Taivas alkaa maasta (Siimes, Suvi-Anne & Nunna Kristoduli)
Tekijät: Siimes, Suvi-Anne & Nunna Kristoduli
Julkaisuvuosi: 2006
Alkuperäisnimi: Taivas alkaa maasta: Kirjeitä.
Lukukieli: suomi
Arvio: 5/5
Muistan törmänneeni kirjaan ja sen kirjoittajiin jo vuonna 2006. Kanavasurffaillessani satuin törmäämään keskusteluohjelmaan, jossa parivaljakko keskusteli kirjastaan. Jäin seuraamaan kahden älykkään ja kovin erilaisen naisen keskustelua ja päätin hiljaa itsekseni lukea kirjan. Kirjastosta en kuitenkaan sitä heti siihen hätään löytänyt, ja kirjakauppojen hinnat olivat juuri kotoa pois muuttaneelle tuoreelle ylioppilaalle pelottavan korkeita. Voitte siis vain kuvitella riemastustani, kun törmäsin jo unohtamaani kirjaan erään nimeltä mainitsemattoman kirjakaupan alennusmyynneillä pyöriessäni käytännössä ilmaiseksi!
Vuonna 2006 identiteettini evankelisluterilaisena oli ehkä voimakkaimmillaan. Tästä syystä olen iloinen, että vahvasti ortodoksiseen uskoon nojaavan kirjan lukeminen jäi pariksi vuodeksi. Ehdin hieman rauhoittua ja asenteeni muuttua huomattavasti avoimemmiksi ja ekumeenisemmiksi. (Älkää ymmärtäkö väärin: keskiaikainen asennekin voi olla avoin ja ekumeeninen. Heh.) Myönnän avoimesti olleeni huomattavasti kiinnostuneempi leppoisasta luostarielämästä kuin oppositiokansanedustajan päivärytmistä, mutta yllätyksekseni ihastuin oikeistolaisen sydämeni pohjamutia myöten Siimeksen kirjoitustyyliin.
Siimes ja Kristoduli kirjoittavat avoimesti ja älykkäästi. Kahden erilaista elämää elävän naisen kirjeet ovat valoisia ja ymmärtäväisiä. Aiheet vaihtuvat sujuvasti, jopa irrationaalisen oloisesti, minkä todisti viimeistään eräs Kristodulin kirje, jossa ensin puhuttiin ikoneista, sitten kohdunvuokrauksen etiikasta ja lopulta ulkonäöstä, meikkaamisesta ja aamurutiineista. Vaikka on selvää, että Siimeksen eläessä maailmassa Kristoduli on hädin tuskin maailmasta, ei kuitenkaan voi sanoa, että luostarielämä olisi läheskään niin suljettua ja eristäytyvää kuin olin kuvitellut: Kristoduli matkustelee pitkin Suomea ja Eurooppaa lähes yhtä paljon kuin Siimes, seuraa kanssanunniensa kanssa itsenäisyyspäivän vastaanottoa televisiosta ja niin edelleen.
Kirjan ehkä yllättävintä antia oli niin ikään Kristodulin ortodoksilainen analyysi Harry Potter -kirjasarjasta, samaten useamman kirjeen ajan jatkunut keskustelu Philip Pullmanin Universumin tomu -sarjasta. Koen kasvaneeni liian vanhaksi ja kyyniseksi saadakseni enää juurikaan mitään irti fantasiakirjallisuudesta enkä olisi ikipäivänä odottanut nunnalta genren tuntemista. Eläköön ennakkoluulot...
Ortodoksiseen uskoon vasta viime aikoina paremmin tutustuneelle (esim. minulle) kirja on ehdottoman vangitseva: luin ensimmäiset parisataa sivua viime yönä ja loput viitisenkymmentä tänään saatuani tälle päivälle suunnittelemani kouluhommat kuntoon. Sekä Siimes että Kristoduli kuvaavat kristinuskoa, joka on tuttu, mutta silti niin kovin erilainen. Molemmat naiset kirjoittavat paljon ekumeniasta, sekularisaatiota ja niiden keskinäisestä suhteesta. Erityisesti minua kosketti Kristodulin lause: "Maallistumisen edessä kristittyjen rintaman on jälleen yhdistyttävä" (s. 146). Toisaalta ihmettelin sitä, miten Siimes kirjoittaa paljon homoseksuaalisuudesta ja homoseksuaalien oikeuksista kirkon piirissä (tämän päivän kirkollinen kuuma peruna), muttei edes mainitse naispappeutta tai sen mahdollisuutta. :D
Ehdottoman mielenkiintoinen teos, joka antaa lukijalleen mahdollisuuden kurkistaa kahteen täysin erilaiseen, mutta silti samanlaiseen elämään ja elintapaan.
Författare: Siimes, Suvi-Anne & Nunnan Kristoduli
Utgivningsåret: 2006
Originalnamnet: Taivas alkaa maasta: Kirjeitä.
Översättning till svenska: (Ordagrant: 'Himmel börjar på jorden: Brev.')
Språket: finska
Betyg: 5/5
Den här boken är väldigt, väldigt intressant - speciellt när det gäller skribenterna. Siimes är före detta partiordförande till finska Vänsterförbundet, Kristoduli är - som sagt - en nunna som bor och jobbar på klostret Lintula i Heinävesi. Det tog ett par år innan jag hittade boken, men när jag då köpte den, kunde jag inte låta bli att läsa den. Nu kan jag säga att boken verkligen är värd lite brist på sömnen.
Både Siimes och Kristoduli är kloka kvinnor som skriver öppet och intressant. Även om de lever rätt olika liv, är de faktiskt riktigt lika varandra. Deras brev flyttar lätt från ett tema till ett annat: det bästa exemplet på det är kanske ett av Kristodulis brev, i vilket hon skriver först om ikoner, sen ganska snart om sminker, morgonrutiner osv. Jag skulle ljuga om jag sa att jag inte var mer intresserad i Kristodulis liv i klostret än jag var i Siimes' liv som en finsk riksdagsledamot.
Som sistone har jag börjat intressera mig i den ortodoxa tron mycket mer än jag någonsin kunde ha trott. Det är kanske därför jag njöt av denna bok just så mycket. Siimes och Kristoduli beskriver en kristen tro som samtidigt låter bekant och mystisk. Jag lärde mig rätt mycket - och inte bara om tron utan klosterlivet också.
Boken är obegripligt intressant och ger sin läsare en nästan unik möjlighet att peka i två rätt olika liv och livstil.
Julkaisuvuosi: 2006
Alkuperäisnimi: Taivas alkaa maasta: Kirjeitä.
Lukukieli: suomi
Arvio: 5/5
Muistan törmänneeni kirjaan ja sen kirjoittajiin jo vuonna 2006. Kanavasurffaillessani satuin törmäämään keskusteluohjelmaan, jossa parivaljakko keskusteli kirjastaan. Jäin seuraamaan kahden älykkään ja kovin erilaisen naisen keskustelua ja päätin hiljaa itsekseni lukea kirjan. Kirjastosta en kuitenkaan sitä heti siihen hätään löytänyt, ja kirjakauppojen hinnat olivat juuri kotoa pois muuttaneelle tuoreelle ylioppilaalle pelottavan korkeita. Voitte siis vain kuvitella riemastustani, kun törmäsin jo unohtamaani kirjaan erään nimeltä mainitsemattoman kirjakaupan alennusmyynneillä pyöriessäni käytännössä ilmaiseksi!
Vuonna 2006 identiteettini evankelisluterilaisena oli ehkä voimakkaimmillaan. Tästä syystä olen iloinen, että vahvasti ortodoksiseen uskoon nojaavan kirjan lukeminen jäi pariksi vuodeksi. Ehdin hieman rauhoittua ja asenteeni muuttua huomattavasti avoimemmiksi ja ekumeenisemmiksi. (Älkää ymmärtäkö väärin: keskiaikainen asennekin voi olla avoin ja ekumeeninen. Heh.) Myönnän avoimesti olleeni huomattavasti kiinnostuneempi leppoisasta luostarielämästä kuin oppositiokansanedustajan päivärytmistä, mutta yllätyksekseni ihastuin oikeistolaisen sydämeni pohjamutia myöten Siimeksen kirjoitustyyliin.
Siimes ja Kristoduli kirjoittavat avoimesti ja älykkäästi. Kahden erilaista elämää elävän naisen kirjeet ovat valoisia ja ymmärtäväisiä. Aiheet vaihtuvat sujuvasti, jopa irrationaalisen oloisesti, minkä todisti viimeistään eräs Kristodulin kirje, jossa ensin puhuttiin ikoneista, sitten kohdunvuokrauksen etiikasta ja lopulta ulkonäöstä, meikkaamisesta ja aamurutiineista. Vaikka on selvää, että Siimeksen eläessä maailmassa Kristoduli on hädin tuskin maailmasta, ei kuitenkaan voi sanoa, että luostarielämä olisi läheskään niin suljettua ja eristäytyvää kuin olin kuvitellut: Kristoduli matkustelee pitkin Suomea ja Eurooppaa lähes yhtä paljon kuin Siimes, seuraa kanssanunniensa kanssa itsenäisyyspäivän vastaanottoa televisiosta ja niin edelleen.
Kirjan ehkä yllättävintä antia oli niin ikään Kristodulin ortodoksilainen analyysi Harry Potter -kirjasarjasta, samaten useamman kirjeen ajan jatkunut keskustelu Philip Pullmanin Universumin tomu -sarjasta. Koen kasvaneeni liian vanhaksi ja kyyniseksi saadakseni enää juurikaan mitään irti fantasiakirjallisuudesta enkä olisi ikipäivänä odottanut nunnalta genren tuntemista. Eläköön ennakkoluulot...
Ortodoksiseen uskoon vasta viime aikoina paremmin tutustuneelle (esim. minulle) kirja on ehdottoman vangitseva: luin ensimmäiset parisataa sivua viime yönä ja loput viitisenkymmentä tänään saatuani tälle päivälle suunnittelemani kouluhommat kuntoon. Sekä Siimes että Kristoduli kuvaavat kristinuskoa, joka on tuttu, mutta silti niin kovin erilainen. Molemmat naiset kirjoittavat paljon ekumeniasta, sekularisaatiota ja niiden keskinäisestä suhteesta. Erityisesti minua kosketti Kristodulin lause: "Maallistumisen edessä kristittyjen rintaman on jälleen yhdistyttävä" (s. 146). Toisaalta ihmettelin sitä, miten Siimes kirjoittaa paljon homoseksuaalisuudesta ja homoseksuaalien oikeuksista kirkon piirissä (tämän päivän kirkollinen kuuma peruna), muttei edes mainitse naispappeutta tai sen mahdollisuutta. :D
Ehdottoman mielenkiintoinen teos, joka antaa lukijalleen mahdollisuuden kurkistaa kahteen täysin erilaiseen, mutta silti samanlaiseen elämään ja elintapaan.
Författare: Siimes, Suvi-Anne & Nunnan Kristoduli
Utgivningsåret: 2006
Originalnamnet: Taivas alkaa maasta: Kirjeitä.
Översättning till svenska: (Ordagrant: 'Himmel börjar på jorden: Brev.')
Språket: finska
Betyg: 5/5
Den här boken är väldigt, väldigt intressant - speciellt när det gäller skribenterna. Siimes är före detta partiordförande till finska Vänsterförbundet, Kristoduli är - som sagt - en nunna som bor och jobbar på klostret Lintula i Heinävesi. Det tog ett par år innan jag hittade boken, men när jag då köpte den, kunde jag inte låta bli att läsa den. Nu kan jag säga att boken verkligen är värd lite brist på sömnen.
Både Siimes och Kristoduli är kloka kvinnor som skriver öppet och intressant. Även om de lever rätt olika liv, är de faktiskt riktigt lika varandra. Deras brev flyttar lätt från ett tema till ett annat: det bästa exemplet på det är kanske ett av Kristodulis brev, i vilket hon skriver först om ikoner, sen ganska snart om sminker, morgonrutiner osv. Jag skulle ljuga om jag sa att jag inte var mer intresserad i Kristodulis liv i klostret än jag var i Siimes' liv som en finsk riksdagsledamot.
Som sistone har jag börjat intressera mig i den ortodoxa tron mycket mer än jag någonsin kunde ha trott. Det är kanske därför jag njöt av denna bok just så mycket. Siimes och Kristoduli beskriver en kristen tro som samtidigt låter bekant och mystisk. Jag lärde mig rätt mycket - och inte bara om tron utan klosterlivet också.
Boken är obegripligt intressant och ger sin läsare en nästan unik möjlighet att peka i två rätt olika liv och livstil.