Jokin sinnikäs niin kuin H U M MERI!
Olen palavasti odottanut ammattikorkeakoululta kutsua pääsykokeisiin, ja toivoni alkaa hiipua jokaisen menetetyn aamun myötä kun postimies kilauttaa postit luukusta eikä kirjettä näy. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä ihmettä sitten teen, jos en saa mistään opiskelupaikkaa. Yliopistoon lähtisin myös kernaasti, jos pyytäisivät minut kiltisti sinne. Ja mitä todennäköisemmin, aloitankin siellä opintoni syksyllä, jos en tutkinto-opiskelijana, niin ainakin avoimen yliopiston opiskelijana sitten.
Sanotaan, että välivuosi tekee ihan hyvää ihmiselle siinä mielessä, että se antaa yksilölle aikaa rauhassa miettiä, mitä tämä tahtoo tulevaisuudelta ja työltänsä, mutta minun älykkyysosamäärälläni ei vain ymmärretä, mitä ihmiset näkevät välivuodessa. Koulutuksen tie on niin mahottoman pitkä muutenkin nykyään, että miksi ihmeessä pitäisi pitää vuosi vapaata, ja röhnöttää nurkissa tyhjänpanttina kuin sika säkissä, kun niitä töitäkin kerkeää varmasti tekemään opiskelunkin ohella. Ei opiskelu kuitenkaan niin kauhean rankkaa ole, ei missään nimessä. Sekin on vain suhteellista -oletettavasti.
Ylioppilasjuhla pitäisi olla leivonnaisia ja koristeluja myötä valmis. Juhliin olen kutsunut sukulaisia, sukulaisten sukulaisia sekä vanhoja tuttujani. Kutsut ovat pistetty jo hyvissä ajoin postiin, ja valokuvaus on hoidettu samalle päivälle kuin itse lakitustilaisuus on :) Me varasimme mummon kanssa juhliin riittävästi aikaa, jotta kaikki tervetulleet vieraat onnistuisivat pääsemään paikalle.
Voisin vaikka kulkea koko päivän rinta rottingilla, ja julistaa koko maailmalle kuinka ylpeä olen itsestäni. Ei hitsit.
Sanotaan, että välivuosi tekee ihan hyvää ihmiselle siinä mielessä, että se antaa yksilölle aikaa rauhassa miettiä, mitä tämä tahtoo tulevaisuudelta ja työltänsä, mutta minun älykkyysosamäärälläni ei vain ymmärretä, mitä ihmiset näkevät välivuodessa. Koulutuksen tie on niin mahottoman pitkä muutenkin nykyään, että miksi ihmeessä pitäisi pitää vuosi vapaata, ja röhnöttää nurkissa tyhjänpanttina kuin sika säkissä, kun niitä töitäkin kerkeää varmasti tekemään opiskelunkin ohella. Ei opiskelu kuitenkaan niin kauhean rankkaa ole, ei missään nimessä. Sekin on vain suhteellista -oletettavasti.
Ylioppilasjuhla pitäisi olla leivonnaisia ja koristeluja myötä valmis. Juhliin olen kutsunut sukulaisia, sukulaisten sukulaisia sekä vanhoja tuttujani. Kutsut ovat pistetty jo hyvissä ajoin postiin, ja valokuvaus on hoidettu samalle päivälle kuin itse lakitustilaisuus on :) Me varasimme mummon kanssa juhliin riittävästi aikaa, jotta kaikki tervetulleet vieraat onnistuisivat pääsemään paikalle.
Voisin vaikka kulkea koko päivän rinta rottingilla, ja julistaa koko maailmalle kuinka ylpeä olen itsestäni. Ei hitsit.