Sukulaissielut
Kerran vuodessa tai parissa sitä tapaa jonkun, jonka kanssa pelaa niin hyvin yhteen, että olo tuntuu melkein epätodelliselta; jos täydellisen yhteisymmärryksen voisi lavastaa, voisi kuvitella joutuneensa monimutkaisen huijauksen uhriksi ja aavistella kohta saavansa vastata puhelimessa poliisin kysymyksiin. Mutta onko parempaa fiilistä kuin se, kun pääsee tilittämään omista intohimon kohteistaan uudelle tuttavuudelle, jonka kaikki referenssit tajuaa silmänräpäyksessä ja joka ei kertaakaan kysy "miten niin?" tai "mitäs vittua tuokin nyt tarkoitti?"
Rakastan niitä ihmisiä lähipiirissäni, joiden näkemykset ja elämäntavat poikkeavat rajusti omistani. Sellaisten ihmisten läsnäolo tekee hyvää ja muistuttaa, että oma maailmankatsomus ei ole se ainoa oikea eikä kaikille edes paras mahdollinen (vaikka niin joskus hybrispäissään uskoisikin). Mutta sukulaissielut tasapainottavat vaakaa, tukevat huojuvaa identiteettiä ja tuovat itsevarmuutta silloin, kun tuntee seisovansa yksin barrikadeilla aatteineen.
Tänään olen kiitollinen, että maailmasta löytyy jatkuvasti lisää hyviä tyyppejä, jotka pelkällä olemassaolollaan auttavat pois toivottomuuden niskalenkkiotteesta ja kohti seuraavaa, vielä vähän kirkkaampaa päivää.
Rakastan niitä ihmisiä lähipiirissäni, joiden näkemykset ja elämäntavat poikkeavat rajusti omistani. Sellaisten ihmisten läsnäolo tekee hyvää ja muistuttaa, että oma maailmankatsomus ei ole se ainoa oikea eikä kaikille edes paras mahdollinen (vaikka niin joskus hybrispäissään uskoisikin). Mutta sukulaissielut tasapainottavat vaakaa, tukevat huojuvaa identiteettiä ja tuovat itsevarmuutta silloin, kun tuntee seisovansa yksin barrikadeilla aatteineen.
Tänään olen kiitollinen, että maailmasta löytyy jatkuvasti lisää hyviä tyyppejä, jotka pelkällä olemassaolollaan auttavat pois toivottomuuden niskalenkkiotteesta ja kohti seuraavaa, vielä vähän kirkkaampaa päivää.