laudabant te
Suomen keväässä oli ihana käydä !!! Moikkaamassa vähän tuttuja, harjoittelemassa kesän konsertteihin ja ... tietysti ne pääsykokeet.
Oma fiilis oli aika kingi jokaisen osion jälkeen. Hakijoita oli siis kuusi ja olin aina joukon ensimmäinen, kun olin kolmesta maisterihakijasta se ainut jonka sukunimi alkaa A:lla.
Aamulla siis oli henkilökohtainen osio, jossa heti alkuun annoin instrumenttinäytteen, ja sen jälkeen soitin partituureja... Annettu ohjelmisto koostui siis neljästä eri tyylisestä kappaleesta, ja jokaisesta piti antaa näyte: piti soittaa transponoituna kokonaisella alaspäin ("soita hitaasti" --- soitin ihan tavallisessa tempossa ja aika hyvin vielä :D), originaalisävellajissa, laulaen yhtä ääntä ja soittaen toista samaan aikaan, laulaen pelkät sisääntulot, laulaen yhtä ääntä kerrallaan, antaen alkuäänet johonkin sointuun... Sen lisäksi oli vielä äänenantotesti ja prima vista partituurisoitto. Suoriuduin kaikesta niin hyvin, että lautakunta unohti kysyä laulunäytteen.
Menin harjoittelemaan hetkeksi luokkaan, ja sitten alkoikin päivän tärkein osio, kuoron harjoittaminen. 20 minuuttia aikaa ja neljä kappaletta. Omat tuntemukset: ehkä jännitykseni vaikutti niin, että olin entistä vakavampi enkä niin vapautunut. Kuorolaiset eivät tunteneet kappaleita vielä, joten kontakti kuoroon oli heikompi kuin mihin olen tämän vuoden aikana pystynyt... Johtamisessani on varmasti paljon parannettavaa - mutta harjoittaminen sujui hyvin, pystyin puuttumaan olennaisiin asioihin paneutumatta kuitenkaan liikaa yksityiskohtiin tai vaan johtamalla jotain löyhästi läpi. Osasin kappaleet niin hyvin, että pystyin keskittymään siihen, että kuorolaiset tekivät visioni mukaan. Ja tuntui myös siltä, että kuorolaiset luottivat myös minuun. Ja jälkeenpäin kuulin rikkinäisen puhelimen kautta, että paljon on tullut kehuja ja monen kuorolaisen mielestä olin paras johtajakandidaateista. Luokalla on kuulemma tilaa yhdelle, että kannattaisikin olla paras...
Haastattelu oli aika intensiivinen, mutta hyvin juttua riitti... Millaista on ollut Ranskassa, mitkä on tulevaisuuden suunnitelmasi - missä näät itsesi 5 vuoden päästä, miksi haluat vaihtaa nyt osastoa, onko tällä alalla tulevaisuutta, "mikä siis sun pääaine oikeen on"... Olin oma itseni, ehkä määrätietoisempi ja tiukempi kuin yleensä, mutta se on tässä ammatissa ihan tarpeen. Ja loppuun eräs tuomariston jäsen, joka oli ensimmäisessä kuoronjohdon tutkinnossani, sanoi: "Oon tosi iloinen, että nään sut näissä hommissa."
Vähän motivaatio ollut taas hukassa kuluneen viikon aikana, ei tee mieli harjoitella, vaikka on kisat tulossa ja mestarikurssikin ensi viikolla... crap. Nyt kun googlailin vähän Alexandre Myratia niin rupes vähän tulemaan sellainen olo, että kannattais kuitenkin kunnolla valmistautua, että saa mahdollisimman paljon koko vierailusta irti.
Nyt viikonloppuna oon ollut yhdessä pienessä kuoroprojektissa kiinni ja se on tehnyt tosi hyvää ainakin mun ranskalle - ihan kivaa vaihtelua kun on voinut tutustua paikallisiin taitaviin kuorolaulajiin ja pääsi myös vähän pois Lyonista... :) Ehkä jos nyt ois vähän ajatukset tuulettunu niin jaksaa taas treenata ja kehittyä.
Oma fiilis oli aika kingi jokaisen osion jälkeen. Hakijoita oli siis kuusi ja olin aina joukon ensimmäinen, kun olin kolmesta maisterihakijasta se ainut jonka sukunimi alkaa A:lla.
Aamulla siis oli henkilökohtainen osio, jossa heti alkuun annoin instrumenttinäytteen, ja sen jälkeen soitin partituureja... Annettu ohjelmisto koostui siis neljästä eri tyylisestä kappaleesta, ja jokaisesta piti antaa näyte: piti soittaa transponoituna kokonaisella alaspäin ("soita hitaasti" --- soitin ihan tavallisessa tempossa ja aika hyvin vielä :D), originaalisävellajissa, laulaen yhtä ääntä ja soittaen toista samaan aikaan, laulaen pelkät sisääntulot, laulaen yhtä ääntä kerrallaan, antaen alkuäänet johonkin sointuun... Sen lisäksi oli vielä äänenantotesti ja prima vista partituurisoitto. Suoriuduin kaikesta niin hyvin, että lautakunta unohti kysyä laulunäytteen.
Menin harjoittelemaan hetkeksi luokkaan, ja sitten alkoikin päivän tärkein osio, kuoron harjoittaminen. 20 minuuttia aikaa ja neljä kappaletta. Omat tuntemukset: ehkä jännitykseni vaikutti niin, että olin entistä vakavampi enkä niin vapautunut. Kuorolaiset eivät tunteneet kappaleita vielä, joten kontakti kuoroon oli heikompi kuin mihin olen tämän vuoden aikana pystynyt... Johtamisessani on varmasti paljon parannettavaa - mutta harjoittaminen sujui hyvin, pystyin puuttumaan olennaisiin asioihin paneutumatta kuitenkaan liikaa yksityiskohtiin tai vaan johtamalla jotain löyhästi läpi. Osasin kappaleet niin hyvin, että pystyin keskittymään siihen, että kuorolaiset tekivät visioni mukaan. Ja tuntui myös siltä, että kuorolaiset luottivat myös minuun. Ja jälkeenpäin kuulin rikkinäisen puhelimen kautta, että paljon on tullut kehuja ja monen kuorolaisen mielestä olin paras johtajakandidaateista. Luokalla on kuulemma tilaa yhdelle, että kannattaisikin olla paras...
Haastattelu oli aika intensiivinen, mutta hyvin juttua riitti... Millaista on ollut Ranskassa, mitkä on tulevaisuuden suunnitelmasi - missä näät itsesi 5 vuoden päästä, miksi haluat vaihtaa nyt osastoa, onko tällä alalla tulevaisuutta, "mikä siis sun pääaine oikeen on"... Olin oma itseni, ehkä määrätietoisempi ja tiukempi kuin yleensä, mutta se on tässä ammatissa ihan tarpeen. Ja loppuun eräs tuomariston jäsen, joka oli ensimmäisessä kuoronjohdon tutkinnossani, sanoi: "Oon tosi iloinen, että nään sut näissä hommissa."
Vähän motivaatio ollut taas hukassa kuluneen viikon aikana, ei tee mieli harjoitella, vaikka on kisat tulossa ja mestarikurssikin ensi viikolla... crap. Nyt kun googlailin vähän Alexandre Myratia niin rupes vähän tulemaan sellainen olo, että kannattais kuitenkin kunnolla valmistautua, että saa mahdollisimman paljon koko vierailusta irti.
Nyt viikonloppuna oon ollut yhdessä pienessä kuoroprojektissa kiinni ja se on tehnyt tosi hyvää ainakin mun ranskalle - ihan kivaa vaihtelua kun on voinut tutustua paikallisiin taitaviin kuorolaulajiin ja pääsi myös vähän pois Lyonista... :) Ehkä jos nyt ois vähän ajatukset tuulettunu niin jaksaa taas treenata ja kehittyä.