"Enspråkigt finskt??? Förstår denhär personen inte att Finland utifrån ganska snart då betraktas..."
... som Albanien nr 2?"
nimim. "låt barnen lära sig svenska" svenska.yle.fi -sivustolla
Yay!
Arttu Uhlgren (SDP) meni ja pieraisi Pohjalaisen paskapalstalle mielipidekirjoituksen, jossa visio yksikielistä, suomenkielistä Suomea. Monet ovat kirjoittaneet palstalle vastauksia, käyttäen enemmän tai vähemmän erikoisia argumentteja (ja kielioppirakenteita... Mä en suomenkielisenä julkaisisi ruotsinkielisessä lehdessä mielipidekirjoitusta, ennen kuin olen oikoluettanut sen jollakulla ruotsinkielisellä... olin mä sitten kuinka hyvällä asialla!)
Uhlgren tuumaa ihan ekana, että eikö pakkoruotsin sijasta kannattaisi opiskella englantia.
Mä lähden liikkeelle siitä, ettei mikään kieli ole sinänsä parempi kuin toinen. Suomi ei ole parempi kuin ruotsi tai toisinpäin, eikä englanti ole parempi kuin kaikki ne kielet, jotka se on syrjäyttänyt tai tulee syrjäyttämään. Mä opiskelen englannin kieltä ja kirjallisuutta pääaineenani ja sivuaineena skandinavistiikkaa (sattumoisin kävin juuri tänäänkin Itämeren alueen vähemmistökieliä käsittelevällä luennolla), ja varmasti monet suomalaiset tuttavani haluaisivat mulle siitä vittuilla, että olen kääntänyt selkäni Suomelle ja suomenkielelle, koska opiskelen englantia (ja ruotsia) ja asun saksankielisessä Itävallassa. Sen verran olen kuitenkin jo oppinut, ettei mikään kieli ole per se parempi kuin jokin toinen. Kielten arvostelussa on aina kyse henkilökohtaisista, kulttuuripohjaisista mieltymyksistä, jotka usein syötetään yksilölle jo lapsena. Toinen kielihistoriallinen tosiasia näyttää olevan vähemmistökielten ianikuinen sortaminen.
Eli oletan: ruotsinkielisille ruotsi on tärkein kieli ja suomenkielisille suomi on tärkein kieli. Uhlgren ilmesestikin kokee ruotsin jotenkin uhkaavana, muuten ei hyökkäisi sen kimppuun (paitsi jos haluaisi täysin julkisesti myöntää olevansa rasisti - ei kovin hyvä veto poliitikolta). Mitä ihmettä tämä englannin jalustalle nostaminen sitten on? Kieliopinnoissa tunnustetaan yleisesti se, että englanti on varteenotettava uhka pohjoiseurooppalaisissa maissa, siis Suomessakin. Ruotsissa asialle on tehty jotain: on esimerkiksi rajoiteita koskien englannin määrää virallisessa käytössä. Itse kuulun sukupolveen, joka on nimenomaan tällainen uusi, hieno kansainvälinen eurooppalainen: puhun englantia sujuvasti ( - myöhemmin menin "liian pitkälle" ja kävin englanninkielisen lukion, aloin puhua englantia ulkomaalaisen poikaystävän kanssa jne.). Sujuvasti tosiaan. Tiedän kymmeniä englannin kielisiä ilmaisuja, jotka ovat vakiutuneet sukupolveni puhekielessä. Niin että nyt sanotaan että "se ei tee järkeä". Niin että joskus nuori ei löydä sanoja äidinkielellään, ja ilmaistakseen itseään paremmin vaihtaa englantiin. Jos jostakin kielestä pitää nostaa haloo, niin sitten englannista!
(Don't take me wrong. English is my second language and I love it. But once again: individual, personal preferations...)
Ja toisaalta: kieli muuttuu. Se on täysin luonnollista. Englanti oli aivan erinäköistä ja -kuuloista 1000-luvulla. Se tulee olemaan aivan erilaista taas 3000 luvulla. 1000-luvulla sitä puhuttiin yhtenä Ison-Britannian neljästä kielestä. 3000-luvulla sitä puhuvat luultavasti kaikki teollisuusmaat (mitä ne sitten ovatkin 3000-luvulla!). Paitsi ranskalaiset. :)
Uhlgren haluaa näyttää olevansa "hyödyn" mies. Paitsi että hän on väärässä siinä, että kaksikielisyys olisi yleisesti estänyt Vaasan kehitystä alueena, hänen ensimmäinen ja ilmesesti ainoa syynsä opiskella mitä tahansa kieltä on hyöty. Tottahan toki, ruotsista ei ole paljon hyötyä Venäjän rajan lähettyvillä. Venäjästä varmasti sen sijaan olisi. Mikäs siinä, minusta olisi hienoa, jos venäjää opiskeltaisiin Suomessa enemmän, se on hyvin kaunis kieli! Kaikista hyödyllisintä olisi kuitenkin asettaa nyt jonkinlaisia kansallisia säädöksiä ja ohjelmia, ja englantilaistaa suomalaiset mahdollisimman pian.
Kieliä on tuputettu suomalaisille ennenkin, venäläistämisen aikaan. Silloin vastareaktiona syntyi vahva tunne suomalaisuudesta ja suomenkielisyydestä (on mielenkiintoista, että liikkeen pääjehut olivat pääääntöisesti ruotsinkielisiä). Miten nyt kävisi? Jotenkin tuntuu, että suomenkielisiin uppoaisi tämä hyöty-argumentti oikein mukavasti. Ruotsinkieliset taas ovat tottuneet tappelemaan kielensä asemasta; voiko olla, että ruotsinkieliset olisivat taas niitä, jotka reagoisivat voimakkaimmin?
No, miksi sitten opiskella ruotsia? Tätä hirveää pakkoruotsia. Onko jo liian vanhanaikaista puhua kielten kauneudesta, monikielisyyden eduista? - minä tiedän, kuinka hyvä olo minulla oli, kun saatoin lukea Tove Janssonia alkuperäiskielellä. Kielten opiskelu vie ihmisiä kohti kirjallisuutta, taiteita, kulttuuria, kansainvälisyyttä, ennakkoluulottomuutta ja jopa filosofiaa. Ruotsilla on pitkät perinteet Suomessa, joten eikö ole ihan ymmärrettävää, että se on sitten yksi niistä kielistä, joita opiskellaan. Ruotsi ei ole sen huonompi kieli kuin englanti.
Uhlgren spekuloi, että Suomi on yksikielinen maa 20 vuoden kuluttua. Sen kun näkis! Jos tosiaan niin käy, ja ruotsi tiputetaan virallisesta asemastaan, niin Suomi saa hävetä silmät päästään koko muun maailman edessä. Suvaitsevainen, kansainvälinen, moraalinen Suomi! joka riistää omiltaan perusoikeuden äidinkieleen.
Yksikielisyys on ilmiönä joka tapauksessa aivan hirveän harvinainen, jos vilkaistaa kielten historiaa. Esimerkiksi Iso-Britannia oli 1100-luvulla viisikielinen. Kelttiläisten kielten katoamista pidetään tätä nykyä menetyksenä. Yksi maa = yksi kansa = yksi kieli = yksi kulttuuri -ajatusmalli syntyi vasta 1800-luvulla, mutta levisikin sitten aika nopeasti (erityisesti n. 100 vuotta myöhemmin eläneisiin saksankielisiin tämä idea upposi hyvin...) Suomessa on alueita, jotka ovat historiallisesti hyvin vahvasti ruotsinkielisiä - eikä vain historiallisesti: Suomesta löytyy tänä päivänäkin maailman ruotsinkielisimmät kunnat ja paikkakunnat. Ja mitä uhlgrenit ehdottaisivat Ahvenanmaalle tehtävän? Pitäisikö se upottaa?
Nettipalstoilta löytyy kaikenlaisia oikeutuksia yksikielisille Suomelle. Suomalainen duunari on aina ollut suomenkielinen. ... Jippii. :)
Kielirasismi on mielenkiintoista, varsinkin näillä kotoisilla kulmilla. Tyhmyys nyt on tietenkin turhauttavaa, mutta minkäs teet, rasistit ovat rasisteja, eivätkä tahdo oikein muuksi muuttua. Ehkä kahdessakymmenessä vuodessa...
PS.
Lösähdän pieneen Suomi-nostalgiaan. Tää oli söps:
"Ingen är glömd om än aldrig så ringa,
landet behöver oss alla en gång.
Landet behöver vår plog och vår klinga,
landet behöver vårt språk och vår sång."
-Hjalmar Procopé
nimim. "låt barnen lära sig svenska" svenska.yle.fi -sivustolla
Yay!
Arttu Uhlgren (SDP) meni ja pieraisi Pohjalaisen paskapalstalle mielipidekirjoituksen, jossa visio yksikielistä, suomenkielistä Suomea. Monet ovat kirjoittaneet palstalle vastauksia, käyttäen enemmän tai vähemmän erikoisia argumentteja (ja kielioppirakenteita... Mä en suomenkielisenä julkaisisi ruotsinkielisessä lehdessä mielipidekirjoitusta, ennen kuin olen oikoluettanut sen jollakulla ruotsinkielisellä... olin mä sitten kuinka hyvällä asialla!)
Uhlgren tuumaa ihan ekana, että eikö pakkoruotsin sijasta kannattaisi opiskella englantia.
Mä lähden liikkeelle siitä, ettei mikään kieli ole sinänsä parempi kuin toinen. Suomi ei ole parempi kuin ruotsi tai toisinpäin, eikä englanti ole parempi kuin kaikki ne kielet, jotka se on syrjäyttänyt tai tulee syrjäyttämään. Mä opiskelen englannin kieltä ja kirjallisuutta pääaineenani ja sivuaineena skandinavistiikkaa (sattumoisin kävin juuri tänäänkin Itämeren alueen vähemmistökieliä käsittelevällä luennolla), ja varmasti monet suomalaiset tuttavani haluaisivat mulle siitä vittuilla, että olen kääntänyt selkäni Suomelle ja suomenkielelle, koska opiskelen englantia (ja ruotsia) ja asun saksankielisessä Itävallassa. Sen verran olen kuitenkin jo oppinut, ettei mikään kieli ole per se parempi kuin jokin toinen. Kielten arvostelussa on aina kyse henkilökohtaisista, kulttuuripohjaisista mieltymyksistä, jotka usein syötetään yksilölle jo lapsena. Toinen kielihistoriallinen tosiasia näyttää olevan vähemmistökielten ianikuinen sortaminen.
Eli oletan: ruotsinkielisille ruotsi on tärkein kieli ja suomenkielisille suomi on tärkein kieli. Uhlgren ilmesestikin kokee ruotsin jotenkin uhkaavana, muuten ei hyökkäisi sen kimppuun (paitsi jos haluaisi täysin julkisesti myöntää olevansa rasisti - ei kovin hyvä veto poliitikolta). Mitä ihmettä tämä englannin jalustalle nostaminen sitten on? Kieliopinnoissa tunnustetaan yleisesti se, että englanti on varteenotettava uhka pohjoiseurooppalaisissa maissa, siis Suomessakin. Ruotsissa asialle on tehty jotain: on esimerkiksi rajoiteita koskien englannin määrää virallisessa käytössä. Itse kuulun sukupolveen, joka on nimenomaan tällainen uusi, hieno kansainvälinen eurooppalainen: puhun englantia sujuvasti ( - myöhemmin menin "liian pitkälle" ja kävin englanninkielisen lukion, aloin puhua englantia ulkomaalaisen poikaystävän kanssa jne.). Sujuvasti tosiaan. Tiedän kymmeniä englannin kielisiä ilmaisuja, jotka ovat vakiutuneet sukupolveni puhekielessä. Niin että nyt sanotaan että "se ei tee järkeä". Niin että joskus nuori ei löydä sanoja äidinkielellään, ja ilmaistakseen itseään paremmin vaihtaa englantiin. Jos jostakin kielestä pitää nostaa haloo, niin sitten englannista!
(Don't take me wrong. English is my second language and I love it. But once again: individual, personal preferations...)
Ja toisaalta: kieli muuttuu. Se on täysin luonnollista. Englanti oli aivan erinäköistä ja -kuuloista 1000-luvulla. Se tulee olemaan aivan erilaista taas 3000 luvulla. 1000-luvulla sitä puhuttiin yhtenä Ison-Britannian neljästä kielestä. 3000-luvulla sitä puhuvat luultavasti kaikki teollisuusmaat (mitä ne sitten ovatkin 3000-luvulla!). Paitsi ranskalaiset. :)
Uhlgren haluaa näyttää olevansa "hyödyn" mies. Paitsi että hän on väärässä siinä, että kaksikielisyys olisi yleisesti estänyt Vaasan kehitystä alueena, hänen ensimmäinen ja ilmesesti ainoa syynsä opiskella mitä tahansa kieltä on hyöty. Tottahan toki, ruotsista ei ole paljon hyötyä Venäjän rajan lähettyvillä. Venäjästä varmasti sen sijaan olisi. Mikäs siinä, minusta olisi hienoa, jos venäjää opiskeltaisiin Suomessa enemmän, se on hyvin kaunis kieli! Kaikista hyödyllisintä olisi kuitenkin asettaa nyt jonkinlaisia kansallisia säädöksiä ja ohjelmia, ja englantilaistaa suomalaiset mahdollisimman pian.
Kieliä on tuputettu suomalaisille ennenkin, venäläistämisen aikaan. Silloin vastareaktiona syntyi vahva tunne suomalaisuudesta ja suomenkielisyydestä (on mielenkiintoista, että liikkeen pääjehut olivat pääääntöisesti ruotsinkielisiä). Miten nyt kävisi? Jotenkin tuntuu, että suomenkielisiin uppoaisi tämä hyöty-argumentti oikein mukavasti. Ruotsinkieliset taas ovat tottuneet tappelemaan kielensä asemasta; voiko olla, että ruotsinkieliset olisivat taas niitä, jotka reagoisivat voimakkaimmin?
No, miksi sitten opiskella ruotsia? Tätä hirveää pakkoruotsia. Onko jo liian vanhanaikaista puhua kielten kauneudesta, monikielisyyden eduista? - minä tiedän, kuinka hyvä olo minulla oli, kun saatoin lukea Tove Janssonia alkuperäiskielellä. Kielten opiskelu vie ihmisiä kohti kirjallisuutta, taiteita, kulttuuria, kansainvälisyyttä, ennakkoluulottomuutta ja jopa filosofiaa. Ruotsilla on pitkät perinteet Suomessa, joten eikö ole ihan ymmärrettävää, että se on sitten yksi niistä kielistä, joita opiskellaan. Ruotsi ei ole sen huonompi kieli kuin englanti.
Uhlgren spekuloi, että Suomi on yksikielinen maa 20 vuoden kuluttua. Sen kun näkis! Jos tosiaan niin käy, ja ruotsi tiputetaan virallisesta asemastaan, niin Suomi saa hävetä silmät päästään koko muun maailman edessä. Suvaitsevainen, kansainvälinen, moraalinen Suomi! joka riistää omiltaan perusoikeuden äidinkieleen.
Yksikielisyys on ilmiönä joka tapauksessa aivan hirveän harvinainen, jos vilkaistaa kielten historiaa. Esimerkiksi Iso-Britannia oli 1100-luvulla viisikielinen. Kelttiläisten kielten katoamista pidetään tätä nykyä menetyksenä. Yksi maa = yksi kansa = yksi kieli = yksi kulttuuri -ajatusmalli syntyi vasta 1800-luvulla, mutta levisikin sitten aika nopeasti (erityisesti n. 100 vuotta myöhemmin eläneisiin saksankielisiin tämä idea upposi hyvin...) Suomessa on alueita, jotka ovat historiallisesti hyvin vahvasti ruotsinkielisiä - eikä vain historiallisesti: Suomesta löytyy tänä päivänäkin maailman ruotsinkielisimmät kunnat ja paikkakunnat. Ja mitä uhlgrenit ehdottaisivat Ahvenanmaalle tehtävän? Pitäisikö se upottaa?
Nettipalstoilta löytyy kaikenlaisia oikeutuksia yksikielisille Suomelle. Suomalainen duunari on aina ollut suomenkielinen. ... Jippii. :)
Kielirasismi on mielenkiintoista, varsinkin näillä kotoisilla kulmilla. Tyhmyys nyt on tietenkin turhauttavaa, mutta minkäs teet, rasistit ovat rasisteja, eivätkä tahdo oikein muuksi muuttua. Ehkä kahdessakymmenessä vuodessa...
PS.
Lösähdän pieneen Suomi-nostalgiaan. Tää oli söps:
"Ingen är glömd om än aldrig så ringa,
landet behöver oss alla en gång.
Landet behöver vår plog och vår klinga,
landet behöver vårt språk och vår sång."
-Hjalmar Procopé