Päivitystä (ja päivittelyä)
Käytiin eilen Basistin kanssa lapsettomuuspolilla, ja tänä aamuna kävin sitten vuodattamassa noin 2 litraa verta terppakeskuksessa. Eli verikokeilla aloitetaan. Parin viikon päästä uudet verikokeet. Ja Basistin pitää käydä vaan kerran... epistä perkele.
Lekuri teki mulle sairaalassa sisätutkimuksen ja pyöritteli ultraa vartin melkoisella vimmalla ja vähän poikittain, mikä ei tuntunut ollenkaan kivalta. Pääasia kuitenkin, että mitään ihmeellisen outoa siellä ei näkynyt, ellei kypsymäisillään ollutta munasolua voida sitten pitää sellaisena. Kyllä se tosin minusta oli ihmeellisen outo, kun näin sen kuvassa. Heh.
Seuraava käyntikerta on toukokuun lopussa, ja silloin päästään lapsettomuusjuttuihin erikoistuneen lääkärin vastaanotolle. Tämä ensimmäinen tarkastus oli siis naistentauteihin erikoistuvan (helevetin nuoren) naislääkärin vastaanotolla. Kovasti se puhui, mutta ei mitään kovin järkevää. Niin että ihan samat ropinat olisi voitu pitää meillä keskenään kotona, kun ei siellä juuri mitään uutta tullut ilmi. Mutta onpahan nyt tarkastettu ja tästä päästään sitten etenemään. Onneksi saatiin vielä aika ennen kesälomia, jotka tuolla lapsettomuuspolilla kestää hoitajan mukaan 10-13 vkoa. Eli poli on käytännössä katsoen kiinni koko kesän. Kummaa touhua.
Viime viikolla saatiin uusi kamera, ja käytiin perstai-iltana vähän kuvailemassa kosken kuohuja. Jarsu ja Marsu oli mukana, ja saatiinkin Jarsulta hyviä vinkkejä valotusajan muuttamisen ja muun suhteen. Täytyy pyytää siltä lisää vinkkejä, jahka tullaan vähän tutummiksi kameran kanssa. Kivaa päästä vähän kuvailemaan!
Viikonloppuna olikin taas kuoroleiri, ja siellä oli kuoronjohtajan laulunopettajakaveri pitämässä äänenavauksen ja muuta. Kuoro maksoi halukkaille 20 minuutin yksityissession, johon totta kai innoissani änkesin. Sainkin hyviä vinkkejä soolobiisin (nii-in, sain jo oman soolon yhdestä biisistä, tosin back-uppina vaan jos varsinainen solisti sattuu sairastumaan, mutta silti!) tulkintaan ja paljon kehuja kauniista lauluäänestä. Ja alaäänet kuulemma resonoi tosi kauniisti rintakehässä... Mikä siis tietysti tarkoittaa sitä, että ne ylä-äänet ei sit resonoi ihan kauhean hyvin :) Mutta hengitystekniikka oli kunnossa yms. yms. mikä sinänsä on ihme 7 vuoden laulamattomuuden jälkeen. Kivaa oli joka tapauksessa.
Mutta. Selkä on ihan helvetin paskana. Viikko on jo eletty buranalla ja relaksanteilla, mutta ne vie kivun vaan hetkeksi pois. Eilen en ottanut pillerin pilleriä, joten tänä aamuna en meinannut päästä sängystä ylös ollenkaan. Ihan järkyttävät säryt ja vihlonnat.
Että mitenkähän tämä selkä kestäisi mahdollisen raskauden??? En uskalla edes miettiä.
Töitä ei ole tullut haettua kovin ahkerasti, kun ei mitään järkevää ole ollut tarjolla. Sukulaiset (=Veli Puolikuu) ja Basistin sukulaiset koittavat väkisin saada mut jonnekin paskalafkaan töihin, ja sitten syyllistävät kun ei kelpaa, mutta perkele, kyse on MINUN ELÄMÄSTÄ!!! Reilu vuosi haastatteluhelvetissä takaa sen, että en ihan heti halua lyödä käsiäni taas kyynärpäitä myöten paskaan. Ja jos olen sanonut noin 5500 kertaa, että EN MENE R-KIOSKILLE TÖIHIN, niin se tarkoittaa etten mene R-kioskille töihin. Mikähän siinä on niin vaikeaa ymmärtää???
Helevettiläinen. Nyt nousi taas verenpaineet kun ajatteli asiaa. No mutta. Iloisiakin uutisia löytyy perhepiiristä: Hirvi-Ön äiti meni Afrikan reissullaan kihloihin. Ja samantien naimisiin. Ei kai sitä voi kuin päivitellä, että huh huh, nopeaa ja rohkeaa toimintaa. Kaikki peukut on kuitenkin pystyssä heidän puolestaan, ehkä se rakkaus kantaa :)
Lekuri teki mulle sairaalassa sisätutkimuksen ja pyöritteli ultraa vartin melkoisella vimmalla ja vähän poikittain, mikä ei tuntunut ollenkaan kivalta. Pääasia kuitenkin, että mitään ihmeellisen outoa siellä ei näkynyt, ellei kypsymäisillään ollutta munasolua voida sitten pitää sellaisena. Kyllä se tosin minusta oli ihmeellisen outo, kun näin sen kuvassa. Heh.
Seuraava käyntikerta on toukokuun lopussa, ja silloin päästään lapsettomuusjuttuihin erikoistuneen lääkärin vastaanotolle. Tämä ensimmäinen tarkastus oli siis naistentauteihin erikoistuvan (helevetin nuoren) naislääkärin vastaanotolla. Kovasti se puhui, mutta ei mitään kovin järkevää. Niin että ihan samat ropinat olisi voitu pitää meillä keskenään kotona, kun ei siellä juuri mitään uutta tullut ilmi. Mutta onpahan nyt tarkastettu ja tästä päästään sitten etenemään. Onneksi saatiin vielä aika ennen kesälomia, jotka tuolla lapsettomuuspolilla kestää hoitajan mukaan 10-13 vkoa. Eli poli on käytännössä katsoen kiinni koko kesän. Kummaa touhua.
Viime viikolla saatiin uusi kamera, ja käytiin perstai-iltana vähän kuvailemassa kosken kuohuja. Jarsu ja Marsu oli mukana, ja saatiinkin Jarsulta hyviä vinkkejä valotusajan muuttamisen ja muun suhteen. Täytyy pyytää siltä lisää vinkkejä, jahka tullaan vähän tutummiksi kameran kanssa. Kivaa päästä vähän kuvailemaan!
Viikonloppuna olikin taas kuoroleiri, ja siellä oli kuoronjohtajan laulunopettajakaveri pitämässä äänenavauksen ja muuta. Kuoro maksoi halukkaille 20 minuutin yksityissession, johon totta kai innoissani änkesin. Sainkin hyviä vinkkejä soolobiisin (nii-in, sain jo oman soolon yhdestä biisistä, tosin back-uppina vaan jos varsinainen solisti sattuu sairastumaan, mutta silti!) tulkintaan ja paljon kehuja kauniista lauluäänestä. Ja alaäänet kuulemma resonoi tosi kauniisti rintakehässä... Mikä siis tietysti tarkoittaa sitä, että ne ylä-äänet ei sit resonoi ihan kauhean hyvin :) Mutta hengitystekniikka oli kunnossa yms. yms. mikä sinänsä on ihme 7 vuoden laulamattomuuden jälkeen. Kivaa oli joka tapauksessa.
Mutta. Selkä on ihan helvetin paskana. Viikko on jo eletty buranalla ja relaksanteilla, mutta ne vie kivun vaan hetkeksi pois. Eilen en ottanut pillerin pilleriä, joten tänä aamuna en meinannut päästä sängystä ylös ollenkaan. Ihan järkyttävät säryt ja vihlonnat.
Että mitenkähän tämä selkä kestäisi mahdollisen raskauden??? En uskalla edes miettiä.
Töitä ei ole tullut haettua kovin ahkerasti, kun ei mitään järkevää ole ollut tarjolla. Sukulaiset (=Veli Puolikuu) ja Basistin sukulaiset koittavat väkisin saada mut jonnekin paskalafkaan töihin, ja sitten syyllistävät kun ei kelpaa, mutta perkele, kyse on MINUN ELÄMÄSTÄ!!! Reilu vuosi haastatteluhelvetissä takaa sen, että en ihan heti halua lyödä käsiäni taas kyynärpäitä myöten paskaan. Ja jos olen sanonut noin 5500 kertaa, että EN MENE R-KIOSKILLE TÖIHIN, niin se tarkoittaa etten mene R-kioskille töihin. Mikähän siinä on niin vaikeaa ymmärtää???
Helevettiläinen. Nyt nousi taas verenpaineet kun ajatteli asiaa. No mutta. Iloisiakin uutisia löytyy perhepiiristä: Hirvi-Ön äiti meni Afrikan reissullaan kihloihin. Ja samantien naimisiin. Ei kai sitä voi kuin päivitellä, että huh huh, nopeaa ja rohkeaa toimintaa. Kaikki peukut on kuitenkin pystyssä heidän puolestaan, ehkä se rakkaus kantaa :)