Unelmia.
Tänään oon unelmoinut Novitan syysneulelehdestä, kauniista langoista ja puikkojen kilinästä. Paksuista langoista ja varsinkin siitä liukuvärjätystä vihreänsinisenvioletista. Ennen kuin unelmoin lisää langoista ja syksyisistä neuleista, pitäisi tehdä valmiiksi kesäisen oranssi hame, jota en ole aloittanutkaan. Se pitää saada valmiiksi kesällä, koska syksyllä en sitä kuitenkaan tee, kun on syksyisten juttujen aika.
Oon unelmoinut opiskelusta, jota mun pitäisi tälläkin hetkellä tehdä, mutta kohta pitää kuitenkin lähteä töihin, eikä tässä ajassa kerkeä millään virittymään kunnolla koulujuttuihin. Oon valinnut itselleni tasaisesti ruotsia, saksaa ja yleistä kielitiedettä ja jos vain sivuainehaut menevät tammikuussa nappiin, niin sitten teen keväällä kasvatustieteiden harjoittelun. Tän kesän kursseista toisen palautan toivottavasti lopultakin maanantaina, toisen kurssin yritän selvittää sitten kuukauteen. Selviän kyllä, kun vain teen.
Unelmoin täyttyvästä kalenterista, tansseista ja uinnista, syksyn keikoista, joista toistaiseksi tärkein on 5.9., tuntiaikatauluista. Ehkä saisin myös ostettua syksylle kumpparit, joilla voisin tallustaa sitten yliopiston märillä teillä P:ltä kirjastolle ja takaisin. Oi kirjastokin, kerroin juuri eilen Jyrkille, kuinka on aina ihanaa, kun tuntien jälkeen lompsii kirjastolle, ostaa kupin teetä ja ison chilisämpylän, viettää hetken omaa aikaa unohtaen kaiken hälyn ympärillä ja sen jälkeen istahtaa juuri siihen parhaaseen lukusalinurkkaan kuulokkeet korvilla. Kyllä siinä kelpaisi.
Unelmoin teekupista keittiön lattialla jonkun hyvän lehden kanssa. Eilen tee maistui herkulliselta kylmän peperonatan kanssa ja kahlasin viimeisimmän luukusta tupsahtaneen lehden loppuun. Onneksi hyllystä löytyy äitille tulevat Kodin kuvalehdet, jotka kärrään kangaskasseissa aina tänne luettavaksi ja säilöttäväksi. Oon tosi huono heittämään mitään kauniita lehtiä menemään. Illalla siis hiukan omaa rauhaa keittiön lattialla.
Kunhan aikaa vain vielä riittäisi, niin kirjoittaisin Salaisuuskirjaa ja Reseptikirjaa eteenpäin. Eilen illalla yritin kirjoittaa jälkimmäistä käsin, mutta tulin siihen lopputulokseen, että ainesosat ja ohjeet kirjoitan ehkä kuitenkin koneella, otsikot ja huomautukset ja sisällysluettelot sitten käsin. Kuutioidut ja liimatut ohjeet on kiva kehystää puuväreillä. Niin niistä tulee ihan hyvät. Kun selaa kaikkia vuosien varrella löydettyjä reseptejä läpi, tulee hiukan tyhmä olo, kun sitä aina tekee niitä samoja ruokia, vaikka tallessa on kymmeniä, joita ei ole ikinä kokeiltukaan! Huomenna teen jotain, mitä ei olla ennen tehty.
Unelmoin myös ihan pikkaisen paluusta mökille tuulen ja tuiskun keskelle, rannikkovierailusta majakkasaarella, uudesta Ghost Brigaden levystä, seuraavasta vapaapäivästä, omista lampaista ja kanoista, keittiön sisustamisesta, Muumipurkkien ostamisesta, Jyrkin kotipaikan sinisestä lipastosta, tuoksuvasta keittiöstä ja kasvispiirakasta, pitkistä teehetkistä ystävien kanssa, siitä että olisi aikaa lukea kirjoja, junamatkoista, tuulesta ja päiväunista.
Unelmoimisen sijaan nyt pitäisi syödä ja laittaa itsensä valmiiksi töihin. Onneksi matkaan linja-autolla, sillä silloin mieli lepää. Töihin voi vielä kävellä ihanan puukujan läpi kuunnellen jotain hyvää musiikkia. Ja onneksi töistä pääsee aina myös kotiin. Jotta voi unelmoida lisää.
Oon unelmoinut opiskelusta, jota mun pitäisi tälläkin hetkellä tehdä, mutta kohta pitää kuitenkin lähteä töihin, eikä tässä ajassa kerkeä millään virittymään kunnolla koulujuttuihin. Oon valinnut itselleni tasaisesti ruotsia, saksaa ja yleistä kielitiedettä ja jos vain sivuainehaut menevät tammikuussa nappiin, niin sitten teen keväällä kasvatustieteiden harjoittelun. Tän kesän kursseista toisen palautan toivottavasti lopultakin maanantaina, toisen kurssin yritän selvittää sitten kuukauteen. Selviän kyllä, kun vain teen.
Unelmoin täyttyvästä kalenterista, tansseista ja uinnista, syksyn keikoista, joista toistaiseksi tärkein on 5.9., tuntiaikatauluista. Ehkä saisin myös ostettua syksylle kumpparit, joilla voisin tallustaa sitten yliopiston märillä teillä P:ltä kirjastolle ja takaisin. Oi kirjastokin, kerroin juuri eilen Jyrkille, kuinka on aina ihanaa, kun tuntien jälkeen lompsii kirjastolle, ostaa kupin teetä ja ison chilisämpylän, viettää hetken omaa aikaa unohtaen kaiken hälyn ympärillä ja sen jälkeen istahtaa juuri siihen parhaaseen lukusalinurkkaan kuulokkeet korvilla. Kyllä siinä kelpaisi.
Unelmoin teekupista keittiön lattialla jonkun hyvän lehden kanssa. Eilen tee maistui herkulliselta kylmän peperonatan kanssa ja kahlasin viimeisimmän luukusta tupsahtaneen lehden loppuun. Onneksi hyllystä löytyy äitille tulevat Kodin kuvalehdet, jotka kärrään kangaskasseissa aina tänne luettavaksi ja säilöttäväksi. Oon tosi huono heittämään mitään kauniita lehtiä menemään. Illalla siis hiukan omaa rauhaa keittiön lattialla.
Kunhan aikaa vain vielä riittäisi, niin kirjoittaisin Salaisuuskirjaa ja Reseptikirjaa eteenpäin. Eilen illalla yritin kirjoittaa jälkimmäistä käsin, mutta tulin siihen lopputulokseen, että ainesosat ja ohjeet kirjoitan ehkä kuitenkin koneella, otsikot ja huomautukset ja sisällysluettelot sitten käsin. Kuutioidut ja liimatut ohjeet on kiva kehystää puuväreillä. Niin niistä tulee ihan hyvät. Kun selaa kaikkia vuosien varrella löydettyjä reseptejä läpi, tulee hiukan tyhmä olo, kun sitä aina tekee niitä samoja ruokia, vaikka tallessa on kymmeniä, joita ei ole ikinä kokeiltukaan! Huomenna teen jotain, mitä ei olla ennen tehty.
Unelmoin myös ihan pikkaisen paluusta mökille tuulen ja tuiskun keskelle, rannikkovierailusta majakkasaarella, uudesta Ghost Brigaden levystä, seuraavasta vapaapäivästä, omista lampaista ja kanoista, keittiön sisustamisesta, Muumipurkkien ostamisesta, Jyrkin kotipaikan sinisestä lipastosta, tuoksuvasta keittiöstä ja kasvispiirakasta, pitkistä teehetkistä ystävien kanssa, siitä että olisi aikaa lukea kirjoja, junamatkoista, tuulesta ja päiväunista.
Unelmoimisen sijaan nyt pitäisi syödä ja laittaa itsensä valmiiksi töihin. Onneksi matkaan linja-autolla, sillä silloin mieli lepää. Töihin voi vielä kävellä ihanan puukujan läpi kuunnellen jotain hyvää musiikkia. Ja onneksi töistä pääsee aina myös kotiin. Jotta voi unelmoida lisää.