Terveisiä Itellasta
Lainasin tänään vihdoinkin Juha Siltalan Työelämän huonontumisen lyhyt historia -opuksen (vaikuttaa lupaavalta) ja sen kunniaksi ajattelin jakaa teidän kanssanne joitakin
Tässä ihastuttava työpisteeni, piiri nro 62:sen lajitteluhyllystö. Hyllyissä roikkuvista listoista löytyvät huoneistojen asukkien tiedot ja niiden mukaan kirjeet ja lehdet heitellään hyllyyn. Punaiset muovikuoret ylähyllyillä sisältävät muuttaneiden tiedot. Huomatkaa työpäivieni pelastus tuuletin vasemmalla.
"Piirin kasaamisen" (postitermistöä) päätyttyä valmiiksi turboahdettu reppuni odottelee lähtöä Pispalan harjulle. Pyöräilen joka päivä Rajaportin saunan tuntumaan tuollaisen ihastuttavan taakan kera.
Postin pyöräilykypärä on niin käsittämättömän tyylikäs että ansaitseehan se päästä kuvaan! Sitä on kuitenkin käytettävä, mikäli mielii saada korvaukset mahdollisen työtapaturman sattuessa. Lisäksi kaikki autoilijat tuntuvat tähtäävän erityisesti pyöräileviin postinkantajiin ...
Monta kärsimätöntä mummoa jo naputtelee jalkaa lattiaan keittiöissään, kun Hanna ilmestyy uskollisella Helkamallaan Pirkankadun puutalojen tuntumaan ... Täytyy vielä mainita, että vaikka nämä talot näyttävät sangen viehättäviltä ulospäin, ne eivät ole sitä ainakaan rappukäytävien sisäpuolella. Pullistelevia seiniä, pettäviä portaita ja epäilyttävästi hylättyjä rappukäytäviä ... ja aukirevittyjä lattioita.
Prkl, kannattaako lukeminen postinkantajan hartialihasten kustannuksella?! Tyhjentämässä nippulaatikkoa amiksen edustalla.
Ihanaa, että aivan Tampereen keskustasta löytyy edelleen näin viihtyisiä ja rauhallisia sisäpihoja. Ollapa itselläkin tällainen lepopaikka.
Lepoa välillä todella kaipaakin, sillä tämän kerrostalon neljässä rapussa ei ole hissiä nähtykään. Raah.
Hannan kärry helppona päivänä ...
... ja ei-niin-helppona päivänä.
Postinkantaja lakisääteisellä ruokatauollaan Peurankallionkadun perukoilla.
Mummotaloissa on niin tilavat hissit, että saatoin iloksenne ottaa kuvan UPEASTA Posti-lookistani!
Tässä vielä kuva uusista kakkuloistani niille, jotka eivät ole näitä vielä nähneet :)
Olen päivittänyt todella vähän näin kesäkuun tultua, mutta eipä tässä mitään erikoisia ole tapahtunutkaan. Juhannus meni mukavasti mökkeillen Luopioisissa. Lainaan tässä Jaakkoa, koska sen kuvaus tapahtumien kulusta oli oikein osuva: "Savusauna, olutta, grillailua, humisevia koivuja, vanhaa asutusta, iskelmää ja humalainen sukulaismies, niin, kaikki löytyivät. Eräänlaisena pittoreskinä painotuksena korpimaisemien juhlaan tulivat vielä ruokkoamattomat (oikein Marko Tapion tyyliin) hämäläisnaapurit viinapulloineen." Todettakoon tarkennukseksi, että enoni ei ole 47 elinvuotensa aikana edelleenkään oppinut ottamaan kohtuudella. No, mä ja Jaakko pakenimme pahimpia örvellysrientoja grillimökkiin KOM-teatterin pariin. Juhannuspäivänä roadtripimme (Laurin Mazda 323:lla) jatkui vielä Huittisiin, jossa Jaakko jatkoi uraansa grillimestarina ja Kokemäenjoen veden lämpimyys tuli koettua ensimmäistä kertaa tänä kesänä.
Ensi viikonloppuna sitten Vanhan kirjallisuuden päiville Vammalaan. Ties mitä aarteita sieltä voi löytyä. Kunhan ensin jaksan kolme työpäivää kunnialla.
Tässä ihastuttava työpisteeni, piiri nro 62:sen lajitteluhyllystö. Hyllyissä roikkuvista listoista löytyvät huoneistojen asukkien tiedot ja niiden mukaan kirjeet ja lehdet heitellään hyllyyn. Punaiset muovikuoret ylähyllyillä sisältävät muuttaneiden tiedot. Huomatkaa työpäivieni pelastus tuuletin vasemmalla.
"Piirin kasaamisen" (postitermistöä) päätyttyä valmiiksi turboahdettu reppuni odottelee lähtöä Pispalan harjulle. Pyöräilen joka päivä Rajaportin saunan tuntumaan tuollaisen ihastuttavan taakan kera.
Postin pyöräilykypärä on niin käsittämättömän tyylikäs että ansaitseehan se päästä kuvaan! Sitä on kuitenkin käytettävä, mikäli mielii saada korvaukset mahdollisen työtapaturman sattuessa. Lisäksi kaikki autoilijat tuntuvat tähtäävän erityisesti pyöräileviin postinkantajiin ...
Monta kärsimätöntä mummoa jo naputtelee jalkaa lattiaan keittiöissään, kun Hanna ilmestyy uskollisella Helkamallaan Pirkankadun puutalojen tuntumaan ... Täytyy vielä mainita, että vaikka nämä talot näyttävät sangen viehättäviltä ulospäin, ne eivät ole sitä ainakaan rappukäytävien sisäpuolella. Pullistelevia seiniä, pettäviä portaita ja epäilyttävästi hylättyjä rappukäytäviä ... ja aukirevittyjä lattioita.
Prkl, kannattaako lukeminen postinkantajan hartialihasten kustannuksella?! Tyhjentämässä nippulaatikkoa amiksen edustalla.
Ihanaa, että aivan Tampereen keskustasta löytyy edelleen näin viihtyisiä ja rauhallisia sisäpihoja. Ollapa itselläkin tällainen lepopaikka.
Lepoa välillä todella kaipaakin, sillä tämän kerrostalon neljässä rapussa ei ole hissiä nähtykään. Raah.
Hannan kärry helppona päivänä ...
... ja ei-niin-helppona päivänä.
Postinkantaja lakisääteisellä ruokatauollaan Peurankallionkadun perukoilla.
Mummotaloissa on niin tilavat hissit, että saatoin iloksenne ottaa kuvan UPEASTA Posti-lookistani!
Tässä vielä kuva uusista kakkuloistani niille, jotka eivät ole näitä vielä nähneet :)
Olen päivittänyt todella vähän näin kesäkuun tultua, mutta eipä tässä mitään erikoisia ole tapahtunutkaan. Juhannus meni mukavasti mökkeillen Luopioisissa. Lainaan tässä Jaakkoa, koska sen kuvaus tapahtumien kulusta oli oikein osuva: "Savusauna, olutta, grillailua, humisevia koivuja, vanhaa asutusta, iskelmää ja humalainen sukulaismies, niin, kaikki löytyivät. Eräänlaisena pittoreskinä painotuksena korpimaisemien juhlaan tulivat vielä ruokkoamattomat (oikein Marko Tapion tyyliin) hämäläisnaapurit viinapulloineen." Todettakoon tarkennukseksi, että enoni ei ole 47 elinvuotensa aikana edelleenkään oppinut ottamaan kohtuudella. No, mä ja Jaakko pakenimme pahimpia örvellysrientoja grillimökkiin KOM-teatterin pariin. Juhannuspäivänä roadtripimme (Laurin Mazda 323:lla) jatkui vielä Huittisiin, jossa Jaakko jatkoi uraansa grillimestarina ja Kokemäenjoen veden lämpimyys tuli koettua ensimmäistä kertaa tänä kesänä.
Ensi viikonloppuna sitten Vanhan kirjallisuuden päiville Vammalaan. Ties mitä aarteita sieltä voi löytyä. Kunhan ensin jaksan kolme työpäivää kunnialla.