(no subject)
Terkkui Berliinistä.
Kaikki ei ole lähtenyt käyntiin aivan niin hyvin kuin olisi voinut, sillä suloisesti juuri syntymäpäivänäni kammottava kurkkukipu (jota epäilen kurkunpääntulehdukseksi, sillä puhuminen on ihan oikeasti lähes mahdotonta) tuli pilaamaan asiat.
Viime viikolla sain sentään hoidetuksi tärkeät asiat, eli ilmottauduttua kaupungin asukkaaksi, tilattua netin (pitäisi avautua 11.4.), avattua tilin, hoidettua asiat yliopistolla jne. Onneksi opiskelu alkaa vasta ensi viikolla, mutta on tää aika turhauttavaa, kun täytyy kökkiä sisällä ainoana hupina lukeminen tai sarjojen katselu koneelta (joita on sitäpaitsi hyvin rajoitettu määrä!).
Kokemukset tähän asti itse kaupungista ja saksalaisita on enimmäkseen hyviä. Olin aika peloteltu, että kaikki tulevat olemaan tylyjä. Todellisuus kuitenkin on se, että olen todella monessa paikassa saanut oikein ystävällistä palvelua. Enpä tiedä, onko suomalaiselle montaa parempaa maata mennä kuin Saksa, koska täällä meillä todella on hyvä maine.
Toisaalta, stereotypia saksalaisten täsmällisyydestä ja tarkkuudesta on viimeistään nyt lentänyt päässäni roskakoriin. Täällä annetaan jatkuvasti väärin rahasta takaisin (kumminkin päin)! Et kantsii olla tarkkana. Mäkistä ei myöskään saanut sundaeta. "Wir haben kein Eis" - aijaa, no tuli vähän YLLÄTYKSENÄ. Kyllä täällä on selvästi enemmän sellainen "yks kolme jotain sellasta"-mentaliteetti kuin Suomessa, mutta sekään ei varmaankaan tullut monelle yllätyksenä.
Sit etenkin itäpuolella melkein kaikkien talojen alareunoja on spreijattu ihan päättömillä rumuuksilla. Sit metroasemien pylväät hohtaa tyyliin päivittäin maalista märkinä, kun joudutaan maalaamaan niitä sotkuja piiloon. Sitten täällä on kerjäläisiä. Paikallinen erikoisuus on se, että melkein kaikilla niillä on koira. Monilla vielä kaksi! Ai että miksi? Täällä saa kuulemma enemmän sosiaaliavustuksia, jos on koir(i)a.
Yritin äsken mennä ihan asuintaloni vieressä sijaitsevaan lääkärikeskukseen lääkäriin, koska kurkkuni ei ole osoittanut hirveästi parantumisen merkkejä. Se näytti ulkoapäin niin tyylikkäältä, että ajattelin sen olevan yksityinen. No, nenä-, kurkku-, ja korvaosasto oli kiinni! Kun viimein löysin yleislääkäriosaston, karu totuus selvisi: kylttien teksteistä ja aivan mahdottomasta jonosta päätellen kyse olikin terveyskeskuksesta. No, en jäänyt jonottamaan, koska jos systeemi on vähänkään sama kuin Suomessa... no, te tiedätte :) No, nyt en vaan oikein tiedä, pitäisikö mun yrittää nähdä enemmän vaivaa löytää lääkäri vai mitä. Asiaa vähän vaikeuttaa se, että puhekykyni on rajallinen. Joo, ei ole ihannesairaus sairastaa vieraassa maassa.
No niin. Ehkä seuraavalla kerralla enemmän itse aiheesta.
Kaikki ei ole lähtenyt käyntiin aivan niin hyvin kuin olisi voinut, sillä suloisesti juuri syntymäpäivänäni kammottava kurkkukipu (jota epäilen kurkunpääntulehdukseksi, sillä puhuminen on ihan oikeasti lähes mahdotonta) tuli pilaamaan asiat.
Viime viikolla sain sentään hoidetuksi tärkeät asiat, eli ilmottauduttua kaupungin asukkaaksi, tilattua netin (pitäisi avautua 11.4.), avattua tilin, hoidettua asiat yliopistolla jne. Onneksi opiskelu alkaa vasta ensi viikolla, mutta on tää aika turhauttavaa, kun täytyy kökkiä sisällä ainoana hupina lukeminen tai sarjojen katselu koneelta (joita on sitäpaitsi hyvin rajoitettu määrä!).
Kokemukset tähän asti itse kaupungista ja saksalaisita on enimmäkseen hyviä. Olin aika peloteltu, että kaikki tulevat olemaan tylyjä. Todellisuus kuitenkin on se, että olen todella monessa paikassa saanut oikein ystävällistä palvelua. Enpä tiedä, onko suomalaiselle montaa parempaa maata mennä kuin Saksa, koska täällä meillä todella on hyvä maine.
Toisaalta, stereotypia saksalaisten täsmällisyydestä ja tarkkuudesta on viimeistään nyt lentänyt päässäni roskakoriin. Täällä annetaan jatkuvasti väärin rahasta takaisin (kumminkin päin)! Et kantsii olla tarkkana. Mäkistä ei myöskään saanut sundaeta. "Wir haben kein Eis" - aijaa, no tuli vähän YLLÄTYKSENÄ. Kyllä täällä on selvästi enemmän sellainen "yks kolme jotain sellasta"-mentaliteetti kuin Suomessa, mutta sekään ei varmaankaan tullut monelle yllätyksenä.
Sit etenkin itäpuolella melkein kaikkien talojen alareunoja on spreijattu ihan päättömillä rumuuksilla. Sit metroasemien pylväät hohtaa tyyliin päivittäin maalista märkinä, kun joudutaan maalaamaan niitä sotkuja piiloon. Sitten täällä on kerjäläisiä. Paikallinen erikoisuus on se, että melkein kaikilla niillä on koira. Monilla vielä kaksi! Ai että miksi? Täällä saa kuulemma enemmän sosiaaliavustuksia, jos on koir(i)a.
Yritin äsken mennä ihan asuintaloni vieressä sijaitsevaan lääkärikeskukseen lääkäriin, koska kurkkuni ei ole osoittanut hirveästi parantumisen merkkejä. Se näytti ulkoapäin niin tyylikkäältä, että ajattelin sen olevan yksityinen. No, nenä-, kurkku-, ja korvaosasto oli kiinni! Kun viimein löysin yleislääkäriosaston, karu totuus selvisi: kylttien teksteistä ja aivan mahdottomasta jonosta päätellen kyse olikin terveyskeskuksesta. No, en jäänyt jonottamaan, koska jos systeemi on vähänkään sama kuin Suomessa... no, te tiedätte :) No, nyt en vaan oikein tiedä, pitäisikö mun yrittää nähdä enemmän vaivaa löytää lääkäri vai mitä. Asiaa vähän vaikeuttaa se, että puhekykyni on rajallinen. Joo, ei ole ihannesairaus sairastaa vieraassa maassa.
No niin. Ehkä seuraavalla kerralla enemmän itse aiheesta.