roadtriproadtrip

Mar 20, 2009 11:38

Saksankurssilta oltiin katsomassa Derwent Erzählt 3 teatterissa keskiviikkona. Joku orientaaliäijyrä siis kertoi tarinoita orientaalimaista. Ne oli ihan hauskoja. Eniten humiota kiinnitti teatterin sisustus, se oli niin viimeisen päälle orientaali kuin vaan voi olla :) Mattoja lattialla ja seinissä ja teatterissa istuttiin tyynyillä ja juotiin oikeen vahvaa teetä ja tarjolla oli yli paljon taateleita ja muita kuivattuja hedelmiä, maapähkinöitä ja kuivattuja kikherneitä jne. Kaikki oli jopa ilmaista... (no lippu oli maksanut VHS:lle 12 euroa per oppilas). Paras rekvisiitta oli vesipiippu jota pääsi polttelemaan ringissä tyynyillä maaten paussin aikana... Vähän otti päähän kun poikaluokkakaverit yrittivät kovaa röyhistellä ja näyttää mulle että miten sitä piippua oikeen poltetaan. Niin kuin olisi mahdottomuus, etten mä jo tiedä.

(Seuraava kurssi alkaa sitten 27. toukokuuta ja kestää 2. heinäkuuhun. Seidille tiedoksi.)

Eilen luin vähän Sula-juttuja. En osaa hahmottaa sellaista sopivaa tasapainoa, kuinka paljon materiaalia mun kannattaa kutakin kirjaa kohden lukea. Sula-juttuja siispä lueskelen, Ways of Reading 1/3 luettu ja Romeo and Juliet puolessa välissä, sitä lukee todella nopsaa näin 5-7. kertaa. Riku lähetti mulle 3 Paper 1:ia.

Jaa eilen olin Martinin kanssa kahvilla ja illalla kävin sen ja Simonin kanssa vielä istuskelemassa toisessa kahvilassa, ne puhuivat Martinin historian esseestä. Simon on kateellinen, kun Martin kirjoittaa noita juttujaan. Simon on muutenkin niin kireä ja stressissä koko aja. Mä ja Martin yritettiin saada sitä innostumaan pienestä roadtripistä Italiaan, haluttais Firenzeen pääsiäiseksi, ja nyt se ehkä onnaiskin kun Martin pääsi (about viides yritys) inssistä läpi... Mutta Simonia on niin vaikea saada innostumaan mistään, kysyin mä sitä sitten yksin tai jonkun muun kanssa. Se vaan ressaantuuuuuu
Firenze huhtikuussa? Kenelle tämä voi kuulostaa huonolta?






Täksi päiväksi vielä ti-ke-rutiinin L ja A:n kanssa. A on älyttömän yhteistyökyvytön, sen kanssa ei voi leikkiä mitään sääntöleikkiä, esim. hippaa tai piilosta tai kirkonrottaa, koska se ei koskaan halu "olla", se ei koskaan halu olla hippa tai se, joka etsii, ja jos tulee sen vuoro se alkaa tekoitkeä. Viimeksi hermostuin siihen ja käskin sen lopettaa, koska kukaan ei oo tehnyt mitään sitä vastaan että ei viitsisi esittää niin kuin joku olisi kiusannut sitä, minä ja L pelataan ihan samoilla säännöillä. Tekoitku lakkasi hetkeksi, mutta alkoi sitten taas kun kirkonrotassa se olisi joutunut laskemaan 80:n... (vaikka mä olin laskenut edellisellä kierroksella sataan ranskaksi...) Se on fiksu poika, se osaisi kyllä, mutta ei, herralle pitää olla omat säännöt.

martin, simon, teatteri, italia, babysitting, roadtrip, saksankurssi, matkustaminen, uusintakoe

Previous post Next post
Up