Mar 27, 2010 20:38
Mikään ei ole hyvin vaikkei missään ole mitään vikaa. Haluan kadota itsestäni tai itseni katoavan minusta tai ehkä pelkästään kadota. En ole varma, pilaanko itse kaiken, vai pilaavatko ihmiset ympärilläni elämäni puolestani. Tuskin kukaan on yksin vastuussa. En jaksa enää puuduttaa kipua kiireellä ja vakuutuksilla siitä, että kaikki on kunnossa ja kontrollissa, enkä myöskään halua mureta tuhanneksi palaseksi joka kerta kun kohtaan vastoinkäymisen, josta en sormia napsauttamalla selviä. Haluan tasapainoa, haluan turvaverkon joka kietoutuu ympärilleni ilman että sille täytyy hypätä korkeuksista.
Yöt ovat yksinäisintä aikaa. Peiton alla on liikaa tilaa ja liian vähän lämpöä, tyyny kainalossa ei korvaa käsivartta ympärillä. Ikävä saa toisen ihmisen ääriviivat, mutta jossain ihan liian kaukana.