Malesia osa 7
Juhannussaunassa on jo kayty, mutta vihtominen jai kylla valiin talla kertaa. Ei noista palmuista eika sademetsan puista olisi vihdoiksi!
Loysin siis viime viikolla saunan meidan asuntokompleksistamme ja vielapa suomalaisen sellaisen! Taman lisaksi olen alannut hyodyntamaan yleista kuntosalia ja kuntoilun aikana se saunakin lampiaa mukavasti. Piti nakojaan tulla Malesiaan asti, etta paasi jalleen saunomaan!
Talla viikolla olenkin kiertanyt nahtavyyksia ja saarta ahkerasti. Yliopistoaikainen kaverini P tuli kylailemaan meille pariksi paivaksi ja kavimme lapi koko saaren nahtavyydet, tai ainakin ne kiinnostavimmat. P on talla hetkella 5 kuukauden rinkkamatkalla ja han on nyt puolessa valin matkaa kierrettyaan Thaimaata, Vietnamia, Laosta, Kambotzaa, Malesiaa ja edessa ovat viela (Malesian kierroksen jalkeen) Singapore, mista matka jatkuu Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.
P saapui Penangiin maanantai-iltana ja tiistaina aloitimme paivamme viemalla G:n toihin ja sielta sitten ajelimme toiselle puolelle saarta (kavin kylla jo viime viikolla ajelemassa siella, ihan vain uteliaisuuttani). Tarkoituksenamme oli kayda parissa kalastajakylassa, jotka mainittiin Lonely Planet kirjassa, mutta paikat osoittautuivat pettymyksiksi. Kumpikaan kyla ei ollut merenrannalla (ne olivat kylla lahella merta, mutta eivat niin lahella rantaa, etta meri olisi nakynyt), emmeka nahneet minkaanlaista merkkiakaan kalastusveneista. Jatkoimme matkaamme Balik Pulau nimiseen pikkukaupunkiin, jossa jaloittelimme vahasen ja otimme paljon valokuvia. Kyseinen paikka on aika tyypillinen aasialainen pikkukaupunki pienine kauppoineen, ulkoilmakuppiloineen, vilkkaine katuineen jne. Melkoiselta kaaokseltahan se aina valilla naytti! Sielta matkamme jatkui vuoristoon, joka on sademetsan peittama ja tie mutkittelee sen rinnetta pitkin kapeana ja mutkaisena (30 km/h on maksimi nopeus silla tiella!). Pysahdyimme ottamaan kuvia vesiputouksella, jossa onnistuimme nakemaan paikallisen sisiliskon. Seuraava etappimme oli perhosfarmi, joka oli ihan kiva paikka. Ainoana miinuksena oli, etta perhosten lisaksi siella pidettiin muitakin elaimia, kuten kilpikonnia, skorppioneja, hamahakkeja ym pienissa ja ahtaissa terraarioissa, mutta onneksi se oli kuitenkin vain ihan pieni osa taman farmin toimintaa. Joka tapauksessa sivuutimme taman osion taysin. Perhosfarmilta ajelimmekin kohti meidan asuntoa ja vietimme loppu paivan uima-altaalla aurinkoa ottaen.
Keskiviikkona aloitimme turistikierroksemme George Townissa sijaitsevalta Cheong Fatt Tze kartanolta. Talo on aivan upea siniseksi maalattu kiinalainen kartano keskella kaupunkia ja sinne paasee vain ohjatun kierroksen mukana, mutta oppaana toiminut vanhahko kiinalaistati oli mita mainioin. Huumoria riitti ja saimme kuulla vaikka mita mielenkiintoista faktaa talosta ja talon rakennuttajasta. Esimerkiksi herra Cheong Fatt Tze:lla oli 8 vaimoa (,koska Kiinassa numero 8 tuo onnea) ja han oli 74 vuotias kun hanen nuorin poikansa syntyi! Kartanokierroksen jalkeen menimme lounastamaan Eastern ja Oriental hotellille, josta jatkoimme matkaamme kavellen kiinalaiseen kaupunginosaan ja sielta sitten 'pikku-Intiaan'.
Kiinalaisessa kaupunginosassa pysahdyimme ihastelemaan yhta kaunista temppelia ja meidat kutsuttiinkin sisaan. Siella eras hassu vanha mies alkasi antamaan meille ohjeita missa meidan piti seista, kun otimme valokuvia, kenen vuoro oli ottaa kuvia ja han myoskin aina tarkasti lopputulokset. Taman ohjatun valokuvauskierroksen jalkeen han yritty myyda meille jotain oljya 50 ringgittin hintaan ja kun sanoimme ei kiitos, han pyysi 10 ringgittia palkkiokseen. Suostuimme antamaan vain 4 ringgittia ja lahtiessamme han huuteli meidan peraan, etta olemme kitupiikkeja (Cheap, cheap)! Eihan tuo 4 ringgittia ole kuin noin 80 senttia, mutta paikallisiin palkkoihin suhteutettuna se on ihan tarpeeksi hyva palkkio ja paasymaksu. Saimmepahan ainakin hyvat naurut kyseisesta kokemuksesta!
Pikku-Intian kierroksen jalkeen kavelimme kello tornin kautta Penangin museoon ja sielta takaisin autolle ja ajoimme kasvitieteelliselle puutarhalle, jonne oli yllatykseksemme ilmainen sisaan paasy. Tosin pysakoinnista veloitettiin 2 ringgittia, joka epailytti meita syvasti, koska mies joka kerasi rahaa ei nayttanyt mitenkaan viralliselta pysakointivalvojalta eika missaan nakynyt kylttia pysakointimaksusta. Saimme tosin virallisen nakoisen lipun, mutta silti se epailytti. Varsinkin kun kaikkien autojen ikkunassa ei nakynyt kyseista lippua. Epailimme, etta kyseessa on jokin turistien huijaus ja paikalliset saavat olla rauhassa nailta huijareilta.
Puutarha kierroksen jalkeen, mika ei ollut mitenkaan kummoinen muuten kuin, etta siella oli apinoita, ajoimme Penangin vuorelle, jossa vastaamme tuli jalleen epailyttavat pysakointovalvojat. Nama tyypit nayttivat vielakin epailyttavimmilta kuin tama edellinen ja paatimme pysakoida vahan matkan paahan ja kavella juna-asemalle. Pysakointivalvojat yrittivat sanoa meille ettemme voi pysakoida muualle, kun kavelimme heidan ohitse, mutta teeskentelimme ettemme kuulleet heita. Onneksi he eivat nahneet minne olimme pysakoineet!
Vuorelle kiipeavaa junaa, tai raitiovaunultahan se pikemminkin naytti, sai odottaa todella kauan ja vaunut olivat tupaten taynna. Loppujen lopuksi ehdimme menemaan vain puoleen valiin rinnetta, missa olisi pitanyt vaihtaa junaa, koska aikamme loppui kesken. Suuntasimme siis samalla junalla alas ja lahdimme hakemaan G:ta toista. Illalla kavimme viela syomassa Batu Ferringhilla ja katselemassa yotoria, ja torstaina P jatkoikin jo matkaansa.
Niin ja viime kerralla unohdin mainita eraan suloisen elaimen, johon myos tormasimme Langkawilla. Tai pikemminkin se melkein tormasi G:hen. Olimme illalla palaamassa rannalta ottamasta auringonlaskukuvia kun yhtakkia jokin isohko musta hahmo liiteli G:n paan yli. Naimme minne se meni, mutta emme nahneet mika elain se oli, koska oli aivan pilkkopimeaa. Kameran salamat paljastivat sen 'sugar glider' nimiseksi otukseksi. Hetken paasta samaan puuhun liiteli myos toinen yksilo, joka oli taman ensimmaisen poikanen. Otimme pari kuvaa niista ja jatimme ne sitten rauhaan. Taytyy kylla myontaa, etta olimme todella onnekkaita siina mielessa mita kaikkia elaimia naimme matkamme aikana. Alkasimme kylla epailemaan, etta elaimet on tuotu sinne turistien iloksi.
Loysin siis viime viikolla saunan meidan asuntokompleksistamme ja vielapa suomalaisen sellaisen! Taman lisaksi olen alannut hyodyntamaan yleista kuntosalia ja kuntoilun aikana se saunakin lampiaa mukavasti. Piti nakojaan tulla Malesiaan asti, etta paasi jalleen saunomaan!
Talla viikolla olenkin kiertanyt nahtavyyksia ja saarta ahkerasti. Yliopistoaikainen kaverini P tuli kylailemaan meille pariksi paivaksi ja kavimme lapi koko saaren nahtavyydet, tai ainakin ne kiinnostavimmat. P on talla hetkella 5 kuukauden rinkkamatkalla ja han on nyt puolessa valin matkaa kierrettyaan Thaimaata, Vietnamia, Laosta, Kambotzaa, Malesiaa ja edessa ovat viela (Malesian kierroksen jalkeen) Singapore, mista matka jatkuu Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.
P saapui Penangiin maanantai-iltana ja tiistaina aloitimme paivamme viemalla G:n toihin ja sielta sitten ajelimme toiselle puolelle saarta (kavin kylla jo viime viikolla ajelemassa siella, ihan vain uteliaisuuttani). Tarkoituksenamme oli kayda parissa kalastajakylassa, jotka mainittiin Lonely Planet kirjassa, mutta paikat osoittautuivat pettymyksiksi. Kumpikaan kyla ei ollut merenrannalla (ne olivat kylla lahella merta, mutta eivat niin lahella rantaa, etta meri olisi nakynyt), emmeka nahneet minkaanlaista merkkiakaan kalastusveneista. Jatkoimme matkaamme Balik Pulau nimiseen pikkukaupunkiin, jossa jaloittelimme vahasen ja otimme paljon valokuvia. Kyseinen paikka on aika tyypillinen aasialainen pikkukaupunki pienine kauppoineen, ulkoilmakuppiloineen, vilkkaine katuineen jne. Melkoiselta kaaokseltahan se aina valilla naytti! Sielta matkamme jatkui vuoristoon, joka on sademetsan peittama ja tie mutkittelee sen rinnetta pitkin kapeana ja mutkaisena (30 km/h on maksimi nopeus silla tiella!). Pysahdyimme ottamaan kuvia vesiputouksella, jossa onnistuimme nakemaan paikallisen sisiliskon. Seuraava etappimme oli perhosfarmi, joka oli ihan kiva paikka. Ainoana miinuksena oli, etta perhosten lisaksi siella pidettiin muitakin elaimia, kuten kilpikonnia, skorppioneja, hamahakkeja ym pienissa ja ahtaissa terraarioissa, mutta onneksi se oli kuitenkin vain ihan pieni osa taman farmin toimintaa. Joka tapauksessa sivuutimme taman osion taysin. Perhosfarmilta ajelimmekin kohti meidan asuntoa ja vietimme loppu paivan uima-altaalla aurinkoa ottaen.
Keskiviikkona aloitimme turistikierroksemme George Townissa sijaitsevalta Cheong Fatt Tze kartanolta. Talo on aivan upea siniseksi maalattu kiinalainen kartano keskella kaupunkia ja sinne paasee vain ohjatun kierroksen mukana, mutta oppaana toiminut vanhahko kiinalaistati oli mita mainioin. Huumoria riitti ja saimme kuulla vaikka mita mielenkiintoista faktaa talosta ja talon rakennuttajasta. Esimerkiksi herra Cheong Fatt Tze:lla oli 8 vaimoa (,koska Kiinassa numero 8 tuo onnea) ja han oli 74 vuotias kun hanen nuorin poikansa syntyi! Kartanokierroksen jalkeen menimme lounastamaan Eastern ja Oriental hotellille, josta jatkoimme matkaamme kavellen kiinalaiseen kaupunginosaan ja sielta sitten 'pikku-Intiaan'.
Kiinalaisessa kaupunginosassa pysahdyimme ihastelemaan yhta kaunista temppelia ja meidat kutsuttiinkin sisaan. Siella eras hassu vanha mies alkasi antamaan meille ohjeita missa meidan piti seista, kun otimme valokuvia, kenen vuoro oli ottaa kuvia ja han myoskin aina tarkasti lopputulokset. Taman ohjatun valokuvauskierroksen jalkeen han yritty myyda meille jotain oljya 50 ringgittin hintaan ja kun sanoimme ei kiitos, han pyysi 10 ringgittia palkkiokseen. Suostuimme antamaan vain 4 ringgittia ja lahtiessamme han huuteli meidan peraan, etta olemme kitupiikkeja (Cheap, cheap)! Eihan tuo 4 ringgittia ole kuin noin 80 senttia, mutta paikallisiin palkkoihin suhteutettuna se on ihan tarpeeksi hyva palkkio ja paasymaksu. Saimmepahan ainakin hyvat naurut kyseisesta kokemuksesta!
Pikku-Intian kierroksen jalkeen kavelimme kello tornin kautta Penangin museoon ja sielta takaisin autolle ja ajoimme kasvitieteelliselle puutarhalle, jonne oli yllatykseksemme ilmainen sisaan paasy. Tosin pysakoinnista veloitettiin 2 ringgittia, joka epailytti meita syvasti, koska mies joka kerasi rahaa ei nayttanyt mitenkaan viralliselta pysakointivalvojalta eika missaan nakynyt kylttia pysakointimaksusta. Saimme tosin virallisen nakoisen lipun, mutta silti se epailytti. Varsinkin kun kaikkien autojen ikkunassa ei nakynyt kyseista lippua. Epailimme, etta kyseessa on jokin turistien huijaus ja paikalliset saavat olla rauhassa nailta huijareilta.
Puutarha kierroksen jalkeen, mika ei ollut mitenkaan kummoinen muuten kuin, etta siella oli apinoita, ajoimme Penangin vuorelle, jossa vastaamme tuli jalleen epailyttavat pysakointovalvojat. Nama tyypit nayttivat vielakin epailyttavimmilta kuin tama edellinen ja paatimme pysakoida vahan matkan paahan ja kavella juna-asemalle. Pysakointivalvojat yrittivat sanoa meille ettemme voi pysakoida muualle, kun kavelimme heidan ohitse, mutta teeskentelimme ettemme kuulleet heita. Onneksi he eivat nahneet minne olimme pysakoineet!
Vuorelle kiipeavaa junaa, tai raitiovaunultahan se pikemminkin naytti, sai odottaa todella kauan ja vaunut olivat tupaten taynna. Loppujen lopuksi ehdimme menemaan vain puoleen valiin rinnetta, missa olisi pitanyt vaihtaa junaa, koska aikamme loppui kesken. Suuntasimme siis samalla junalla alas ja lahdimme hakemaan G:ta toista. Illalla kavimme viela syomassa Batu Ferringhilla ja katselemassa yotoria, ja torstaina P jatkoikin jo matkaansa.
Niin ja viime kerralla unohdin mainita eraan suloisen elaimen, johon myos tormasimme Langkawilla. Tai pikemminkin se melkein tormasi G:hen. Olimme illalla palaamassa rannalta ottamasta auringonlaskukuvia kun yhtakkia jokin isohko musta hahmo liiteli G:n paan yli. Naimme minne se meni, mutta emme nahneet mika elain se oli, koska oli aivan pilkkopimeaa. Kameran salamat paljastivat sen 'sugar glider' nimiseksi otukseksi. Hetken paasta samaan puuhun liiteli myos toinen yksilo, joka oli taman ensimmaisen poikanen. Otimme pari kuvaa niista ja jatimme ne sitten rauhaan. Taytyy kylla myontaa, etta olimme todella onnekkaita siina mielessa mita kaikkia elaimia naimme matkamme aikana. Alkasimme kylla epailemaan, etta elaimet on tuotu sinne turistien iloksi.