Salaperäisiä tunnustuksia
Kohdistan elottoman katseeni vielä kerran taivaalle aurinkoon, ja tiedän tämän olevan viimeinen. Aurinko on matkaamassa kohti etelänmaata, ja se ei rehellisyyden nimissä tiedä hyvää psyykeelleni. Auringon säteet sykkivät poskellani vielä hetken, kunnes tovin siinä viivyttyään, ne matkaavat muualle. Lopulta ihan kokonaan hiipuen sammuksiin... Syysmasennus. Tai niin minä ainakin tahdon uskoa. Voisiko sitä oikeastaan paremmin edes ilmaista? Täysosuma.
Kesästä luopuminen on aina ollut yhtä vaikeaa minulle, vaikka sen aikana onkin ehtinyt tekemään kaikenlaista. Elämäni ensimmäinen 5 kuukauden kesäloma päättyy kahden viikon päästä, ja olen jo valmiiksi hiukan surullinen. Tiedän, että nyt on korkea aika luopua näistä aurinkolaseista joiden läpi maailmaa on tarkasteltu viimeiset puoli vuotta, ja ottaa seuraavista viikoista kaikki mahdollinen irti.
Välillä lukion jälkeen on ollut tosi haastavaa. Toisaalta itsenäistyminen on merkinnyt paljonkin elämässäni, ja henkistä pituuttakin on myös reilusti ystävien mukaan lukioreissulta tarttunut mukaan. (Pari metriä nyt ainakin) Toisaalta oli haikeaa ja surullista luopua vanhoista ystävistä ja vanhoista jutuista. Lukion päättäminen on kuitenkin iso urakka, vanhoihin asioihin täytyy tehdä jonkinlainen tilinpäätös. Kaikki uusi ja oma on vielä edessä. Yritän tehdä suloisia, pieniä asioita, jotka tuovat vääjämättä hyvää oloa ja iloista mieltä.(Mitä en kuitenkaan koskaan tee, mutta ajatuksena se on viehkeä ja leikkisä) Monesti pienet asiat ovat arjessa niitä suurimpia.
Korkeakouluun pääsy oli ihana asia. Nyt pitäisi vaan alkaa järkkäämään opiskeluaikaa - se ei ole ihan itsestäänselvyys -parisuhteessa ja mahdollisen työn ohessa.. mutta luotan siihen, että opiskeluaikaakin löytyy.
"Nuku hyvin äläkä sure. Ensimmäisen kevätpäivänä minä olen taas täällä luonasi. Rakenna pato minua odotellessasi." Nuuskamuikkunen.
Jasmina
Tags: haikeaa, korkeakoulu, lukio
Kesästä luopuminen on aina ollut yhtä vaikeaa minulle, vaikka sen aikana onkin ehtinyt tekemään kaikenlaista. Elämäni ensimmäinen 5 kuukauden kesäloma päättyy kahden viikon päästä, ja olen jo valmiiksi hiukan surullinen. Tiedän, että nyt on korkea aika luopua näistä aurinkolaseista joiden läpi maailmaa on tarkasteltu viimeiset puoli vuotta, ja ottaa seuraavista viikoista kaikki mahdollinen irti.
Välillä lukion jälkeen on ollut tosi haastavaa. Toisaalta itsenäistyminen on merkinnyt paljonkin elämässäni, ja henkistä pituuttakin on myös reilusti ystävien mukaan lukioreissulta tarttunut mukaan. (Pari metriä nyt ainakin) Toisaalta oli haikeaa ja surullista luopua vanhoista ystävistä ja vanhoista jutuista. Lukion päättäminen on kuitenkin iso urakka, vanhoihin asioihin täytyy tehdä jonkinlainen tilinpäätös. Kaikki uusi ja oma on vielä edessä. Yritän tehdä suloisia, pieniä asioita, jotka tuovat vääjämättä hyvää oloa ja iloista mieltä.(Mitä en kuitenkaan koskaan tee, mutta ajatuksena se on viehkeä ja leikkisä) Monesti pienet asiat ovat arjessa niitä suurimpia.
Korkeakouluun pääsy oli ihana asia. Nyt pitäisi vaan alkaa järkkäämään opiskeluaikaa - se ei ole ihan itsestäänselvyys -parisuhteessa ja mahdollisen työn ohessa.. mutta luotan siihen, että opiskeluaikaakin löytyy.
"Nuku hyvin äläkä sure. Ensimmäisen kevätpäivänä minä olen taas täällä luonasi. Rakenna pato minua odotellessasi." Nuuskamuikkunen.
Jasmina
Tags: haikeaa, korkeakoulu, lukio