kohtaamisia
hii, tapasin juuri belgialaisen pojan joka puhuu vähän suomea :D eikä siinä vielä kaikki: se on hoikka ja androgyyni ja sillä on musta emotukka ja lävistys alahuulessa <3 oli kuulemma käynyt suomessa vain kerran mutta ihastunut suomalaisten kyyniseen huumorintajuun ja kauniiseen kieleen. nauroin tajutessani että ensimmäinen asia mitä se oli kuullut minun sanovan oli "mitä? minäkö? eeenhän toki!" vastauksena opettajan toteamukseen että olen sitten vielä belgiassa. (suurin osa muista vaihtareista lähti jo)
myös opintotuki järjestyi, en olisi uskonut että kela pystyy toimimaan näin nopeasti: tuki oikaistu 30.6. saakka, tilillä kahden päivän päästä. nyt jos vielä jotenkin onnistuisin järjestämään itselleni tarpeeksi opintoja kevätlukukaudeksi niin tilanne alkaisi näyttää suht valoisalta.
viikonloppuselonteko: lauantaina a (itävallasta) kutsui syömään schnitzleitä, seurueessa oli lisäksemme kanadalainen kääntäjä, saksalainen kääntäjäopiskelija ja saksalais-belgialainen joku anarko-it-hörhö. istuin kolmeen saakka baarissa keskustelemassa siitä onko l palataalinen, alveolaarinen vai kenties palatoalveolaarinen äänne ja miten paljon hampaiden pitää koskettaa alahuulta että kuulija kuulee labiodentaalisen v:n eikä bilabiaalista b:tä. sunnuntaina potkin itseni ylös ennen puoltapäivää, mikä saavutus. ehdin ajoissa sovittuun tapaamiseen ja olin tietysti kiirehtinyt ihan turhaan, espanjalaiset oli myöhässä kuten aina.
karnevaali oli jännä, aalstin murre kummallista mutta tavallaan ymmärrettävää, kuulosti enemmän saksalta kuin hollannilta. aalst on aalstiksi oilsjt :D
muut lähtivät kotiin nähtyään osan kulkueesta, minä jäin, halusin nähdä miltä kaikki näyttäisi pimeässä. harhailin vieraassa kaupungissa rahatta, kaikki oli kiinni karnevaalin takia ja ainoa käytössä oleva pankkiautomaatti tietysti tyhjä. baareissa ja kojuissa kelpasi vain käteinen. tapasin tuttuja ja jäin aamuun saakka tanssimaan ja ihmettelemään asuja, sukupuoliroolit oli käännetty kummasti ympäri ja sitten ei kuitenkaan: kaikilla miehillä peruukit, meikit ja hameet mutta silti korostetun maskuliininen rooli. vuorotellen takoivat toisiaan selkään ja puristelivat toistensa liioitellun suuria tekorintoja. naisten pukeutuminen ei ollut läheskään yhtä näyttävää, suurin osa oli sieviä pieniä kiksuprinsessoja lyhyissä hameissa, uv-raitasukissa ja siivet selässä. varsinaisia naamiaisasuja en nähnyt montaa, siis sellaisia että joku olisi pukeutunut vaikkapa eläimeksi tai historialliseksi hahmoksi. joku informoi että aalstin karnevaali on maailman paras, rion tulee hyvänä kakkosena. tervettä kotiseutuylpeyttä! puoliksi harmittaa etten mennyt maanantaina uudestaan vaikka d yritti houkutella.
myös opintotuki järjestyi, en olisi uskonut että kela pystyy toimimaan näin nopeasti: tuki oikaistu 30.6. saakka, tilillä kahden päivän päästä. nyt jos vielä jotenkin onnistuisin järjestämään itselleni tarpeeksi opintoja kevätlukukaudeksi niin tilanne alkaisi näyttää suht valoisalta.
viikonloppuselonteko: lauantaina a (itävallasta) kutsui syömään schnitzleitä, seurueessa oli lisäksemme kanadalainen kääntäjä, saksalainen kääntäjäopiskelija ja saksalais-belgialainen joku anarko-it-hörhö. istuin kolmeen saakka baarissa keskustelemassa siitä onko l palataalinen, alveolaarinen vai kenties palatoalveolaarinen äänne ja miten paljon hampaiden pitää koskettaa alahuulta että kuulija kuulee labiodentaalisen v:n eikä bilabiaalista b:tä. sunnuntaina potkin itseni ylös ennen puoltapäivää, mikä saavutus. ehdin ajoissa sovittuun tapaamiseen ja olin tietysti kiirehtinyt ihan turhaan, espanjalaiset oli myöhässä kuten aina.
karnevaali oli jännä, aalstin murre kummallista mutta tavallaan ymmärrettävää, kuulosti enemmän saksalta kuin hollannilta. aalst on aalstiksi oilsjt :D
muut lähtivät kotiin nähtyään osan kulkueesta, minä jäin, halusin nähdä miltä kaikki näyttäisi pimeässä. harhailin vieraassa kaupungissa rahatta, kaikki oli kiinni karnevaalin takia ja ainoa käytössä oleva pankkiautomaatti tietysti tyhjä. baareissa ja kojuissa kelpasi vain käteinen. tapasin tuttuja ja jäin aamuun saakka tanssimaan ja ihmettelemään asuja, sukupuoliroolit oli käännetty kummasti ympäri ja sitten ei kuitenkaan: kaikilla miehillä peruukit, meikit ja hameet mutta silti korostetun maskuliininen rooli. vuorotellen takoivat toisiaan selkään ja puristelivat toistensa liioitellun suuria tekorintoja. naisten pukeutuminen ei ollut läheskään yhtä näyttävää, suurin osa oli sieviä pieniä kiksuprinsessoja lyhyissä hameissa, uv-raitasukissa ja siivet selässä. varsinaisia naamiaisasuja en nähnyt montaa, siis sellaisia että joku olisi pukeutunut vaikkapa eläimeksi tai historialliseksi hahmoksi. joku informoi että aalstin karnevaali on maailman paras, rion tulee hyvänä kakkosena. tervettä kotiseutuylpeyttä! puoliksi harmittaa etten mennyt maanantaina uudestaan vaikka d yritti houkutella.