Vastakkainasettelu on muuttunut toiseksi
Sauli Niinistön kampanija jossa hän kutsui itseään "työväen presidentiksi" ja aloitti hokeman "vastakkainasettelun aika on ohi" - ja vaikka koko niin kutsuttu vasemmisto asettui rintamaan puhumaan siitä että "kyllä työn ja pääoman ristiriita on olemassa" ja kuinka blaadiblaa, oli tietenkin selvää, että tietyssä hyvin rajallisessa mielessä Niinistö oli täsmälleen oikeassa. Tietenkään "vastakkainasettelut" eivät ole kadonneet, mutta niiden linjat eivät kulje siinä missä ne joskus kulkivat. Niinkutsutuista työläisistä (lännessä) on tosiaan tullut kapitalisteja ja porvareita - ne oikeat työläiset ovat toki sitten kiinan hikipajoissa tai nuoria jotka laitetaan pakkotyökokeiluihin - ja eläkerahastot ovat tosiaan merkittävimpiä sijoitusinstituutioita. Samalla hyvin harva porvari on varsinaisesti "hedonistinen individualisti" tai mitä ikinä, jollaisena heidät esitetään - koko porvariston selkein piirre on itsensä ja perheensä uhraaminen massiiviselle määrälle työtä. Etabloituneilla aloilla, joissa suuret ikäluokat työskentelevät, ei porvaria ja työläistä erota mikään, paitsi että kulttuuriporvareilla on jonkenlaisia pyrkimyksiä niihin asioihin jotka ylittävät mammonan keräämisen, hyvä taide ja musiikki, joskin naurettavaan ja pompöösiin kuosiin puettuna.
Nämä historian ironiat, kokoomuslainen kutsumassa itseään työväen presidentiksi - paikkansapitävästi - ja se että sijoittavat asettavat rautaisen luottamuksen Kiinan "kommunistiselle" puolueelle, kertovat muutoksessa, jossa radikaalimpikin vasemmisto näyttää elävän viime vuosisadalla - toki työväen talot ja niin edelleen olivat kaunis asia, mutta nyt? Työläiset? Voi jeesus vitun kristus. Kuten Student Nonviolent Coordinating Committeen joku tyyppi aikanaan kirjoitti, ammattiliitot ovat nyt osa vallitsevaa valtajärjestelmää ja kun työväki järjestäytyy koskevat sen vaatimukset yhtä hyvin kapeaa sektoria: palkkoja. Kun puhutaan palkoista ja niiden nostamisesta, ollaan sitouduttu talouskasvuun ja pahimmillaan jopa koneiston vastustamiseen hyvin luddiitillisessa hengessä. Miksi siis vasemmisto ei voi tehdä mitään? Koska se ei toimi ilman massiivista tukea ja rahoitusta ammattiliitoilta. Jos vasemmistolainen pääsee ministeriksi, on hän jo etabloituneiden ammattiliittojen tuote. Siksi hän ei voi esittää radikaaleja vaatimuksia. Entä ampuuko tämä "työväki" itseään jalkaan vaatiessaan vastikkeellista sosiaaliturvaa, rajoituksia opitoaikoihin ja lisää talouskasvua? Ei oikeastaan. Ne halpa-alat joihin nuoret halutaan laittaa, ovat liian hyviä työläisille. On parempi että joku jolla ei ole oikeuksia hoitaa ne.
Todellinen kiinnostava vallankumouksellinen voima ovat työttömät, ne jotka ovat Timothy Learyn - hänen erityisen tärkeässä ja kauniissa viestissään nuorisolle nimeltä "tune in, turn on, drop out!" eli virittäydy, kiihotu, syrjäydy - ja Sote komitean mukaan "alle 30 ja erityisesti alle 25" vuotiaat, joila on jo todellinen tietoisuus maapallon rerurssien rajallisuudesta, ja erityisesti siitä että toisenlainen maailma voidaan luoda. He ovat nettinatiiveja ja ymmärtävät vaikkapa niin kutsutussa piratismissa olevan voiman, ja teknologian muutokset. Samaan ryhmään on osittain ymmärrettävissä opiskelijat - joista monien tietoisuus toki on hyvin, hyvin uinuva. Viimeisimmässä "opiskelijakapinassa" Bolognan prosessia vastaan kaiken kiteytti ilmaus "ei me nyt tuolloin voida tehdä mitään kun on tentit" - ja se että kaiken aikaa entisen ulkoministerin ja filosofian laitoksen johtajan lausunnot olivat paljon kiinnostavampia ja radikaalimpia kuin opiskelijanyhveröiden. Niimpäniin. No ei sillä asenteella mitään kyllä sitten synnykkään. Ei ole mahdollista pitää toista jalkaa järjestelmässä ja toista sen ulkopuolella. On valittava haluaako käyttää resurssinsa olemassaolevan järjestelmän palvelemiseen vai suunnata kaiken sen muuttamsieen. Kolmatta tietä ei ole.
Opiskelijoiden edustus on vanhentunutta mutta opiskelijoilla on jos kohta melko uinuva tietoisuus, niin tietoisuus kuitenkin, mutta eikö tätä voida sanoa myös järjestelmää palvelevaa työtä tekevistä? Ei oikeastaan - "materiaalinen intressi" on hyvin selvästi Niinistön viittaaman koalition puolella - vahvat liitot ja sen sellaiset jotka yhdessä sopivat kuinka asiat hoidetaan. Sopikoot. Siksi työttömät, syrjäytyneet, opiskelijat ja me jotka emme kuole seuraavan parin kymmenen vuoden aikana, sopikoon keskenään kuinka maailma rakennetaan, ja jäärät kuolkoot tieltämme. Vittuun työväki. He ovat pettäneet meidät riittävän monta kertaa, nyt kuten Orwellin Animal Farmissa, on sopimus toki yhteinen ihmisten ja sikojen välillä, mutta meitä "syrjäytyneitä" se ei auta. Tuosta kaikesta, normaalien ihmisten normaaliudesta ja sen sellaisesta pitääkin syrjäytyä - ja siinä missä toki mielenterveysongelmaiset kuuluvat koalitioomme ja näiden ongelmien yhteiskunnallinen analyysi on keskeistä, ei kyse silti ole kurjuudessa rypemisestä tai kuvottavasta itseviktimisaatiosta ja ruinaamisesta, kyse on siitä että otamme sen mikä on jo meidän koska kaikki kuuluu kaikille. Tune in, turn on, drop out.
Nämä historian ironiat, kokoomuslainen kutsumassa itseään työväen presidentiksi - paikkansapitävästi - ja se että sijoittavat asettavat rautaisen luottamuksen Kiinan "kommunistiselle" puolueelle, kertovat muutoksessa, jossa radikaalimpikin vasemmisto näyttää elävän viime vuosisadalla - toki työväen talot ja niin edelleen olivat kaunis asia, mutta nyt? Työläiset? Voi jeesus vitun kristus. Kuten Student Nonviolent Coordinating Committeen joku tyyppi aikanaan kirjoitti, ammattiliitot ovat nyt osa vallitsevaa valtajärjestelmää ja kun työväki järjestäytyy koskevat sen vaatimukset yhtä hyvin kapeaa sektoria: palkkoja. Kun puhutaan palkoista ja niiden nostamisesta, ollaan sitouduttu talouskasvuun ja pahimmillaan jopa koneiston vastustamiseen hyvin luddiitillisessa hengessä. Miksi siis vasemmisto ei voi tehdä mitään? Koska se ei toimi ilman massiivista tukea ja rahoitusta ammattiliitoilta. Jos vasemmistolainen pääsee ministeriksi, on hän jo etabloituneiden ammattiliittojen tuote. Siksi hän ei voi esittää radikaaleja vaatimuksia. Entä ampuuko tämä "työväki" itseään jalkaan vaatiessaan vastikkeellista sosiaaliturvaa, rajoituksia opitoaikoihin ja lisää talouskasvua? Ei oikeastaan. Ne halpa-alat joihin nuoret halutaan laittaa, ovat liian hyviä työläisille. On parempi että joku jolla ei ole oikeuksia hoitaa ne.
Todellinen kiinnostava vallankumouksellinen voima ovat työttömät, ne jotka ovat Timothy Learyn - hänen erityisen tärkeässä ja kauniissa viestissään nuorisolle nimeltä "tune in, turn on, drop out!" eli virittäydy, kiihotu, syrjäydy - ja Sote komitean mukaan "alle 30 ja erityisesti alle 25" vuotiaat, joila on jo todellinen tietoisuus maapallon rerurssien rajallisuudesta, ja erityisesti siitä että toisenlainen maailma voidaan luoda. He ovat nettinatiiveja ja ymmärtävät vaikkapa niin kutsutussa piratismissa olevan voiman, ja teknologian muutokset. Samaan ryhmään on osittain ymmärrettävissä opiskelijat - joista monien tietoisuus toki on hyvin, hyvin uinuva. Viimeisimmässä "opiskelijakapinassa" Bolognan prosessia vastaan kaiken kiteytti ilmaus "ei me nyt tuolloin voida tehdä mitään kun on tentit" - ja se että kaiken aikaa entisen ulkoministerin ja filosofian laitoksen johtajan lausunnot olivat paljon kiinnostavampia ja radikaalimpia kuin opiskelijanyhveröiden. Niimpäniin. No ei sillä asenteella mitään kyllä sitten synnykkään. Ei ole mahdollista pitää toista jalkaa järjestelmässä ja toista sen ulkopuolella. On valittava haluaako käyttää resurssinsa olemassaolevan järjestelmän palvelemiseen vai suunnata kaiken sen muuttamsieen. Kolmatta tietä ei ole.
Opiskelijoiden edustus on vanhentunutta mutta opiskelijoilla on jos kohta melko uinuva tietoisuus, niin tietoisuus kuitenkin, mutta eikö tätä voida sanoa myös järjestelmää palvelevaa työtä tekevistä? Ei oikeastaan - "materiaalinen intressi" on hyvin selvästi Niinistön viittaaman koalition puolella - vahvat liitot ja sen sellaiset jotka yhdessä sopivat kuinka asiat hoidetaan. Sopikoot. Siksi työttömät, syrjäytyneet, opiskelijat ja me jotka emme kuole seuraavan parin kymmenen vuoden aikana, sopikoon keskenään kuinka maailma rakennetaan, ja jäärät kuolkoot tieltämme. Vittuun työväki. He ovat pettäneet meidät riittävän monta kertaa, nyt kuten Orwellin Animal Farmissa, on sopimus toki yhteinen ihmisten ja sikojen välillä, mutta meitä "syrjäytyneitä" se ei auta. Tuosta kaikesta, normaalien ihmisten normaaliudesta ja sen sellaisesta pitääkin syrjäytyä - ja siinä missä toki mielenterveysongelmaiset kuuluvat koalitioomme ja näiden ongelmien yhteiskunnallinen analyysi on keskeistä, ei kyse silti ole kurjuudessa rypemisestä tai kuvottavasta itseviktimisaatiosta ja ruinaamisesta, kyse on siitä että otamme sen mikä on jo meidän koska kaikki kuuluu kaikille. Tune in, turn on, drop out.