Turhautus

[iikka]

Aika venyy, ja alan kokea olemisen niin päin, että täytyy väkisin keksiä jotain täytettä olemassaolevalle ajalle - sen sijaan että olisi mielessä loputtomasti tekemistä, jota tekisi kun vain ehtisi. Tää on ihan älytöntä, koska hetken päästä on taas kiire, ja sitten kaipaan tilaa joka on tässä mutta jota en nyt osaa käyttää. Että näin päin meillä.

Lapsi on vaan tekosyy siihen ettei muka voi tehdä mitään mitä haluaisi. Mielikuvitus vaan on rajallinen. Helkkari. Itken ja kiroilen. "En ehdi" vaihtuu muotoon "en halua" ja se se vasta rumaa onkin, ettei elämä kiinnosta.