Kirjan tulevaisuudesta ja kustantamojen kuolemasta
Tulevaisuudessa kaikilla tulee olemaan 3g padit (lehtiö) joissa on myös ekirja-pinta, mahdollisesti laitteen toisella puolella ja erillinen näppäimistö, taskumoduuli musiikkia ja puhumista (sikäli kun siihen ei käytetä suurinäyttöisempää padia) varten, ja näitä luonnollisesti yhdistää internet. Tiedostoja voidaan luonnollisesti jakaa monilla eri tavoin,
ja tämä ubiikki non-lokaliteetti muodostaa uuden Aleksandrian kirjaston, jossa myös tiedon tuotanto on kollektiivista, mistä jo Wikipedia antaa ensimakua.
Tämä teknologia on jo paljolti olemassa ja otettu käyttöön, mutta se tulee lisääntymään eksponentiaalisella nopeudella. Elämme kuitenkin mielenkiintoista vaihetta, koska teknologian ollessa uutta, voi kuka tahansa keksiä sille keskeisiä osia. Elämme helppojen vallankumousten aikaa.
Tulevaisuudessa myös koulutus tulee järjestymään näin - ei ole mitään mieltä tukea yksityisiä painajia kun on kyseessä kouluttautumisen kannalta välttämätön materiaali, Khan akatemia antaa jo käsityksen siitä miten näillä laitteilla voidaan tehdä. Koska nämä laitteet määrittävät pääsyn sosiaaliseen tuotantoon, on ne myös nähtävä tulevaisuudessa vähentämättöminä oikeuksina, aivan siinä missä elämisen mahdollisuus itsessään perustulon muodossa.
Kaikilla tulee näin ollen olemaan myös sosiaaliset verkostot konkeretisoiviin palveluihin, joissa tieto voi levitä fluidisti profiilista toiseen, jota tällä hetkellä edustavat erilaiset "sosiaalisen median" palvelut. On kuitenkin mahdollista asettaa näiden, samoin kuin esimerkiksi bit-torrent palvelimien hallinta esimerkiksi yleisten kirjastojen ja spontaanin järjestäytymisen tehtäväksi. Gutenberg Project, The Pirate Bay - jolle tahdon esittää kaiken, joskin vähäisen poliittisen tukeni - ja Diaspora toimivat tämän kehityssuunnan luonnoksina. Luonnollisesti tarvitaan parempia julkaisualustoja, jotka käyttävät saumattomasti myös ePub tiedostomuoto ja internetin mahdollisuuksia hyväkseen, paremmin kuin vain linkkiä "lataa pdf tästä".
Käyttöjärjestelmien ja ohjelmistojen suhteen free software tulee voittamaan - yhteisöllisyys on yksinkertaisesti tehokkaampaa, ja kun vapaat ohjelmistot saavuttavat intuitiivisuuden ja ovat kommunismin hengessä vapaita as in free speech ja vapaita as in free beer. Kaikki jakotoiminnot muuttuvat myös helpommin luotaviksi, koska mooren laki ei anna mitään merkkejä heikkenemisestään. Samalla tämän tuotannon ytimen on mahdollistettava tuotannon vähentyminen - eteneminen kohti työn loppua ja luontomme säästäminen sen vähentämisen avulla.
3d printtauksen kehittyessä myös laajeneva joukko fyysisiä objekteja voidaan tuottaa kodeissamme tai niiden lähellä, mikä entisestään vähentää tuotannon ja kuljetuksen raskautta. Tätä kutsuttakoon kulttuuriseksi singulariteetiksi, koska kaikki tieto on saatavissa tämän laitteiston kautta. Samaan aikaan siinä missä kaikki taide ja kommunikaatio on aina ollut sitä, on tämä singulariteetti kehojemme ja mieltemme hyvin intiimi jatke. Kysymys sananvapaudesta on tällöin kysymys kehollisesta itsemääräämisoikeudesta, joka on myös nähtävä vähentämättömänä - mutta augmentoitavana oikeutena. Samalla myös on rajoitettava esimerkiksi kehojemme jatkeiden suunniteltua hajoamista.
Tämä on kehitys jota tulee kaikin keinoin edistää, koska se edistää vapaan yhteiskunnan saapumista - vaikka tällä on vakavia ongelmia edessään, kuten tiedostojen jakoa haittaava kopio-oikeuslainsäädäntö ja tietoturvan kehittymättömyys, pilvipalveluihin liittyvä kohtuuton sensuroinnin riski ja niin edelleen, mutta nämä ovat löytämässä omia ratkaisujaan tehokkaasta kryptaamisesta dark-netteihin, jotka soveltuvat erinomaisesti myös esimerkiksi huumausaineiden kauppaan. Samalla tavoin kehittyvä postimyynti luo mahdollisuuksia tuotteiden maksamiseen ja levitykseen - toki väheksymättä edelleen paikallisuutta, distroja ja infoshoppeja.
Marshall Mc Luhanista asti on tiedetty että teknologiamme joka sitoutuu meihin kyborgisesti - pyörä on jalan jatke, sanomalehti silmän ja aivojen - muodostaa sen yhteiskunnan solumuodon, joka määrittää sen mikä on mahdollista, ja mihin suuntaan tietoisuutemme kehitys voi suuntautua. Tämä ei tarkoita että tulevaisuus olisi determinoitu, mutta teknologia, enemmän kuin luokkataistelut määrittävät suuntaviivat - teknologinen muutos piirtää aina luokkasuhteet uudelleen.
Tiedosto ja sivumuoto tulee olemaan commonwealthia, mutta tämä ei poista tarvetta fyysisille esineille, kuten kirjoille, levyille ja niin edelleen, koska niillä on symbolinen tila-arvo. Harrold Innis on puhunut eri medioiden tila- ja aikavääristymistä, tarkoittaen sitä, että samalla kun teknologiat ovat muodostuneet helpommin ja nopeammin tilan läpi kuljetettaviksi, ne muuttuvat katoavammiksi - luostarien harvat kirjat säilyivät paikallaan ja tunnettuina vuosisatoja, sanomalehden sisältö on unohdettu seuraavana päivänä - internetin yhteydessä tämä vääristymä on äärimmäinen - sosiaalisen median kautta meemi voi levitä eksponentiaalisesti ja valon nopeudella, mutta samalla tiedon virta on niin valtavaa, että tiedostojemme määrä suurenee jatkuvasti ja kaikki on saatavilla, mutta mikään tästä ei ole kiveenhakattua, vaan muistuttaa vain suurta virtaa kotiemme ja päidemme lävitse.
Koti on joukko esineitä joista muistamme itsemme, ja jotkin tietokoneiden piirteet augmentoivat sitä, mutta rajallisesti. Kirjat ja levyt eivät katoa muotona - vaikka niiden tähänastiset kustantamisen mallit katoavat - koska ne ovat kodeissamme juuri siksi, että emme halua unohtaa niitä. Se, ja vain se mikä kuuluu ikuisuuteen kuuluu ikuistaa, kaikki muu saakin virrata - jos aiot kaataa puun, "just hold it up and see, that it's one side stone, one side fire, standing alone in all mens desire" siteeratakseni Suzanne Vegan sanoja, toki irrotettuna asiayhteydestään. Tämän tähden, tiedosto ja sivumuodon ollessa public domainia, on kaiken fyysisten kappaleiden myynnin malli freemium, jossa digitaalinen muoto edustaa ilmaista ja leviävää osaa, ja painettu kirja esimerkiksi on ekstra, jonka puitteissa kaikki ansaitseminen - jos kukaan jotakin ansaitsee - tapahtuu.
Ekologisesti ja esteettisesti on kuitenkin sietämätöntä että jopa kustantamot ja journalismi yrittävät kilpailla internetin kanssa tilavääristymää lisäämällä, tekemällä kuvista suuria, lyhentämällä juttuja, tekemällä halpoja ja pehmeäkantisia kopioita - tässä ei ole mitään järkeä, koska internetin kanssa ei voi kilpailla sen omimmalla alueella. Fyysisten kappaleiden on tehtävä juuri vastakkaisesti, luomalla sellaisia esineitä jotka haluamme ikuistaa koteihimme - tämä on myös ekologisesti välttämätöntä, koska kuten sanoin, kirjan tekeminen vaatii sen että kaataa puun. Tällöin kappaleen jonka tehdään on kestettävä 300 vuotta.
Samalla kun kannatan tiedosto- ja sivumuodon vapaata levittämistä, koska se sinällään on epäkaupallista - tietenkin operaattorit ja hakokoneet ansaitsevat suurina keskeisinä tuotantokoneina, mutta ellemme saa niitä korvattua, on meidän otettava ne annettuina - ja kopion hinta on 0, suhteessa siihen että meidän on jokatapauksessa omistettava siihen tarvittava laitteisto kyborgisessa yhteiskunnassamme - on huomattava että en sano että "kaiken pitäisi olla public domainia" koska tämä on ainoastaan pääoman etu. Edelleenkin on kynnys luoda fyysisiä kappaleita koska niiden tuotantoon tarvitaan pääomaa, ja sen suurempia painoksia luo, sen suurempi on potentiaalinen tuotto per yksikkö - mikä ei tietenkään sinällään tarkoita tuotto-odotusta koska tällöin riski on myös usein suurempi, mutta sen arviointiin tarvitaan entistäkin suurempia koneistoja.
Jos kaikenlaisten kopioiden tekeminen kaikesta olisi hyväksyttävää, tämä tarkoittaisi kyborgisen itsemääräämisoikeutemme heikentämistä - silloin suuri kustantamo voisi ottaa kirjan, muuttaa sitä haluamallaan tavalla ja tehdä siitä valtavan painoksen, jos katsoisi sen markkinoinnillisesti mahdolliseksi, ja pitää voiton itse. Tämä on väärin, eikä sitä voi perustella postmoderneilla höpinöillä tekijän kuolemasta tai teoksen osien dekonstruktiolla koska tekijän moraaliset oikeudet perustuvat juurikin siihen että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Tällöin - ainoa tekijänoikeus mistä pitäisi voida mielekkäästi puhua on oikeus fyysisten kopioiden myynnin voittomarginaaliin, koska hakukoneilta ja koneiden tuottajilta otamme omamme verotuksella ja nostamalla perustuloa. Kyse on oikeudenmukaisuudesta: taiteilijan motiivi ei ole raha, siitä yksinkertaisesta syystä että jos olisi hän ei olisi taiteilija vaan pörssimeklari tai konsultti, mutta silloin kun voittoa jonkun jutuilla (kieltäydyn sanomasta työ) tehdään, kuuluu merkittävä osa tuosta voitosta hänelle.
Onneksi teknologia on myös fyysisten kappaleiden suhteen kehittyvää - mitään ulkoista pääomitusta ei edes usein tarvita, ja se onkin välttämätöntä mainitun itsemääräämisoikeuden kannalta - on oikeutettua jakaa voittoa pääomittajan kanssa jos haluaa hänen kantan kaikki riskit, mutta ajatus että ulkopuolisella taholla on valtaa julkaistavaan sisältöön on sietämätön. Siksi book-on-demand toiminnan, toki myös levyjen ja kuvakirjojen suhteen, on kehityttävä ja tultava ekologsesti kestävämmäksi ja perinteisen kustantamisen on kuoltava. Tähän asti monien kertapainatusten ongelma on että ne eivät ole kovakantisia eivätkä kovin laadukkaita, joten ne eivät kestä ikuisuusperiaatetta.
Painaminen on toki edelleen yhä tärkeää - J.K.Ihalaisen ja jo 20-30 lukujen kahvilahunsvottien elämästä opimme, että painetut kirjat ovat matkalaiselle käypää valuuttaa. Tämä kaikki, kehitys digitaalista kommunismia ja työn loppua kohden osoittaa, että Timothy Learyn ohje "virittäydy, kiihotu, syrjäydy" on yhä ajankohtaisempi, ja koska kulttuurinen singulariteetti luo sillan kotiemme ja matkapaikkojemme välille, emme enää tarvitse kustantamoita siihen että voimme käydä keskustelua taiteellamme tyhjien joukkojen kanssa.