ITSESÄÄLIÄ VAPPU-AATTONA
Ei tahdo helpottaa tämä särky ja vitutus. Kaikeksi onneksi jaksan kuitenkin (ainakin vielä toistaiseksi nauttia) esim. musiikista ja mökkeilystä. Tänään on niin sanottu MunkkiRock Ullan ja Tompan luona, eli harjoitellaan JussiRockin ohjelmistoa grillauksen ja vapun vieton ohella. Jei. Kokeillaan ihan mikin ja "valtaisan" äänentoistolaitteiston kera. Kateltiin Basistin kanssa eilen illalla vähän nuotteja, ja täytyy todeta että ohjelmistoa olisi noin viiden tunnin settiin. Vähän joutuu vissiin karsimaan :D
Huomenna painutaan sitten mökille Muumimamman, Veljeni Leijonamielen ja Hirvi-Ön kanssa. Ihanuutta. Myös Pipa saapuu mökkeilemään, joten JussiRockin suunnittelua ja yleistä haahuilua on taatusti luvassa. Kivaa.
Viime viikonloppuna vietettiin kaveripariskunnan yhteisiä syntymäpäiväjuhlia, joista sitten kuorituikin lopulta hääjuhla. Ihme etiäinen tuli matkalla juhlapaikalle, ja sanoinkin Basistille, että mitäs jos ne onkin häät? No, eihän siinä sitten mitään. Heh. Onnea vaan hääparille! Juhla itsessään oli kiva ja rento tilaisuus, mutta tän mun henk.koht. kondiksen takia pidättelin itkua koko sen ajan kun jaksoin paikalla "juhlia". Jotenkin otti tosi koville, jalkaa särki ja jouduin tukeutumaan Basistin käsipuoleen koko ajan. Kaiken muun lisäksi juhlavierailla oli paljon vauvoja ja taaperoikäisiä mukanaan, ja osalla pullat taasen uunissa, joten tuli ihan epäonnistunut olo. Myös Basistin entinen tyttöystävä talutti käsipuolessaan pientä vaippapöksyä, ja väkisinkin mielessä kävi, että ajatteleekohan Basisti samaa kuin minä. Että JOS se olisi edelleen eksänsä kanssa, niin se vauva voisi olla niiden yhteinen. Tyhmää miettiä tuollaista, myönnetään, mutta silti.
Kyllä itsesääli on hieno asia.
Huomenna painutaan sitten mökille Muumimamman, Veljeni Leijonamielen ja Hirvi-Ön kanssa. Ihanuutta. Myös Pipa saapuu mökkeilemään, joten JussiRockin suunnittelua ja yleistä haahuilua on taatusti luvassa. Kivaa.
Viime viikonloppuna vietettiin kaveripariskunnan yhteisiä syntymäpäiväjuhlia, joista sitten kuorituikin lopulta hääjuhla. Ihme etiäinen tuli matkalla juhlapaikalle, ja sanoinkin Basistille, että mitäs jos ne onkin häät? No, eihän siinä sitten mitään. Heh. Onnea vaan hääparille! Juhla itsessään oli kiva ja rento tilaisuus, mutta tän mun henk.koht. kondiksen takia pidättelin itkua koko sen ajan kun jaksoin paikalla "juhlia". Jotenkin otti tosi koville, jalkaa särki ja jouduin tukeutumaan Basistin käsipuoleen koko ajan. Kaiken muun lisäksi juhlavierailla oli paljon vauvoja ja taaperoikäisiä mukanaan, ja osalla pullat taasen uunissa, joten tuli ihan epäonnistunut olo. Myös Basistin entinen tyttöystävä talutti käsipuolessaan pientä vaippapöksyä, ja väkisinkin mielessä kävi, että ajatteleekohan Basisti samaa kuin minä. Että JOS se olisi edelleen eksänsä kanssa, niin se vauva voisi olla niiden yhteinen. Tyhmää miettiä tuollaista, myönnetään, mutta silti.
Kyllä itsesääli on hieno asia.