"Proper deformity seems not in the fiend So horrid as in woman." - Edmund, King Lear
Eli toisin sanoen: moraalinen epämuodostuneisuus näyttää kauheammalta naisessa (koska naisen tulee olla VIRTUOUS) kuin itse pirussa, koska pirulta oletetaan sitä. Näin selitti mun tiiliskivikirjain. Tykkään sen footnoteseista, ne kertovat antiikin taruista (joista jopa tiedän osan) ja ovat joskus joka humoristisia.
Tällä viikolla: Saan Ben Jonsonin ihan-kivan-paljon-päässäni-pyörivän Volponen loppuun, samoin King Learin, samoin Martinin esseen (taloutta! historiaa! ekonomiaa! ja yllättävän mielenkiintoista), ja katsotaan ainakin pari ranskalaista leffaa, mennään torstaina Unille kyyläämään jotain nobel-voittaja-irkkumiestä. Olen merkinnyt tämän irkkumiehen mun vauvojenvahtimiskalenteriin. Ei hyvä. Se puhuu jotain Irlannin suhteesta EU:seen. Se voisi olla hyödyllistä tietää jotain Irlannista. Tiedän, että kristinusko nousi maihin Irlantiin n. 444, mistä se levisi sitten Englantiin. (tässä kappaleessa oli nyt niin paljon englanninkielisyyksiä että voi kyrpä)
Brumin suhteen on epäselvää vain, missä vitussa viipyy vuokrasopimukseni. Sitä ei ole näkynyt, lähetettiin kuukausi sitten. 6 viikkoa siitä, kun olen lähettänyt tuition fee loan applicationin (viime viikolla) saan tietää, saanko sitä ja paljonko. Ja nyt mailasin Beeches-tyypeille, että missä mun vuokrasopimus. Eli tein hyvin.
Meen vierailulle Abdullahin luokse taas torstaina. Siis gynelle, pomppaan siellä koko ajan. Tahdon pillerit näille parille kymmenelle päivälle, jotka meillä vielä on. Hui. Niitä tosiaan on vain 21 päivää enää. Huomenna on syyskuu. Tänään aamulla heräsin ahdistukseen, että en enää muutaman viikon kuluttua herääkään Martinin vierestä. Sitä on niin vaikea uskoa. Oon tottunut siihen, että me hymyillään toisillemme aina aamulla. Sen vierestä on niin mukavaa herätä.
Muuten I'm looking forward to starting my studies. Mutta tämä ainut huono asia painaa niin paljon, etten osaa oikein iloita ajatuksista muutosta, uusista ihmisistä, ... vaikka yleensä tykkään kaikesta uudesta.
Niin joo, Martin on kevätlukukauden "ulkomailla", Pariisissa. Näillä rahkeilla tilanne ei paremmaksi mene. Mulla on sitten rakastaja Pariisissa. Juu ei mee paremmaksi.
Tällä viikolla: Saan Ben Jonsonin ihan-kivan-paljon-päässäni-pyörivän Volponen loppuun, samoin King Learin, samoin Martinin esseen (taloutta! historiaa! ekonomiaa! ja yllättävän mielenkiintoista), ja katsotaan ainakin pari ranskalaista leffaa, mennään torstaina Unille kyyläämään jotain nobel-voittaja-irkkumiestä. Olen merkinnyt tämän irkkumiehen mun vauvojenvahtimiskalenteriin. Ei hyvä. Se puhuu jotain Irlannin suhteesta EU:seen. Se voisi olla hyödyllistä tietää jotain Irlannista. Tiedän, että kristinusko nousi maihin Irlantiin n. 444, mistä se levisi sitten Englantiin. (tässä kappaleessa oli nyt niin paljon englanninkielisyyksiä että voi kyrpä)
Brumin suhteen on epäselvää vain, missä vitussa viipyy vuokrasopimukseni. Sitä ei ole näkynyt, lähetettiin kuukausi sitten. 6 viikkoa siitä, kun olen lähettänyt tuition fee loan applicationin (viime viikolla) saan tietää, saanko sitä ja paljonko. Ja nyt mailasin Beeches-tyypeille, että missä mun vuokrasopimus. Eli tein hyvin.
Meen vierailulle Abdullahin luokse taas torstaina. Siis gynelle, pomppaan siellä koko ajan. Tahdon pillerit näille parille kymmenelle päivälle, jotka meillä vielä on. Hui. Niitä tosiaan on vain 21 päivää enää. Huomenna on syyskuu. Tänään aamulla heräsin ahdistukseen, että en enää muutaman viikon kuluttua herääkään Martinin vierestä. Sitä on niin vaikea uskoa. Oon tottunut siihen, että me hymyillään toisillemme aina aamulla. Sen vierestä on niin mukavaa herätä.
Muuten I'm looking forward to starting my studies. Mutta tämä ainut huono asia painaa niin paljon, etten osaa oikein iloita ajatuksista muutosta, uusista ihmisistä, ... vaikka yleensä tykkään kaikesta uudesta.
Niin joo, Martin on kevätlukukauden "ulkomailla", Pariisissa. Näillä rahkeilla tilanne ei paremmaksi mene. Mulla on sitten rakastaja Pariisissa. Juu ei mee paremmaksi.