(no subject)
Puuh vähän täysiä viikkoja olleet nämä muutama loman jälkeen. Ens viikolla on onneks kalenteri ihan tyhjä, meinasin että vois jopa kirjoitella eikä vaan juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. (Toki tää on suhteellista, mun "juokseminen" on varmaan samaa kuin toisten leppoisat päivät... eli että joka päivä on joku juttu kuten seminaari tai lukupiiri tai esitelmä tai jopa kaksi! Ja kerran viikkoon reissu toiseen kaupunkiin.) Viime lauantai oli ihana päivä kun olin vaan iltaan asti kotona touhuilemassa ei-mitään ja sit puoli kasin maissa lähin parin korttelin päähän ravintolaillalliselle. Ilmeisesti kaupunkilomien jälkeen pitäis olla aina muutama päivä sit vain ihan kotonaolemista ja asettautumista varten, ettei tulis sellasta oloa että kaikki kaatuu niskaan. Ja iltamenojen pitäis aina olla hyvin lyhyen kävelymatkan päässä.
Englannin reissusta jäi vähän semmoinen fiilis että jatkossakin vois koittaa suuntautua välillä myös maaseuturetkeilyyn. Käytiin paitsi mahtavalla siideritila-kotieläinfarmilla myös yhessä pikkukylässä joka oli elävä ihan toisella tapaa kuin Ulvila tai Nakkila - siis sillä tavalla että siellä oli keskellä kylää vilkas katu jonka varrella oli kaikenlaista putiikkia ja varmaan viis eri kirpparia ja kahvilaa ja torilla myytiin myös ties mitä. Ja antikvariaattejakin useampi. L aavisteli et tämä ero (että siellä on vilkasta ja Ulvilassa ei) selittyis sillä että Suomessa on aikoinaan jaettu pellot ja talot ovat sijainneet peltojen keskellä. Englannissa taas kylät ovat muodostuneet eri tavalla, on ollut itse kylä ja sitten ympärillä yhteismaat (jotka myöhemmin aidattiin). En tiiä pitääkö selitys paikkansa mutta kuulostaa uskottavalta. Ja joka tapauksessa maaseutu oli kaunista ja eloisaa. Nyt on vähän haaveissa tulevaisuuden varalle semmoinen patikkareissu, että tehtäisiin maaseudulla/rannikolla päivän patikkaretkiä ja otettaisiin asemapaikka jostakin kylästä. Ei siis mitään vaellusta varsinaisesti vaan että vois joka päivä suunnata kävelemään eri suuntiin ja illaksi vois palata bed & breakfastiin. Se sopis myös mun ei-niin-luotettavalle fysiikalle, vois pitää lepopäiviä ja sillain.
Niin ja se siideritila, huhhuh. En oo mikään erityinen siiderin ystävä, mut siellä olin kyllä siiderin ylin ystävä. Ja viehätyin ihan kauheasti siitä että voi tuosta noin vaan ostaa kanisterissa mukaansa haluamansa määrän siideriä. Ihan eri meininki juopotella kanisterin kuin tölkin kera!
Järkyttävän kylmä siellä kyllä oli. Mulla oli sama varustus kuin Suomessa mut palelin silti. Ja sit oli jotenkin jälleen kerran hullua kun itsellä oli kahdet paksut sukkahousut päällekkäin ja pipo ja tuplatumput käsissä ja brittineitokaiset vietti iltaa ilman sukkahousuja lyhyttäkin lyhyemmissä hamosissaan. Niitten on pakko olla erikoisen karaistuneita. Toisaalta nähtiin myös yks pienten koululaisten tai esikoululaisten ryhmä yhdessä puistossa, ja siinäkin oli muutamalla pojalla polvihousut. Lämpötila ehkä +7 astetta ja navakka tuuli. Karaistuuhan siinä väkisinkin.
***
Lähetin sen mun murheenkryyniartikkelin seuraavaan lehteen. Ehkä vähän turhan kunnianhimoisesti, joten voi olla etteivät ota. Mut kiintoisaa nähdä et kehotetaanko sieltäkin muokkaamaan johdantoa...
Englannin reissusta jäi vähän semmoinen fiilis että jatkossakin vois koittaa suuntautua välillä myös maaseuturetkeilyyn. Käytiin paitsi mahtavalla siideritila-kotieläinfarmilla myös yhessä pikkukylässä joka oli elävä ihan toisella tapaa kuin Ulvila tai Nakkila - siis sillä tavalla että siellä oli keskellä kylää vilkas katu jonka varrella oli kaikenlaista putiikkia ja varmaan viis eri kirpparia ja kahvilaa ja torilla myytiin myös ties mitä. Ja antikvariaattejakin useampi. L aavisteli et tämä ero (että siellä on vilkasta ja Ulvilassa ei) selittyis sillä että Suomessa on aikoinaan jaettu pellot ja talot ovat sijainneet peltojen keskellä. Englannissa taas kylät ovat muodostuneet eri tavalla, on ollut itse kylä ja sitten ympärillä yhteismaat (jotka myöhemmin aidattiin). En tiiä pitääkö selitys paikkansa mutta kuulostaa uskottavalta. Ja joka tapauksessa maaseutu oli kaunista ja eloisaa. Nyt on vähän haaveissa tulevaisuuden varalle semmoinen patikkareissu, että tehtäisiin maaseudulla/rannikolla päivän patikkaretkiä ja otettaisiin asemapaikka jostakin kylästä. Ei siis mitään vaellusta varsinaisesti vaan että vois joka päivä suunnata kävelemään eri suuntiin ja illaksi vois palata bed & breakfastiin. Se sopis myös mun ei-niin-luotettavalle fysiikalle, vois pitää lepopäiviä ja sillain.
Niin ja se siideritila, huhhuh. En oo mikään erityinen siiderin ystävä, mut siellä olin kyllä siiderin ylin ystävä. Ja viehätyin ihan kauheasti siitä että voi tuosta noin vaan ostaa kanisterissa mukaansa haluamansa määrän siideriä. Ihan eri meininki juopotella kanisterin kuin tölkin kera!
Järkyttävän kylmä siellä kyllä oli. Mulla oli sama varustus kuin Suomessa mut palelin silti. Ja sit oli jotenkin jälleen kerran hullua kun itsellä oli kahdet paksut sukkahousut päällekkäin ja pipo ja tuplatumput käsissä ja brittineitokaiset vietti iltaa ilman sukkahousuja lyhyttäkin lyhyemmissä hamosissaan. Niitten on pakko olla erikoisen karaistuneita. Toisaalta nähtiin myös yks pienten koululaisten tai esikoululaisten ryhmä yhdessä puistossa, ja siinäkin oli muutamalla pojalla polvihousut. Lämpötila ehkä +7 astetta ja navakka tuuli. Karaistuuhan siinä väkisinkin.
***
Lähetin sen mun murheenkryyniartikkelin seuraavaan lehteen. Ehkä vähän turhan kunnianhimoisesti, joten voi olla etteivät ota. Mut kiintoisaa nähdä et kehotetaanko sieltäkin muokkaamaan johdantoa...