For you we own this song, the saddest of them all.

Sep 19, 2005 20:34

Hmm. Meninpäs lukemaan Patrikin journalin.
En tiedä mitä pitäisi ajatella. Ei mitään kai.
Se vaan sai mut niin sekasin.

Tiedän vaan että rakastan sitä vieläkin ja ihan liikaa.
Mutta nyt sillä on tyttö, joka ei nipota ja on sitä,
mitä Patrik haluaa. Kai se nyt on onnellinen.

En vaan vieläkään tahdo ajatella sitä toisen tytön kanssa.
En nyt enkä vielä pitkänkään ajan päästä.
Mutta en mä sille mitään voi. Didi on sitä mitä Patrik haluaa.
Ehkä mun vaan pitäis yrittää olla onnellinen sen puolesta.
Tiedän etten pysty, mutta voin yrittää.

Patrikilla on nyt sitä mitä se haluaa,
ja munkin kai pitäis taas jatkaa elämääni eteenpäin.
Raskaaksi tulee mutta niin sen kai kuuluukin.

En mä tiedä. Koko päivä on menny itkiessä ja niin.
En mä tiedä. Patrik vaan oikeesti merkitsi mulle niin paljon.

En vaan oo voinut edes katsoa Patrikin galleriakuvia
sen jälkeen kun meillä meni poikki. En kertaakaan.
En tahdo nähdä sen kommentteja ja murtua.
Poistin sen galleriakavereista,
etten näkis sen loggaavan sisään.
Poistin sen msnästä etten näkis sen loggaavan sisään.
Mä vaan en usko pystyväni tähän.

And then I nearly slept on the wheel
But your love kept me awake
And then I nearly blew all away
But your love kept me sane

Toivottavasti tää nyt on vaan joku iltahempistely.
Joka on kyllä kestänyt koko päivän.

Mulla vaan on tajuton ikävä Patrikia.
Previous post Next post
Up