Irrottauduin arjesta muutamaksi päiväksi. Nyt pitäisi alkaa palailla arkeen, eikä huvita ei sitten tippaakaan. Mutta voisin nyt kertoa vaikka siitä, mitä viime päivinä on tapahtunut. Tuntuu, etten muista enää itsekään.
Keskiviikkona tuli siis Aino. Piirsin tiistai-iltana Cadillä kolmeen asti. Keskiviikkona menin kouluun puoli yhdeksäksi. Aamutuntien jälkeen piirsin iltapäivätunteihin asti. Iltapäivätunneilla ärsyyntymiseni ryhmätyöpariani kohtaan vaihtoi kohdetta ja siirtyi opettajaan. Parini on ihan kiva, mutta opettaja on tyhmä, kun ajoittaa olennaisten asioiden kertomisen aina ihan väärin. Siten, että saa sitten tehdä taas suunnilleen kaiken alusta, vaikka on nähnyt valtavasti vaivaa. No ei siitä sen enempää. Jatkettiin kuvien työstämistä seitsemään asti. Kun lähdin koululta, osa rakennuksista, joiden läpi yleensä kuljen, oli jo lukittu.
Mutta sitten tuli Aino. Tavattiin juna-asemalla ja tultiin tänne. Tehtiin ruokaa ja syötiin. Sitten piirsin Cadilla taas yhteen asti, minkä jälkeen mentiin nukkumaan. Aamulla menin koululle puoli yhdeksitoista piirtämään Cadillä.. Aino meni Mole Antonellianaan elokuvamuseoon ja katselemaan maisemia tornista, kun oli aurinkoinen ilma. Koko viikonlopun oli hyvä ilma, vaikka luvattiin kaikenmaailman tulvia ja jopa lumisateita.
Koulupäivä loppui taas siinä puoli seitsemältä. Tai ehkä käytännössä vähän aiemmin. Niin että ei siinä sitten illalla taas kauheasti muuta kun syöty ja jotain. Taidettiin juoda viiniä ja jutella, kun ei ollut läksyjä!
Perjantaina pyörittiin vähän kaupungilla ennenkun menin puoli kolmeksi kouluun. Koulu loppui kuuden aikoihin (Aino kävi siinä välissä Egyptimuseossa). Sitten käytiin kaupassa ja tultiin tänne syömään.
Aikomuksena oli mennä juhlimaan (perjantaisin aina löytyy juhlat..). Oltiin kuitenkin jotenkin väsyneitä. Olin/olen TAAS tulossa kipeäksi. Tai semmoista nuhaa ja kurkkukipua. Lopulta päätettiin että okei ei meidän ole pakko mennä juhlimaan, mennään vaikka huomenna. Ja se oli niin piristävä päätös, että mentiin sitten kumminkin juhlimaan =D Siinä välissä kuitenkin katseltiin jotain ihastuttavia YouTube-videoja (kuten My Little Ponya.. "Jotain tapahtuu juuri nyt, jotain herää juuri nyt, My little pony, my little pony, my little pony ON!") ja juotiin viiniä.
Lopulta sitten yhdentoista aikoihin kumminkin ryhdistäydyttiin ja suunnattiin C-rapun pesutupaan. Ihan MIELETTÖMÄSTI ihmisiä. Tuttuja ja tuntemattomia. Ja meteliä! Ruokaakin siellä oli ja kaikkea. Kolmen ihmisen syntymäpäivä. En ihan tiedä keiden. Mutta tiedättekös mitä muuta siellä oli? Kaksi suomalaista! Neljä suomalaista samassa huoneessa kerralla! Mieletöntä! Viimein siis tapasin sen Liisan, josta olen niin monelta kuullut. Ollaan samasta koulusta Turustakin. Samasta toimipisteestä. Se opiskelee muotoilua ja on täällä suomalaisen poikaystävänsä kanssa. Ollaan jopa samalla kurssilla oltu koko syksy toisistamme tietämättä. Niin outoa. Kaikkien (paitsi ehkä Ainon) mielestä oli kummallista puhua yht'äkkiä suomea uusien ihmisten kanssa. Tuntui myös siltä, että tunnenkin aika monta ihmistä, kun kokoajan joku tuli jotain puhumaan tai halaamaan. (Ne juhlat oli jo aika hyvässä vauhdissa siinä vaiheessa kun mentiin sinne..)
Joskus ennen yhtä menivät sähköt. Aika loppuunajateltu juhlienlopettamismenetelmä, kun se tarkoitti sitä, että humalaiset ihmiset alkaa törmäillä toisiinsa ainoana valonlähteenään sytkärit, tupakat ja kännykät. Lähdettiin baariin. Mutta jotenkin kadotettiin kaikki tutut siinä vaiheessa kun haettiin takkeja. Ihmiset oli sanoneet olevansa menossa Lapsukseen, mutta sitten ne päätyivätkin Murazziin. Me mentiin kuitenkin Lapsukseen semmoisen porukan kanssa, joka oli siinä menossa sillon kun mekin. Nekin oli juhlissa olleita vaihtareita, mutta sellaisia, jotka asuu muualla. Vain yhden tunsin.
Baarissa ei ollut erityisen kivaa. Mutta ihan ok. Lähdettiin joskus kolmen ja neljän välillä pois. Nukkumaan mentiin ehkä viideltä.
Lauantaina herättiin kahdeltatoista. Se oli oikein kunnon turistipäivä. Päätöntä harhailua siellä täällä. Aluksi mentiin markkinoille/torille (joku euroopan suurin open-air-market tai jotain..) ne haarautuu jokasuuntaan ja siellä on vaikka mitä. Ruokaa, vaatteita , krääsää, keittiötarvikkeita, joulukoristeita.. Mitä nyt ihminen tarvitseekaan. Tietokoneenosia, huonekaluja, afrikkalaisia naamareita. Ja kaiken keskellä tietenkin ilmielävä joulupukki mökissään isokorvaisine tonttuineen ja poroineen..
En ihan tiedä miksi se joulupukki oli asettunut sinne afrikkalaisten naamioiden luo eikä lähellekään niitä varsinaisia joulumarkkinoita, joille mentiin seuraavaksi. Siellä oli kaikenlaista jouluunliittyvää kuten esimerkiksi mehiläisiä tekemässä hunajaa. Ja tietenkin vappupalloja. Juotiin kaakaota (tai oikastaan se oli kirjaimellisesti cioccolato caldo, eli kuumaa [ja siis sulaa] suklaata) ja syötiin perunakroketteja (mahtava yhdistelmä..) Joulukuuset oli kummallisia. Pikkuisia kuusia, joissa koristeina oli tyhjiä tussipaketteja ?! Osa markkinoista oli sisätiloissa. Siellä oli myös pari kauppaa, joissa tuli ihmeellinen suomalaisuushetki, kun radiosta soi The Rasmus ja pöydällä esillä olevista kolmesta kirjasta yksi kertoi Alvar Aallosta ja yksi Eero Saarisesta (kolmas taisi olla Le Corbusier).
Markkinoilta suunnattiin keskustaan. Kiemurreltiin kujilla etsimässä yhtä ravintolaa, jota en kauhean kätevästi löytänyt, kun oltiin tulossa eri suunnasta kuin yleensä olen tullut. Matkalla löydettiin kyllä kaikenlaisia kauppoja, joissa käytiin. Esimerkiksi vähän ruohonjuurityyppinen terveysruokakauppa. Siellä oli kaurahiutaleita ja kaikkee! Jee! Löydettiin lopulta se ruokapaikkakin, mutta se aukesi vasta seitsemältä ja kello oli kuusi. Tiedettiinkin kyllä ettei se vielä aio olla auki. Haluttiin vain varmistaa, että se aikoo olla.
Välissä oli hyvin aikaa käydä katsomassa mahtava taidenäyttely. Oltiin kävelty sen gallerian ohi edellisenä päivänä, mutta silloin se oli kiinni. Se oli hieman hämmentävä. Löysin nyt netistä vain yhden kuvan. Mun lempparia ei löytynyt. Mutta tuossa nyt kuitenkin yksi
http://www.exibart.com/profilo/imgpost/rev/112/rev82112%281%29-ori.jpg . Lisäksi käytiin parissa kirjakaupassa.
Vähän yli seitsemän mentiin syömään. Syötiin pizzaa ja jälkiruuaksi kakkupalat ja kahvit (eli espressot). Lasku oli yhteensä 23,60€ ja siinä tuli mukana lottorivi sekä yhdeksän karkkia. Ihanaa! Se on kiva paikka. Ruoka, tunnelma ja hinnat on kaikki hyviä.
Sunnuntaina eli eilen oli itsenäisyyspäivä. Leivottiin korvapuusteja. Niitä tuli kaksi pellillistä. Tai ei meillä ole peltejä, mutta se onnistui ritilöilläkin. Pitäisi nyt vaan syöttää loput jollekin. Tai laittaa pakkaseen. Tai molempia. Vähän tyhmästi meni ajoitukset niin, että meidän piti lähteä just sillon kun saatiin ne uunista, niin ei edes itse ehditty syödä niitä heti tuoreina.
Mentiin katsomaan nukketeatteria. Lelujen vallankumous. Se marionettimuseo on kiva. Esitys ei ollut ihan niin kiva, kun olisin odottanut. Mutta oli se ihan. Istuttiin vähän liian kaukana (vaikka ei oltu edes takana). Näkyi jotenkin vähän huonosti.
Esityksen jälkeen pyörittiin jossain kaupoissa. Ruokapaikat kun ei aukea ennenkun seitsemältä. Seitsemältä kannattaa kylläkin mennä, koska ne täyttyy nopeasti. Eilen oli jotenkin ihmisiä kaikkialla valtavasti. Ja yhdellä aukiolla oli ihan mielettömästi paloautoja ja palomiehiä. Ja italianlippuja. Paloautobileet? Ei se mikään onnettomuusjuttu ollut. Siellä oli tietysti kans niitä vappupalloja. Ja tosi kylmä. Niinkun lauantainakin illalla.
Söin taas pizzan. Ja panna cottan. Ja kahvin. Ja oli hyvää.
Tultiin vähäksi aikaa tänne. Itsenäisyyspäiväiltiin katsomalla kuvia linnanjuhlista. Löydettiin myös YouTubesta täydellinen itsenäisyyspäivälaulu.
http://www.youtube.com/watch?v=I4Y0wF2HX8U Ihan mun uus lempparilaulaja. Ja vanha lempparilaulu =D ("Soitaksä MYÖS hanuria?" Kaikki tossa vaan on niin täydellistä. Lavasteet, innostuneisaste ja tietysti noi pitkät vokaalit..)
Puoli yhdeksitoista lähdettiin leffaan. Voi mikä mahtava leffakokemus! Sunnuntai-iltaisin 22.30 jälkeen maksaa leffat tossa suht lähellä olevassa teatterissa 3,50€. Mentiin katsomaan New Moon =D Näytti, että pitäisi jonottaa kauan, kun ihmisiä parveili teatterin ulkopuolellakin, mutta ei tarvinnut jonottaa oikeastaan yhtään. Ja paikkojakin oli jäljellä.
Liput revittiin jo paljon ennen salin ovea. Salien keskellä oli joku autoesittely. Ostettiin juotavaa ja mentiin oven luo. Se oli kiinni, mutta ihmiset meni kuitenkin sisään. Mekin mentiin, mutta salissa oli pimeää ja jonkun leffan lopputekstit menossa. Päätettiin että okei ehkei sit mennä vielä. Odoteltiin hetki ja sit sieltä tuli ehkä joku yks ihminen ulos ja me mentiin sisään. Siellä oli puolihämärää ja mainoksia. Eikä missään vaiheessa se porukka vaihtunut. Hämmentävää. Tai no kyllä siellä jotain ihmisiä kulki sisään ja ulos. Ja välillä meni valot päälle ja mainokset loppui ja sitten ne syttyi ja sammui ja mitä lie. Leffan aikana välillä kuului salin ulkopuolelta musiikkia. Mahtava äänieristys =D Mutta kaikkein parasta oli yleisö. Tuntui, että kaikki oli tulleet katsomaan leffan läpällä. Kuten mekin. Ihmiset nauroi oikeissa kohdissa. Eli niissä kohdissa, jotka on niin yliampuvia tai huvittavia, että naurattaa. Ei semmoisissa, joista on yritetty tehdä hauskoja. Parasta oli ehkä, kun herkälle loppuratkaisulle kaikki alkoi nauraa =D
Tänään ei tehty paljon mitään. Syötiin ja käytiin kaupassa ja syötiin ja jotain. Aino lähti neljän aikaan. Kävin saattamassa sen juna-asemalle, josta se meni lentoasemalle. Sain postissa kirjeen ja kortin. Tänään oli siis vapaapäivä. Huominen on nimittäin pyhä. En tiedä mikä pyhä, mutta pyhä kuitenkin. Tiistai olisi mulla vapaa muutenkin, mutta onneksi ne päätti antaa myös vapaan maanantain.
Huomenna saan sitten taas ryhtyä koulutöihin. Ensi viikolla on kaksi koettä mikä on melko hirvittävä ajatus. Ja keskiviikoksi pitää piirtää. Meidän ryhmätyössä on myös yksi semmoinen ongelma, joka voi estää meidän läpipääsyn kun se on aika selkeä suhteellisen iso virhe. Mutta en tiedä mitä teen, kun en saa pariini yhteyttä enkä millään haluaisi edes ajatella asiaa. No. Ehkä leikin etten huomannut mitään, kun en aluksi huomannutkaan. Hyvä tekniikka =D Ei se nyt niiin iso virhe ole. Hmm. Tyhmä opettaja. Ei enää ihmetytä ihan niin paljon se rehtorillevalittamistapaus.
Tänään voisin katsoa Lauran kuvia Suomesta. Se on ollut joskus koulun kanssa kymmenen päivän Alvar Aalto -retkellä. Espanjasta siis.
Tuli vähän haikea olo. Mutta kohtahan tulee Anna ja Mirri ja se on kauheen kivaa! Jee! Ja sit onkin jo joulu. Enää pitäisi vaan selvitä nämä pari viikkoa.
Harmi kyllä, että moni on täällä vain puoli vuotta.