uimalakki
Nyt on vähän kumma olo. Ehkä se johtuu liian pitkästä ajasta henkisesti toimettomana, jännästä musiikista, ikävästä tilanteesta tai huomisesta, joka kaikesta huolimatta jännittää ihan sikana. Olikohan se nyt moka? En haluis liikaa spekuloida, voihan sitä kohdata toisen ihmisen ilman mitään ihme vaiheilua tai kriisejä.
Mutta ku musta tuntuu, että haisen lapsenkakalta enkä osaa puhua aikuisen ihmisen kanssa niin, että tulisin ymmärretyksi.
Olispa vieläkin vaan kiireinen ja stressaantunut, niin ei tarttis käsitellä asioita kun voi vedota siihen, ettei nyt vaan pysty tai jaksa. Nyt kun ei oo mitään tekosyytä. Olenkohan mä liian ankara itselleni? Vai olenko mä selkärangaton?
Mutta ku musta tuntuu, että haisen lapsenkakalta enkä osaa puhua aikuisen ihmisen kanssa niin, että tulisin ymmärretyksi.
Olispa vieläkin vaan kiireinen ja stressaantunut, niin ei tarttis käsitellä asioita kun voi vedota siihen, ettei nyt vaan pysty tai jaksa. Nyt kun ei oo mitään tekosyytä. Olenkohan mä liian ankara itselleni? Vai olenko mä selkärangaton?