Aug 25, 2008 15:17
Elämä tuntuu juuri nyt pysähtyneen paikoilleen. En vain yksinkertaisesti kykene muuhun kuin odottamiseen, opiskelupaikan avautumista tietenkin pääasiassa, mutta muitakin juttuja pitää vaan odotella. Ei kauheasti voi/jaksa itse tehdä tässä tilassa, joten pakko vaan luottaa siihen, että muut hoitavat jotkin asiat puolestani. Olenhan pahviaivo, ja itsensä soimaaminen on kivaa (NOT) Välillä varmaan unohtaisin pääni jonnekin, ellei se olisi kiinni ruumiissani...
Typerää, kun on niin saamaton ja laiska pukemaan ajatuksiaan sanoiksi eikä elämästä saa tiettyä otetta nostaa blogiinsa esiin olellinen. Ulkonakin on edelleen pilvistä ja synkeää, mutta sisällä paistaa pieni aurinko. En puhu nyt loisteputkista, vaan palavasta myllerryksestä: Tulossa on taas sellaista tekemistä, jolla koen olevan jotain merkitystä. Pitkästä aikaa.
Seisoessani sateessa, pisaroiden hypähdellessä sateenvarjollani, en voinut olla huomaamatta litimärkää naapurintyttöä, joka lähti kävelemään kohti minua Pradan ja Burberryn ostoskassien heiluessa hänen perässään. Nimettäköön hänet puudelirouvaksi, koska nimeä en ainakaan voi paljastaa täällä, ymmärrettävistä syistä. Olisin voinut olettaa -tai oletinkin tämän kehuskelevan tulevasta ulkomaanmatkastaan tai iskevänsä piakkoin ukkomiehen, siinä vaiheessa kun oma aviomies ei enää suostuisi olemaaan tossun alla ja vikisemään. Lienee päivänselvää, ettei miehen funktio vaadi tarkempia selityksiä..) Alistu hyvä mies! Karmeapa kosto olisi sekin, mutta valitettavan usein olen törmännyt tälläisiin hyväksikäyttäjiin. Mutta koska minulle on opetettu, että kohteliasta on olla kiinnostunut toisista ihmisistä edes hitusen, olin valmis avaamaan suuni murtaakseni jään meidän väliltä. Hän viuhahti ohitseni kuin tuulispää sanomatta sanaakaan. Tärisevä käsi ohjasi myrskyn yltyessä savukkeen huulilleen, ja hädin tuskin pystyin edes erottamaan puudelirouvan huulilta muutamat sanat, jotka jäivät kaikumaan korviini. "Kävin pankissa, antoivat mulle parisataa tuhatta" Sitten tyttö oli poissa.
Ei raha-asioista puhuta puolitutuille, eikä varsinkaan tuntemattomille! Idiootit tuskin osaisivat yhdistää rouvan sanoja yhteen ja jättäisivät koko jutun huomioimatta. Mutta eikö olisi helpompaa avautua rehellisesti eikä pakottaa toista osapuolta leikkimään Da Vinci koodia? Kuka nainen tai kuka ihminen ylipäätänsä sukupuoleen katsomatta voi leuhkia aviopuolison pennosilla? Ei ainakaan täälläpäin. Kiva enivei, että miehen siivellä pääsee edes jonkun aikaa, onneksi kuitenkin kananlento loppuu lyhyeen. Niin siinä aina käy.