Valitusta part II.
Olen pahoillani, että entryni pääasiallinen sisältö on jälleen valitus, mutta hei oikeesti. Voisiko joku mummolautakunta kokoontua ja määritellä selkeät suuntaviivat, mikä on oikea tapa pyöräillä rakkaassa kotikaupungissamme, tuossa pyörävihaajien mekassa?
Nimittäin. Pari päivää sitten pyöräilin noin metrin etäisyydeltä lyllertävästä koiranulkoiluttajamummosta, ja perästä kuului kärttyinen nurina: "Voisi sitä kelloakin soittaa kun on kohdalla niin ei pelästy!". Selvä. No, tänään pyöräilin Metson kohdalla, jossa yhdistetyn pyöräilytien ja jalkakäytävän täytti noin kahdeksan mummon levyinen tiivis rintama, joka liikkui suurin piirtein puolen kilometrin tuntivauhtia. Soitin reippaasti pyörän kelloa. Ei reaktiota. Sanoin äänekkäästi: "Anteeksi!?" Ei reaktiota. Lopulta sujahdin reunimmaisen mummon ohitse. Hidastuksen ansiosta jouduin pysähtymään Hämeenpuiston liikennevaloihin. Ja takaani kuuluu jälleen kärttyinen nurina: "On se nyt kumma kun kiireellä pitää tulla liikennevaloihin seisomaan." SAATANA! Kohta katkeaa verisuoni päästä! Mulla todellakin oli kiire, koska olin työajalla liikkeellä ja olin jo siinä vaiheessa ylitöissä, mutta eihän se mummoa kiinnosta, sen mielestä postinkantaja on vain sopiva henkilö, jonka syyksi voi laittaa kaikki maailman murheet ja ongelmat. Ilkeä postinkantaja muun muassa jättää epäesteettisesti viiden kilon mainoskasan reunastaan postiluukkuun roikkumaan, ja sekös mummoa pännii. Mulla ei kuitenkaan pitäisi olla mitään syytä valittaa, vaikka mummolegioonat tukkivat Tampereen keskustan kadut ja käyttäytyvät muutenkin kuin olisivat naapureitaan tapaamassa Perähikiän kylänraitilla.
Näiden em. kohtaamisten lisäksi viikko sitten mulle valitettiin (tällä kertaa pappa) Hämeenpuistossa päin punaisia ajamisesta (pyörällä). Autoja ei näkynyt koko puistossa yhtään kappaletta, mutta eihän sillä ole merkitystä, huonotapaiset nuoret rikkovat lakia joka tapauksessa kaiket päivät! Lisäksi joka ikinen kerta, kun kuka tahansa mummo/pappa/muuten vain vittumainen ihminen joutuu ottamaan hetkeksi huomioon sen, että kadulla saattaa liikkua muitakin kuin hän itse ja mahdollisesti vielä nopeammin kuin hän itse, seurauksena on pahantuulista mulkoilua ja ilkeämielistä mutisemista. Onneksi Postin asu yleensä vaientaa suurimmat päänaukomiset, mutta siviiliasussa pyöräillessä olo on jatkuvasti kuin nuorisorikollisella, vaikka noudattaisi täydellisesti liikennesääntöjä.
Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Nauttisivat kauniista kesäsäästä ja antaisivat kaikkien ihmisten liikkua valitsemallaan tavalla kaikessa rauhassa, jos välitöntä hengenvaaraa ei muille aiheudu. Mun puolestani mummot saavat vastedeskin madella metrin levyisinä pitkin Tamperetta, kunhan väistävät kohteliaasti muita kulkijoita.
PS. Koin tänään myös melkoisen hulvattoman hetken, kun jonkin uskonlahkon edustajamummo kurkisti ovestaan ja kysyi: "Koskahan se Jeesus tulee?" Kesti muutaman sekunnin, ennen kuin tajusin, että kyseessä on ilmeisimmin jonkinlainen pienlehti. Tai ainakin toivottavasti on.
Nimittäin. Pari päivää sitten pyöräilin noin metrin etäisyydeltä lyllertävästä koiranulkoiluttajamummosta, ja perästä kuului kärttyinen nurina: "Voisi sitä kelloakin soittaa kun on kohdalla niin ei pelästy!". Selvä. No, tänään pyöräilin Metson kohdalla, jossa yhdistetyn pyöräilytien ja jalkakäytävän täytti noin kahdeksan mummon levyinen tiivis rintama, joka liikkui suurin piirtein puolen kilometrin tuntivauhtia. Soitin reippaasti pyörän kelloa. Ei reaktiota. Sanoin äänekkäästi: "Anteeksi!?" Ei reaktiota. Lopulta sujahdin reunimmaisen mummon ohitse. Hidastuksen ansiosta jouduin pysähtymään Hämeenpuiston liikennevaloihin. Ja takaani kuuluu jälleen kärttyinen nurina: "On se nyt kumma kun kiireellä pitää tulla liikennevaloihin seisomaan." SAATANA! Kohta katkeaa verisuoni päästä! Mulla todellakin oli kiire, koska olin työajalla liikkeellä ja olin jo siinä vaiheessa ylitöissä, mutta eihän se mummoa kiinnosta, sen mielestä postinkantaja on vain sopiva henkilö, jonka syyksi voi laittaa kaikki maailman murheet ja ongelmat. Ilkeä postinkantaja muun muassa jättää epäesteettisesti viiden kilon mainoskasan reunastaan postiluukkuun roikkumaan, ja sekös mummoa pännii. Mulla ei kuitenkaan pitäisi olla mitään syytä valittaa, vaikka mummolegioonat tukkivat Tampereen keskustan kadut ja käyttäytyvät muutenkin kuin olisivat naapureitaan tapaamassa Perähikiän kylänraitilla.
Näiden em. kohtaamisten lisäksi viikko sitten mulle valitettiin (tällä kertaa pappa) Hämeenpuistossa päin punaisia ajamisesta (pyörällä). Autoja ei näkynyt koko puistossa yhtään kappaletta, mutta eihän sillä ole merkitystä, huonotapaiset nuoret rikkovat lakia joka tapauksessa kaiket päivät! Lisäksi joka ikinen kerta, kun kuka tahansa mummo/pappa/muuten vain vittumainen ihminen joutuu ottamaan hetkeksi huomioon sen, että kadulla saattaa liikkua muitakin kuin hän itse ja mahdollisesti vielä nopeammin kuin hän itse, seurauksena on pahantuulista mulkoilua ja ilkeämielistä mutisemista. Onneksi Postin asu yleensä vaientaa suurimmat päänaukomiset, mutta siviiliasussa pyöräillessä olo on jatkuvasti kuin nuorisorikollisella, vaikka noudattaisi täydellisesti liikennesääntöjä.
Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Nauttisivat kauniista kesäsäästä ja antaisivat kaikkien ihmisten liikkua valitsemallaan tavalla kaikessa rauhassa, jos välitöntä hengenvaaraa ei muille aiheudu. Mun puolestani mummot saavat vastedeskin madella metrin levyisinä pitkin Tamperetta, kunhan väistävät kohteliaasti muita kulkijoita.
PS. Koin tänään myös melkoisen hulvattoman hetken, kun jonkin uskonlahkon edustajamummo kurkisti ovestaan ja kysyi: "Koskahan se Jeesus tulee?" Kesti muutaman sekunnin, ennen kuin tajusin, että kyseessä on ilmeisimmin jonkinlainen pienlehti. Tai ainakin toivottavasti on.