Ruumiini on olemassa vain näennäisesti
Olen ylpeä itsestäni yhdestä syystä. Aamulla sain tiskattua aamiaisastiani heti syömisen jälkeen eli ne eivät jääneet pöydälle lojumaan! Toisesta seikasta sitten en olekkaan niin ylpeä, nimittäin totesin tänään, että olen saanut fysiikalisessa kemiassa vaadittavista suorituksista niin paljon tehdyksi, että voin aivan hyvin jättää demot kerran väliin - siispä jätin ne väliin.
Kävin tänään kahvilla Elosella Kävelykadun kompassilla. Minun oli tarkoitus ensinnä mennä kahville Forumissa sijaitsevaan Mummin pullapuotiin, mutta johtuen huonosta suunnitustaidostani kauppakeskuksissa eli paremmin Helvetin esikartanoinan tunneituissa paikoissa, en löytänyt sinne koskaan. Noh, ei siinä mitään. Elosella ei ollut kovin paljon väkeä ja sain erinomaista palvelua. Minun ei tarvinut odottaa tilaamani cappuccinon valmistumista kassalla, vaan kahvini tuotiin minulle pöytään ja tarjoilitar vielä muisti söpösti hymyilläkin.
Löysin matkalla maasta yhden oluttölkin, se oli sen verran painunut luttuun ettei kaupan palautusautomaatti hyväksynyt sitä, mutta mitäpä siitä, kun päivän hyvä työ on tullut tehtyä. Samaisessa kaupassa lähellä yliopistoa näin latinan opettajani, jonka luennot jätin kesken resurssipulan takia. Havainto: latinan opettajatkin harrastavat leivoksia.
Pyörin tänään varmaan pari tuntia maakuntakirjastossa, mutta varmaan ensimmäisen kerran elämässäni lähdin tyhjinkäsin pois. Puolustuksekseni voisin sanoa, että jätin sentään yhden kaukolainatilauksen. Historian siipien havinaa.
Olen oppinut tänään muutaman käytännön seikan: 1) proteiini on täyttävä ruoka-aine ja 2) se samainen proteiini ei käyttäydy lainkaan kiltisti käsiteltäessä. Noh, eiköhän sitä käsittelyäkin pikkuhiljaa opi ja molekyylit pysyvät taas hallinnassa.
Descartes aikoinaan totesi, että hänellä on perusteltu syy epäillä oman ruumiinsa olemassaoloa ja sitä tietoa minkä hän siitä saa. Tähän samaan on taipuvainen myös Bertrand Russell, joka näin ollen tekee minun kropastani näennäisesti olemassa olevan eli minä siis kulutan rahaa ruokkiakseni vain näennäisesti olemassa olevaa kohdetta. Toisaalta taasen raha on yhtälailla näennäisesti olemassa tai ehkä joka aavistuksen hauraammin. Minulla mieli ja minä, mutta onko minulla kroppaa?
Ajatelma
Jokaisen suuren omaisuuden takana on rikos
- Honoré de Balzac -