(no subject)
Tomi kysy äsken "Meinaatko tehä nyt illalla jotain?"
Teki mieli vastata "Oksentaa."
No jos nyt en kuitenkaan. Olishan se aika hirveetä retkahtaa nii hienosti menneen parin vuoden jälkeen.
Mut just nyt sisällä velloo about kaik maailman tunteet JA HALUUN NE JOLLAIN ULOS. (Typerä logiikka, tiedän.)
En tiijä, oonko ihastunu siks että en masentuis, vai masentaako tää päätön ihastus. Vai pakenenko siihen, koska en haluu miettii tulevaisuuden olemattomia työkuvioita ja parisuhteen puhetunnelukkoa. Tai omaa riittämättömyyden tunnettani. Vai oonko ihastunu vaan siks, että se toinen on niin ihastuttava. Enhän ees tunne!
En ota yhteyttä. Koska JOS kävis niin et täs käviskin jotain, niin sillon se on miun vika. Miun vika, et kaik meni alta. Mut myös tää sekopäinen ihastelu ja jonkin odottaminen alkaa syödä naista sisältä jo aika kovasti.
Hah, tuli just tilapäinen tauko tähän kauheaakin kamalamman tilanteeni voivotteluun.
Sain viestin Hempalta; sama tyyppi, joka yläasteella toi taukoja jatkuvaan pahaan oloon.
Ihme hommaa tää eläminen.
--
Huomasin juur näitä päivityksiäni lukiessani, et hommat on paisunu ihan käsittämättömiin mittasuhteisiin (tai sit en vaan oo tammikuussa kirjottanu siitä, mitä todella tunsin?). Ei helvata koht puoltoista kuukautta tätäkin lystiä takana.
Kait se jostain kertoo, kun ei vieläkään oo yrityksistä huolimatta tunteet laimentuneet.
Tälläkin hetkellä (02:01) oisin mieluummin jossain ihan muualla.
Teki mieli vastata "Oksentaa."
No jos nyt en kuitenkaan. Olishan se aika hirveetä retkahtaa nii hienosti menneen parin vuoden jälkeen.
Mut just nyt sisällä velloo about kaik maailman tunteet JA HALUUN NE JOLLAIN ULOS. (Typerä logiikka, tiedän.)
En tiijä, oonko ihastunu siks että en masentuis, vai masentaako tää päätön ihastus. Vai pakenenko siihen, koska en haluu miettii tulevaisuuden olemattomia työkuvioita ja parisuhteen puhetunnelukkoa. Tai omaa riittämättömyyden tunnettani. Vai oonko ihastunu vaan siks, että se toinen on niin ihastuttava. Enhän ees tunne!
En ota yhteyttä. Koska JOS kävis niin et täs käviskin jotain, niin sillon se on miun vika. Miun vika, et kaik meni alta. Mut myös tää sekopäinen ihastelu ja jonkin odottaminen alkaa syödä naista sisältä jo aika kovasti.
Hah, tuli just tilapäinen tauko tähän kauheaakin kamalamman tilanteeni voivotteluun.
Sain viestin Hempalta; sama tyyppi, joka yläasteella toi taukoja jatkuvaan pahaan oloon.
Ihme hommaa tää eläminen.
--
Huomasin juur näitä päivityksiäni lukiessani, et hommat on paisunu ihan käsittämättömiin mittasuhteisiin (tai sit en vaan oo tammikuussa kirjottanu siitä, mitä todella tunsin?). Ei helvata koht puoltoista kuukautta tätäkin lystiä takana.
Kait se jostain kertoo, kun ei vieläkään oo yrityksistä huolimatta tunteet laimentuneet.
Tälläkin hetkellä (02:01) oisin mieluummin jossain ihan muualla.