Let it be
Pitää saatella Martin tiistaina taas lentoasemalle. En jotenkin ymmärrä, että se lähtee taas niin pian, oon jo täysin tottunut siihen, että se on kotona. En edes muista, millaista elämä oli kun asuin täällä yksin. No, se selkenee taas muutamassa päivässä.
Söpistelylle ei nyt olekaan paljon aikaa, koska M:n pitää kirjoittaa Balzac-tutkielmaa ja lukea keskviikon tenttiin. Se hajoilee ja hermoilee aina välillä, ja mä kasaan sen yhteen parhaani mukaan. Voi pikkuista. Nyt se lähti toimekkaana kahvilaan kirjoittamaan. Minäkin varmaan tästä ulostaudun jossain vaiheessa. Meen kävelylle, ja toivon että runosuoni nytkähtelisi taas pitkästä aikaa. Printtasin kaikki koneella olevat runoni, ja niitä n. 40-50 sivua. Joistakin tykkään tosi paljon, mutta en tiedä tykkäisivätkö isot herrat. Kokeilemallahan se selkenisi, mutta tuntuu kuitenkin turhalta: runoja julkaistaan hirveän vähän, ja on vaikea kuvitella että niiden muutaman esikoisrunoilijan joukkoon mahtuisin minä. Eli kustantamoille lähettely tuntuu vain epätoivoiselta pelleilyltä ja paperin tuhlaamiselta. Yksi melkein mahdollinen vaihtoehto olisi antologiat, mutta Suomessa ei oikein vissiin tuoteta niitäkään, vai tietääkö joku?
Kuuntelen tässä Beatles-hittejä. Piirrustelin aiemmin pienen kuvan kuutista ja äidistään.
Suihkun kautta ulos? Juu.
*
You're asking me will my love grow,
I don't know, I don't know.
Stick around, and it may show,
But I don't know, I don't know.