suomi edustaa!!!
Hyvä taas välillä kirjoitella jotain kun muistaa...
Luulen, että viimeistään tällä viikolla onnistuin tekemään vaikutuksen kuoronjohdon opettajaani. Tiistaina meillä oli koko päivä kuoronjohtoa luokan kesken, ja iltapäivällä jokaisen piti vuorotellen johtaa ulkoa Brittenin Hymn to St. Cecilia. Pianisti siis soitti ja luokkalaiset katto johtamista sivusta ja meidän piti antaa myös toisillemme palautetta. Toi Britten on n. 10 minuutin kappale, jossa on väliosassa ainakin hankalia sisääntuloja, joita on vaikea muistaa näyttää...
Ennen mua oli neljä tai viis tyyppiä, ja jo niiden johtamisen aikana mietin että hitsi mä tekisin tän niin paljon paremmin ja sormet syyhys jo päästä johtamaan. Ihmiset unohteli kaikkia kohtia, ja just ennen mua oli sellainen poika, joka on joku maailman ylimielisin, ja se oli vasta kaikista ensimmäinen, joka ei mennyt missään vaiheessa niin sekaisin että olis pitäny pistää poikki koko kappale. Ja kuvitteli varmaan olevansa joku maailmanvaltias sen takia, heh...
Omalla vuorollani sitten skarppasin tosi paljon, muistin näyttää väliosassakin kaikki sisääntulot ja sen lisäksi vielä yritin tehdä mahdollisimman musikaalisesti ja tarkasti kaiken. Ja onnistuin !!! En tehnyt ainuttakaan virhettä ja kun kappale loppui, niin siellä oli joukko opiskelijoita ihan monttu auki ja opettajakin oli todella vakuuttunut. Kun opiskelijoilta kysyttiin palautetta, niin oli yleisössä aika nyrpeitä naamoja, ja yksi tyttö joka on kanssa ollut mulle aika ilkeä, kommentoi jotain mun eleitä negatiiviseen sävyyn, että mun pitäis näyttää sisääntulot jollain tietyllä tavalla hänen mielestään... Mutta opettaja vaan kommentoi että "ei toi oo oleellista", että "huomaatteko miten hyvin tää tyttö osaa koko partituurin" ja että koska mun jalat pysyy maassa ja ryhti ja olemus on laulullinen, ja kaikki musiikilliset asiat on hyvin hallinnassa, niin ei tarvitse enää kuin vain syventää jo sitä tietoa mikä mulla on ja lisätä vaan "sanavarastoa" niihin eleisiin. Että periaatteessa nytkään ei ole mitään vikaa missään, että on valmiiksi jo niin hyvää jälkeä, että on todella helppo jatkaa tästä! Ja mun jälkeenkin kun muut opiskelijat johti, niin opettaja vertasi esityksiä mun omaan. "Että no jos Iidan esitys olis 5, niin Pascalin olis ehkä 4." Uskomatonta! Nicole on vielä aivan älyttömän vaativa opettaja, että aika hyvin se sit tais mennä. Ja tunnin jälkeen on ollut NIIN motivoitunut olo, että jes pystyn tähän, mulla on kaikki edellytykset tulla ihan huipuksi kuoronjohtajaksi! Ja että mulla on nyt opettajakin joka on aivan uskomattoman hyvä, ja joka myöskin uskoo nyt mun taitoihin ja tekemiseen!
Opettaja nimittäin valitsee 2 opiskelijaa, jotka saa johtaa ton kappaleen konsertissa, että voi olla että mulla on mahdollisuus päästä! En tosin tiedä, että vaikuttaako mun erasmus-status siihen, että mun ei anneta johtaa, koska oon ulkomaalanen ja itseluottamus kielitaidon kanssa on vielä aika nollassa...
Kielitaidosta puheenollen, toissayönä heräsin siihen että puhuin ranskaa! Että prosessoin ainakin kaikkia juttuja, vaikka tosiaan viime aikoina on erityisesti tuntunut siltä, että kielitaito menee vaan takapakkia. Enkä usein uskalla puhua vaan sen takia, kun tiedän, ett sanon kaiken ihan väärin ja oon ihan tyhmä. En tajuu mihin mun itseluottamus on kadonnu.
Pitäisi kyllä edelleen tehdä enemmän töitä ranskan kielen eteen, ja yrittää vaan sitkeämmin saada kavereita ja sosialisoida. Oon toisaalta ollut iloinen, kun oon keskittynyt enemmän kouluun viime aikoina.
Luulen, että viimeistään tällä viikolla onnistuin tekemään vaikutuksen kuoronjohdon opettajaani. Tiistaina meillä oli koko päivä kuoronjohtoa luokan kesken, ja iltapäivällä jokaisen piti vuorotellen johtaa ulkoa Brittenin Hymn to St. Cecilia. Pianisti siis soitti ja luokkalaiset katto johtamista sivusta ja meidän piti antaa myös toisillemme palautetta. Toi Britten on n. 10 minuutin kappale, jossa on väliosassa ainakin hankalia sisääntuloja, joita on vaikea muistaa näyttää...
Ennen mua oli neljä tai viis tyyppiä, ja jo niiden johtamisen aikana mietin että hitsi mä tekisin tän niin paljon paremmin ja sormet syyhys jo päästä johtamaan. Ihmiset unohteli kaikkia kohtia, ja just ennen mua oli sellainen poika, joka on joku maailman ylimielisin, ja se oli vasta kaikista ensimmäinen, joka ei mennyt missään vaiheessa niin sekaisin että olis pitäny pistää poikki koko kappale. Ja kuvitteli varmaan olevansa joku maailmanvaltias sen takia, heh...
Omalla vuorollani sitten skarppasin tosi paljon, muistin näyttää väliosassakin kaikki sisääntulot ja sen lisäksi vielä yritin tehdä mahdollisimman musikaalisesti ja tarkasti kaiken. Ja onnistuin !!! En tehnyt ainuttakaan virhettä ja kun kappale loppui, niin siellä oli joukko opiskelijoita ihan monttu auki ja opettajakin oli todella vakuuttunut. Kun opiskelijoilta kysyttiin palautetta, niin oli yleisössä aika nyrpeitä naamoja, ja yksi tyttö joka on kanssa ollut mulle aika ilkeä, kommentoi jotain mun eleitä negatiiviseen sävyyn, että mun pitäis näyttää sisääntulot jollain tietyllä tavalla hänen mielestään... Mutta opettaja vaan kommentoi että "ei toi oo oleellista", että "huomaatteko miten hyvin tää tyttö osaa koko partituurin" ja että koska mun jalat pysyy maassa ja ryhti ja olemus on laulullinen, ja kaikki musiikilliset asiat on hyvin hallinnassa, niin ei tarvitse enää kuin vain syventää jo sitä tietoa mikä mulla on ja lisätä vaan "sanavarastoa" niihin eleisiin. Että periaatteessa nytkään ei ole mitään vikaa missään, että on valmiiksi jo niin hyvää jälkeä, että on todella helppo jatkaa tästä! Ja mun jälkeenkin kun muut opiskelijat johti, niin opettaja vertasi esityksiä mun omaan. "Että no jos Iidan esitys olis 5, niin Pascalin olis ehkä 4." Uskomatonta! Nicole on vielä aivan älyttömän vaativa opettaja, että aika hyvin se sit tais mennä. Ja tunnin jälkeen on ollut NIIN motivoitunut olo, että jes pystyn tähän, mulla on kaikki edellytykset tulla ihan huipuksi kuoronjohtajaksi! Ja että mulla on nyt opettajakin joka on aivan uskomattoman hyvä, ja joka myöskin uskoo nyt mun taitoihin ja tekemiseen!
Opettaja nimittäin valitsee 2 opiskelijaa, jotka saa johtaa ton kappaleen konsertissa, että voi olla että mulla on mahdollisuus päästä! En tosin tiedä, että vaikuttaako mun erasmus-status siihen, että mun ei anneta johtaa, koska oon ulkomaalanen ja itseluottamus kielitaidon kanssa on vielä aika nollassa...
Kielitaidosta puheenollen, toissayönä heräsin siihen että puhuin ranskaa! Että prosessoin ainakin kaikkia juttuja, vaikka tosiaan viime aikoina on erityisesti tuntunut siltä, että kielitaito menee vaan takapakkia. Enkä usein uskalla puhua vaan sen takia, kun tiedän, ett sanon kaiken ihan väärin ja oon ihan tyhmä. En tajuu mihin mun itseluottamus on kadonnu.
Pitäisi kyllä edelleen tehdä enemmän töitä ranskan kielen eteen, ja yrittää vaan sitkeämmin saada kavereita ja sosialisoida. Oon toisaalta ollut iloinen, kun oon keskittynyt enemmän kouluun viime aikoina.