(no subject)
Nyt on vaan semmonen et huh huh.
Oon tosi vihanen, ennen kaikkea itelleni ja kun on negatiivista energiaa, niin sitä löytää sitten joka puolelta. Kaikki ärsyttää ja mua kohdellaan väärin. Ehkä vika on siinä, että en aina osaa vaatia sitä mitä tarvitsen. Odotan, että muut osaavat lukea ajatuksia, ja sitten suutun, kun ne eivät teekään niin. Tekopyhää. Turhautuminen ei sovi mulle.
Nyt en vaan osaa enkä halua enkä kai pysty olemaan ketään varten tai kenenkään tukena tai pönkittäjänä. En jaksa kuunnella muiden murheita. Äh, ärsyttää nyt vaan kauheasti. Koko viikonloppu on ahdistanut ja ärsyttänyt. Perjantai nyt oli täysi fiasko ja se sai mut inhoamaan itseäni. Sitä paitsi olin typerä ja rikoin tipattoman tammikuun _kahta_ tuntia ennen kuin sen olis pitänyt virallisesti päättyä. Teki mieli vetää lärvit, avautua kaikesta ja itkeä, mutta sekään ei onnistunut. Opera on kamala paikka. Muutenkin noi keskustan mestat niin vaan ei vedä mua, mutta koska muut haluavat mennä sinne, niin jos en halua istua kotona murjottamassa, niin ei auta muu kuin hypätä metroon.
Oltiin lauantaina katsomassa Inkan tulevaa koiranpentua. Ne oli niin mahtavan suloisia, että tuli itsellekin ihan kaiho. Kolme pientä karvaista palleroa, jotka poukkoilevat sylissä miten sattuu, eikä halua pois. Sitten ihan ykskaks ne nukahtaa, asentoon, missä sattuvat olemaan. Hankin kyllä kissan kun on enemmän tilaa ja aikaa. (Sit eläkkeellä siis)
Ps. Nyt jo ennen tän entryn tallentamista nolottaa, mutta jokin selkäranka pitää säilyttää.
Oon tosi vihanen, ennen kaikkea itelleni ja kun on negatiivista energiaa, niin sitä löytää sitten joka puolelta. Kaikki ärsyttää ja mua kohdellaan väärin. Ehkä vika on siinä, että en aina osaa vaatia sitä mitä tarvitsen. Odotan, että muut osaavat lukea ajatuksia, ja sitten suutun, kun ne eivät teekään niin. Tekopyhää. Turhautuminen ei sovi mulle.
Nyt en vaan osaa enkä halua enkä kai pysty olemaan ketään varten tai kenenkään tukena tai pönkittäjänä. En jaksa kuunnella muiden murheita. Äh, ärsyttää nyt vaan kauheasti. Koko viikonloppu on ahdistanut ja ärsyttänyt. Perjantai nyt oli täysi fiasko ja se sai mut inhoamaan itseäni. Sitä paitsi olin typerä ja rikoin tipattoman tammikuun _kahta_ tuntia ennen kuin sen olis pitänyt virallisesti päättyä. Teki mieli vetää lärvit, avautua kaikesta ja itkeä, mutta sekään ei onnistunut. Opera on kamala paikka. Muutenkin noi keskustan mestat niin vaan ei vedä mua, mutta koska muut haluavat mennä sinne, niin jos en halua istua kotona murjottamassa, niin ei auta muu kuin hypätä metroon.
Oltiin lauantaina katsomassa Inkan tulevaa koiranpentua. Ne oli niin mahtavan suloisia, että tuli itsellekin ihan kaiho. Kolme pientä karvaista palleroa, jotka poukkoilevat sylissä miten sattuu, eikä halua pois. Sitten ihan ykskaks ne nukahtaa, asentoon, missä sattuvat olemaan. Hankin kyllä kissan kun on enemmän tilaa ja aikaa. (Sit eläkkeellä siis)
Ps. Nyt jo ennen tän entryn tallentamista nolottaa, mutta jokin selkäranka pitää säilyttää.