Feb 22, 2011 11:19
Rakkaani,
Olen kaivannut sinua pitkään. Olen etsinyt aikaa, itseäni, sinua, meitä. Olen hakemalla hakenut syitä, vastauksia, ratkaisuja, vain huomatakseni kysymyksenkin karkaavan, hajoavan pirstaleiksi kuten heijastuksen veden pinnassa koskettaessani sitä.
Me olemme. Olemme vain olemassa, emme objektiivisesti emmekä ulkopuolelta tarkasteltavissa. Ei ole sitä miltä näytämme. Ei meillä ole aikaa eikä sille tarvetta. Meillä on meidät.
Ollaan vaan.
* * *
Kiinnostuin yhdestä tytöstä yhdellä kurssillani, luultavasti lähinnä siksi että tämä vaikutti kiinnostuneen minusta. Tai niin olen tähän mennessä järkeillyt. Miten tämä sopii kuvaan?