yhtä tärkeää
Niin, söhököhoidossa pitää ottaa pois kaikki lävistykset. Korvat lähtivät viime torstaina helposti, mutta jukapukkeli kun kieltä sai vääntää! Lävistys on hyvässä kunnossa ja niin ees päin, mutta monta tuntia sain kääntää ja vääntää. Työkaluni oli kaksi kappaletta tällaisia:
Se on englanniksi "pliers". Noloa, en tiedä mikä se on suomeksi. Kertokaa mulle.
Oli kumma tunne kun sain sen vihdoin pois, kuin kielestä olisi poikkastu noni 5 senttiä, ja tuntui absurdilta että vaikka kieleni olikin katkaistu puhuin suhtnormaalista.
Minä, Simon ja Mathias oltiin eilen katsomassa Willy Russellin näytelmä Shirley Valentine. Sen toteutti pikkuinen englanninkielinen teatteri, ja siinä oli vain yksi näyttelijä. Mutta se oli tosi hyvä, koskettava ja puhutteleva. Vaikuttavaa, miten muutamalla kukalla ja pöydällä ja yhdellä taitavalla näyttelijällä voi tehdä paremman vaikutuksen katsojaan kuin ... no joku miljoonabudjettiterminaattori. :) Mulle iski tietenkin kauhea hinku Kreikkaan (minne näytelmän nainen karkasi), tai muuten vaan jonnekin lämpimään, missä aurinko paistaa kuumasti ja voi mennä syvään mereen uimaan. Purrurr. Mutta pian täälläkin on lämmintä, sitten ostan uudet kengät ja alan pyöräileen citybikeilla, ja yritän välttää u-bahnoja, niissä on niin huono ilman kylmänkin sään aikana, kesällä 30+ varmaan ihan hirveitä. Ihana tietää, että vietän suurimman osan kesästäni maassa, jossa on oikeastikin kesällä lämmin.
Tulisi jo kesä. Vaikka kyllä mä nautin keväästäkin, varsinkin nyt kun se on päässyt kunnolla käyntiin. Pitäisi opetella tunnistamaan lintujen lauluääniä.
Nyt menen lukemaan. Ways of Reading, woot!