehoitajatäti kyseli puhelimessa muutaman kysymyksen ja yhdisti sitten lääkäritädille, joka ei osannut sanoa Buranaa kummempaa. Siispä syön nyt ibuprofeenia kuin karkkia. Että Bura-nam-nam vaan. Pitää varmaan laittaa brittikirjallisuuden esseen lähdeluetteloon Buranat 400 ja 800. (Mitä? Lääkärin määräämää sekakäyttöä. :’D Minä olen aika iloinen ihminen täällä, kuulkaa.)
I'm feeling absolutely craptastic. I have fever, cold, flu, whatsoever. Called around until I reached a doctor, whose only piece of advice was to keep eating Ibuprofen. I think I am going to need to enlist the pills I take among the sources of my essay, if I actually manage to finish it early enough...
Hurri ilmestyi tänään meseen kovin järkyttyneen oloisena. Kysyin (tietty, lopulta), mikä miestä vaivaa, ja sain vastauksena kuulla hepun törmänneen kappaleeseen, joka kuvaa ihan täysin täydellisesti sitä, mitä hän ajattelee meidän erostamme ja "tämänhetkisestä tilanteestamme" (eihän tässä mitään tilannetta ole, kun kerran olemme eronneet). Pyysin kauniisti ja sainkin hepun lähettämään biisin minulle. Kyseessä on kahden ruotsalaisartistin (mies ja nainen) duetto. Dueton toinen osapuoli mitä ilmeisimmin tiivistää Hurrin tuntemukset - ja toinen taas minun pääkoppani sisäpuolella möngertävät jutut. Aika tehokasta, eikö? (Hitto, miten inhoan tällaista. Minä en tahdo ajatella Hurria millään tapaa romanttisessa mielessä.)
I talked to my rather shocked ex earlier today on MSN. When I asked why he is so shaken, he said that he had ran into a song that describes his feelings and "our current situation" (humbug, there's no situation: we broke up!) perfectly. He even sent this duet to me - and yes, indeed, the other singer describes his feelings perfectly, while the other does the same to my feelings. Quite effective, eh? (God, how I hate this. I don't want to think of him in any way that might be described with the word "romantic". We broke up, for heaven's sake!)
Ei siitä sen enempää. Ei, ei, ei. Eikä yhtään menkää naimisiin -kommenttia! Niitä on kuultu ihan tarpeeksi molemmilla kotimaisilla ja englanniksikin. Finnjäveln ja Hurri ovat isoja ötököitä, me osaamme ihan itse päätellä, koska juttu ei toimi. Se, että emme oikein osaa päästää irti, ei tarkoita mitään. Herra Hurri lienee samaa mieltä.
Not going to talk about it. No, no, no. And if any of you even thinks about suggesting that we ought to give it (us) one more shot, or even marry us, I am going to switch into kamikaze mode. We both are more or less responsible adults and if (when) both of us think that this is not going to work, then it is so. Even if we don't seem to be able to let go. I am absolutely, one hundred percent certain that he agrees.
Kaipa minä tästä palailen noiden kirjalähteiden pariin. Ajattelin kirjoittaa kirja-arvostelun Politkovskajan kirjasta, mutta taidan jättää sen jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Tässä on ihan tarpeeksi sählinkiä ilmankin, luulen ma. Jos saan sen esseep*rkleen ajoissa palautettua (ja palautuskuntoon), palkitsen itseni viikonlopun Sims2-maratonilla tai jotain. :D
Guess I should head back to the pile of books I am supposed use as source texts for my essay. Gah. I ought to write a book review about Politkovskaya's A Russian Diary, too, but that is going to have to wait until I have finished the essay. Seriously, if I am able to turn it in on time (gosh, I hate all these little words, pronouns and prepositions and whatnot), I am going to reward myself with a weekend-long Sims2 marathon or something. :D
Tykkään vanhoista ruotsalaisista miehistä, jotka laulavat kivasti. En niistä, jotka pitävät keskiviikon iltapäivätuntinsa heti 7.1., mutta eivät aamun proseminaariryhmää, vaikka nettisivulla niin väitettiinkiin.
Like so many others, I love old Swedish men who can sing. But I most definitely do not love those old Swedish men who do not show up on their morning lectures when they are supposed to, but still keep their lectures on afternoon. Blah.
Click to view