(no subject)
Ihana rauhaisa viikko. Sain vihdon varattua lääkäriajan, hammaslääkäriajan ja passinhakuajan. Lisäks oon saanut kirjoitettua - ainakin alustavasti - kaks juttua joista etenkin toinen on aiheuttanut mulle harmaita hiuksia ja kasvavaa ahdistusta jo monta kuukautta kun tuntui että ei oo mitään ideaa. Mulla on taipumus ahdistua tekemättömistä hommista aika hyvissä ajoin, mut sit ku saan aloitettua niin kirjoittaminen on yleensä melko rentoa (paitsi joissain poikkeustapauksissa joissa tekstiä ei vaan synny vaikka mitä tekis).
Kävin tänään kahvilla yhen vanhan ystävän kanssa, se on hiljattain julkaissut toisen runokirjansa. Sai miettimään et pitäiskö mun myös vähän yrittää kirjoitella, tai siis osaisinko mä, tai että olisko mun elämässä jotain enemmän jos jaksaisin ottaa aikaa ja hiljaisuutta myös muulle kuin tutkimuskirjoittamiselle. Yhteen aikaan kirjoitin paljonkin, opiskelin luovaa kirjoittamista ja sain jotain julkaistuakin jossain pikku julkaisuissa, mutta viime vuosina se on jäänyt käytännössä kokonaan. Osittain ehkä siks että elämä on ollut niin tasaista, luulen. Ei oo ollut sellasia asioita joita olis halunnu/pitänyt työstää kirjoittamisen kautta.
On kyllä myös niin että tää työ ei varsinaisesti oo yhteensovitettavissa minkään vapaa-ajan kirjoitushomman kanssa, joten mahdollisesti sitten kun jään työttömäksi/eläkkeelle/hermostun yliopistoon ja siirryn muihin hommiin ois aikaa runoille. Jossain vaiheessa vois miettiä et jos menis jollekin vaikka viikonloppukurssille, kirjoittamiskurssille siis, jos sais siitä jotain kipinää. Se ystävä sanoi että sillä oli pitkään sellainen vaihe jolloin se ei kirjoittanut, ja elämässä oli silloin tyhjiö jota sitten yritti täyttää kaikella muulla. Musta ei tunnu et olis mitään tyhjiötä, mut ehkä ois hyvä jos ois jotain pyrkimyksiä ja kunnianhimoa ja tahtoa oppia myös palkkatyön ja yliopiston ulkopuolella. Ehkä vois aloittaa lukemalla enemmän runoja, ja ylipäätään suomenkielistä kirjallisuutta.
Sen mun ystävän kautta oon kyllä myös nähnyt, että ei ne runokirjat ihan tyhjästä synny vaan siihen vaaditaan välillä lähes kaiken vapaa-ajan pyhittäminen kirjoittamiselle ja se että on valmis oikeasti laittamaan sen kirjoittamisen kaiken muun edelle. Ei mulla varmaan ois sellasta valmiutta.
Ja en nyt siis sano tosiaan että oisin joku mahtava runoilija, pikemminkin niin että tiiän että runojen tekemistä voi ja kannattaa opetella, ja että se on mulle suht luonteva ilmaisumuoto, jonka kanssa ois kiva tehdä töitä joskus tulevaisuudessa ja katsoa että tulisko siitä mitään.
*****
Huomenna mennään työporukan kans Kulttuurisaunaan (en kyl tiiä mikä siinä saunassa on kulttuuria isolla koolla) ja avantouimaan. En aio uida, mut odotan saunomista! Tosin taitaa olla niin että ne jotka tulee saunomaan on lähinnä suomalaisia ja sit muut hipsii paikalle kun saunan jälkeen mennään pubiin. Ainakin mun lähimmät työkaverit sanoi kumpikin että saunominen on liian "intimidating" alastomuuden takia. Ja onhan se jos sitä miettii, alasti työkavereiden seurassa? Melko outoa. Mut se aspekti jotenkin ohittuu kun itse miettii vaan että jee saunaan ja rentouttavaa ja ihanaa ja kivoja ihmisiä. (Enemmän mua ehkä alastomuus hämmentää joskus uimarannoilla, kun ihmisillä on sellasii tosi pieniä vaatteita jotka korostavat & seksualisoivat kroppaa, niin että on melkein alasti ja se jotenkin korostaa sitä alastomuutta.)
Ja vielä yksi asia: Mun sisko neuvoi mulle ihan mahtisleivän joka kaiken lisäksi on myös ravintoarvollisesti melko mainio kombinaatio: ruisleivän päälle maapähkinävoita ja banaania. Aluks olin sillain että melko hmm intensiivinen makuelämys mut sit totesin et ihan tosi hyvää. Etenkin illalla treenien tai joogan jälkeen. Tai miksei aamullakin. Ihan koska vaan. Pähkinöitä, kuituja ja sitä magnesiumiakin.
Kävin tänään kahvilla yhen vanhan ystävän kanssa, se on hiljattain julkaissut toisen runokirjansa. Sai miettimään et pitäiskö mun myös vähän yrittää kirjoitella, tai siis osaisinko mä, tai että olisko mun elämässä jotain enemmän jos jaksaisin ottaa aikaa ja hiljaisuutta myös muulle kuin tutkimuskirjoittamiselle. Yhteen aikaan kirjoitin paljonkin, opiskelin luovaa kirjoittamista ja sain jotain julkaistuakin jossain pikku julkaisuissa, mutta viime vuosina se on jäänyt käytännössä kokonaan. Osittain ehkä siks että elämä on ollut niin tasaista, luulen. Ei oo ollut sellasia asioita joita olis halunnu/pitänyt työstää kirjoittamisen kautta.
On kyllä myös niin että tää työ ei varsinaisesti oo yhteensovitettavissa minkään vapaa-ajan kirjoitushomman kanssa, joten mahdollisesti sitten kun jään työttömäksi/eläkkeelle/hermostun yliopistoon ja siirryn muihin hommiin ois aikaa runoille. Jossain vaiheessa vois miettiä et jos menis jollekin vaikka viikonloppukurssille, kirjoittamiskurssille siis, jos sais siitä jotain kipinää. Se ystävä sanoi että sillä oli pitkään sellainen vaihe jolloin se ei kirjoittanut, ja elämässä oli silloin tyhjiö jota sitten yritti täyttää kaikella muulla. Musta ei tunnu et olis mitään tyhjiötä, mut ehkä ois hyvä jos ois jotain pyrkimyksiä ja kunnianhimoa ja tahtoa oppia myös palkkatyön ja yliopiston ulkopuolella. Ehkä vois aloittaa lukemalla enemmän runoja, ja ylipäätään suomenkielistä kirjallisuutta.
Sen mun ystävän kautta oon kyllä myös nähnyt, että ei ne runokirjat ihan tyhjästä synny vaan siihen vaaditaan välillä lähes kaiken vapaa-ajan pyhittäminen kirjoittamiselle ja se että on valmis oikeasti laittamaan sen kirjoittamisen kaiken muun edelle. Ei mulla varmaan ois sellasta valmiutta.
Ja en nyt siis sano tosiaan että oisin joku mahtava runoilija, pikemminkin niin että tiiän että runojen tekemistä voi ja kannattaa opetella, ja että se on mulle suht luonteva ilmaisumuoto, jonka kanssa ois kiva tehdä töitä joskus tulevaisuudessa ja katsoa että tulisko siitä mitään.
*****
Huomenna mennään työporukan kans Kulttuurisaunaan (en kyl tiiä mikä siinä saunassa on kulttuuria isolla koolla) ja avantouimaan. En aio uida, mut odotan saunomista! Tosin taitaa olla niin että ne jotka tulee saunomaan on lähinnä suomalaisia ja sit muut hipsii paikalle kun saunan jälkeen mennään pubiin. Ainakin mun lähimmät työkaverit sanoi kumpikin että saunominen on liian "intimidating" alastomuuden takia. Ja onhan se jos sitä miettii, alasti työkavereiden seurassa? Melko outoa. Mut se aspekti jotenkin ohittuu kun itse miettii vaan että jee saunaan ja rentouttavaa ja ihanaa ja kivoja ihmisiä. (Enemmän mua ehkä alastomuus hämmentää joskus uimarannoilla, kun ihmisillä on sellasii tosi pieniä vaatteita jotka korostavat & seksualisoivat kroppaa, niin että on melkein alasti ja se jotenkin korostaa sitä alastomuutta.)
Ja vielä yksi asia: Mun sisko neuvoi mulle ihan mahtisleivän joka kaiken lisäksi on myös ravintoarvollisesti melko mainio kombinaatio: ruisleivän päälle maapähkinävoita ja banaania. Aluks olin sillain että melko hmm intensiivinen makuelämys mut sit totesin et ihan tosi hyvää. Etenkin illalla treenien tai joogan jälkeen. Tai miksei aamullakin. Ihan koska vaan. Pähkinöitä, kuituja ja sitä magnesiumiakin.