Berlin Alexanderplatz
Olen jo aika tervehtynyt, onneksi. Vieläkin tuntuu limaa keuhkoissa, siis keuhkoissa, ei kurkussa. Tänään on ehkä eka päivä, kun viileä ulkoilma ei tunnu pahalta hengittää (ja täällä on aika lämmin).
Sairaus kyllä vähän pilasi "lomaviikkoni" täällä, mutta aina häviää. Toissapäivänä yritin metsästää jotain opiskelutarvikkeita länsipuolen shoppailukadulta, mutta turhaan. Siis kelatkaa, esim. kolmekerroksinen kirjakauppa, jossa ei myydä luentopaperia! Käsittämätöntä. No, onneksi on jotain paperia, pitää sitten pyytää Hennaa opastamaan mut paremmin kaupungin saloihin.
Meinasi kyllä pariin otteeseen pikku epätoivo iskeä, kun vaan sisällä keskenään kykkii. Ruokakin on pahaa, anteeksi nyt vaan. Kaikki on tosi rasvaista, ja esim. kastikelihoja tai sellaisia ei oikein myydä kaupassa. Paitsi rasvaista jauhelihaa, m-mm. Eikä rasvatonta maitoa :/ Ja sit vaikka melkein kaikki elintarvikkeet on halvempia, niin niitä ei tietenkään ole jugurtti tai liha :/ Ja vähärasvaisen jugurtinkin metsästäminen voi olla haasteellista. Saas nähdä, muuttuvatko ruokailutottumukseni ja tulen pikku pullukkana pois, vai laihdunko :D Ensimmäiset viikot on viitanneet jälkimmäiseen. Siis ei ole ollut ruokahalua (johtui varmaan suurelta osalta myös sairaudesta), uskomatonta. Mulla on yleensä aina vaativa ruokahalu, jota vastaan joudun taistelemaan.
Huomenna mulla alkaa onneksi opiskelu, jee! Harvoin ajattelen näin, mutta kiva saada tekemistä. Sit joudunkin heti keskiviikkona oleen pois, kun Deutsche Telekomin setä tulee asenteleen nettiä. Se pitää viedä kellariin :| toivon kovin, et sekin menee nyt hyvin. Sit torstaina tulee Henna (kämppis), sekin on jee. Saadaan ehkä asuntoa vähän järkkäiltyä ja muutenkin joku kaveri.
Mut Berliinistä. Kyllä mä silti tykkään tästä paikasta. Johtuuko todellisuudesta vai itseni tehokkaasta aivopesusta, mutta tää tuntuu kotoisalta kaupungilta. Niinkun, että eihän jossain Lontoossa olisi helppo kuvitella elävänsä. Siellä niin hirveä vilinä koko ajan, ja turisteja täynnä ja kaikkea. Täällä on sitä paitsi "avoin" julkinen liikenne, joka tuntuu kotoistalta, kun ei tarvi koko ajan tunkea lippuja joka paikkaan. Sit myös on tosi hyvät kyltit ja kuulutukset, poisjääminen on helppoa. Bussi on myös kelpo väline liikkua myös keskusta-alueella, kun on tarpeeksi kaistoja. Tää on ainut suuri kaupunki, josta voin sanoa noin. Eihän kukaan Helsingissäkään halua bussilla keskustaan.
Ja sitten itsekehu loppuun; mua ei ole kertaakaan pyydetty toistamaan sanomisiani. Mua on aina ymmärretty, se on sentään hienoa :) Vaikka teenkin kamalia virheitä jatkuvalla syötöllä(kuulen itsekin sen koko ajan), ilmeisesti kykenen silti kommunikoimaan ymmärrettävästi. Se on rohkaisevaa. Kyllä mulla on vahva usko, että tää tästä vielä iloksi muuttuu!
Mut nyt alkaa maksettu aika loppuun. Hauskaa pääsiäistä kaikille! Lisää raportteja luvassa sitten, kun saan toivottavasti netin :)
Sairaus kyllä vähän pilasi "lomaviikkoni" täällä, mutta aina häviää. Toissapäivänä yritin metsästää jotain opiskelutarvikkeita länsipuolen shoppailukadulta, mutta turhaan. Siis kelatkaa, esim. kolmekerroksinen kirjakauppa, jossa ei myydä luentopaperia! Käsittämätöntä. No, onneksi on jotain paperia, pitää sitten pyytää Hennaa opastamaan mut paremmin kaupungin saloihin.
Meinasi kyllä pariin otteeseen pikku epätoivo iskeä, kun vaan sisällä keskenään kykkii. Ruokakin on pahaa, anteeksi nyt vaan. Kaikki on tosi rasvaista, ja esim. kastikelihoja tai sellaisia ei oikein myydä kaupassa. Paitsi rasvaista jauhelihaa, m-mm. Eikä rasvatonta maitoa :/ Ja sit vaikka melkein kaikki elintarvikkeet on halvempia, niin niitä ei tietenkään ole jugurtti tai liha :/ Ja vähärasvaisen jugurtinkin metsästäminen voi olla haasteellista. Saas nähdä, muuttuvatko ruokailutottumukseni ja tulen pikku pullukkana pois, vai laihdunko :D Ensimmäiset viikot on viitanneet jälkimmäiseen. Siis ei ole ollut ruokahalua (johtui varmaan suurelta osalta myös sairaudesta), uskomatonta. Mulla on yleensä aina vaativa ruokahalu, jota vastaan joudun taistelemaan.
Huomenna mulla alkaa onneksi opiskelu, jee! Harvoin ajattelen näin, mutta kiva saada tekemistä. Sit joudunkin heti keskiviikkona oleen pois, kun Deutsche Telekomin setä tulee asenteleen nettiä. Se pitää viedä kellariin :| toivon kovin, et sekin menee nyt hyvin. Sit torstaina tulee Henna (kämppis), sekin on jee. Saadaan ehkä asuntoa vähän järkkäiltyä ja muutenkin joku kaveri.
Mut Berliinistä. Kyllä mä silti tykkään tästä paikasta. Johtuuko todellisuudesta vai itseni tehokkaasta aivopesusta, mutta tää tuntuu kotoisalta kaupungilta. Niinkun, että eihän jossain Lontoossa olisi helppo kuvitella elävänsä. Siellä niin hirveä vilinä koko ajan, ja turisteja täynnä ja kaikkea. Täällä on sitä paitsi "avoin" julkinen liikenne, joka tuntuu kotoistalta, kun ei tarvi koko ajan tunkea lippuja joka paikkaan. Sit myös on tosi hyvät kyltit ja kuulutukset, poisjääminen on helppoa. Bussi on myös kelpo väline liikkua myös keskusta-alueella, kun on tarpeeksi kaistoja. Tää on ainut suuri kaupunki, josta voin sanoa noin. Eihän kukaan Helsingissäkään halua bussilla keskustaan.
Ja sitten itsekehu loppuun; mua ei ole kertaakaan pyydetty toistamaan sanomisiani. Mua on aina ymmärretty, se on sentään hienoa :) Vaikka teenkin kamalia virheitä jatkuvalla syötöllä(kuulen itsekin sen koko ajan), ilmeisesti kykenen silti kommunikoimaan ymmärrettävästi. Se on rohkaisevaa. Kyllä mulla on vahva usko, että tää tästä vielä iloksi muuttuu!
Mut nyt alkaa maksettu aika loppuun. Hauskaa pääsiäistä kaikille! Lisää raportteja luvassa sitten, kun saan toivottavasti netin :)