Sanat on mahdoton muistaa
Diibadaaba. Viikonloppu oli ihan perusmukava. Perushengailua helsinkikotona, peruskaljalle perusseuran eli kämppiksen kanssa. Sunnuntaina puoliperuskeikka jonka jälkeen perusjunalla kotikotiin.
Hassua että jokin aika sitten kiinnitin huomiota siihen, kuinka mulla on tapana tehdä oloni kotoisaksi siellä missä olen, enkä osaa haikailla muualle. Lähteminen on aina vaikeaa. Nyt homma tuntuu kääntyneen toisin päin, ikinä ei ole hyvä siellä missä on. Pitää päästä toisaalle. Ja sitten kun on siellä toisaalla, tekee mieli takaisin. Musta on tullut Andy Pipkin.
Töissä on seuraavat neljä viikkoa kivempaa, viihdyn huomattavasti paremmin kun kukaan ei ole selän takana vilkuilemassa mitä teen. Ei se kyllä varmastikaan ketään erityisemmin kiinnosta, mutta itselle tulee sellainen olo, että pitää koko ajan puskea duunia hiki hatussa, tai vähintään näyttää siltä että tekee jotain asiallista. Nyt voin välillä haahuilla rauhassa jos mieli tekee, ja vaikutus työtehoonkin on varmasti positiivinen.
Hassua että jokin aika sitten kiinnitin huomiota siihen, kuinka mulla on tapana tehdä oloni kotoisaksi siellä missä olen, enkä osaa haikailla muualle. Lähteminen on aina vaikeaa. Nyt homma tuntuu kääntyneen toisin päin, ikinä ei ole hyvä siellä missä on. Pitää päästä toisaalle. Ja sitten kun on siellä toisaalla, tekee mieli takaisin. Musta on tullut Andy Pipkin.
Töissä on seuraavat neljä viikkoa kivempaa, viihdyn huomattavasti paremmin kun kukaan ei ole selän takana vilkuilemassa mitä teen. Ei se kyllä varmastikaan ketään erityisemmin kiinnosta, mutta itselle tulee sellainen olo, että pitää koko ajan puskea duunia hiki hatussa, tai vähintään näyttää siltä että tekee jotain asiallista. Nyt voin välillä haahuilla rauhassa jos mieli tekee, ja vaikutus työtehoonkin on varmasti positiivinen.