Ärsyttävä puolikryptinen postaus, jonka oikeus olemassaoloon on vähintään kyseenalainen
Mulla on taas vaikeuksia kirjoittaa mitään, koska en osaa harkita mitä haluan julkisesti sanoa ja mikä on parempi jättää mainitsematta. Kirjoitan lauseen, kuvittelen itseni asiaan liittyväksi henkilöksi joka eksyy lauseen lukemaan, näen mielessäni tuon henkilön muodostaman hieman arveluttavan mielikuvan itsestäni, ja pyyhin lauseen pois. Toistan tämän noin viisi kertaa, sitten alan suoltaa metakirjoitusta.
Olen ehkä vähän vainoharhainen.
Joka tapauksessa, täällä asumisen hyvät puolet alkavat peitota niitä huonoja. En edes muistanut että täällä on mahdollista tavata joitakin ihmisiä ihan siinä määrin, ettei ehdi hoitaa päivittäisiä nettirutiineja. Ihan kuin olisi se semmoinen... miksi sitä kutsutaan, elämäkö se oli?
Huomenna juna vie Helsinkiin. Ohjelmassa ei sunnuntaisen keikan lisäksi ole juuri mitään, käynee siis lomasta. Maanantaina töissä alkaa uudet vanhat hommat, mikä tietää mahdollista luppoaikaa jonka voi käyttää netissä. Tänään tunsin itseni jossain määrin ahdistuneeksi, kun jäin sairaslomatapauksen vuoksi yksin konttoriin puhelinkammoisena vastuuseen talon puhelinkeskuksesta. En mä osaa edes käyttää sitä helvetin konetta. (Mistä tulikin mieleeni, kuinka käsittämätöntä on se, että 1300 henkilöä työllistävän ulkomaankauppaa harjoittavan konsernin pääpuhelinkeskuksessa kumpikaan työntekijöistä ei osaa englantia, joten ulkomaankieliset puhelut yhdistetään meidän konttoriin.)
Katsokaa Little Britainia.
Olen ehkä vähän vainoharhainen.
Joka tapauksessa, täällä asumisen hyvät puolet alkavat peitota niitä huonoja. En edes muistanut että täällä on mahdollista tavata joitakin ihmisiä ihan siinä määrin, ettei ehdi hoitaa päivittäisiä nettirutiineja. Ihan kuin olisi se semmoinen... miksi sitä kutsutaan, elämäkö se oli?
Huomenna juna vie Helsinkiin. Ohjelmassa ei sunnuntaisen keikan lisäksi ole juuri mitään, käynee siis lomasta. Maanantaina töissä alkaa uudet vanhat hommat, mikä tietää mahdollista luppoaikaa jonka voi käyttää netissä. Tänään tunsin itseni jossain määrin ahdistuneeksi, kun jäin sairaslomatapauksen vuoksi yksin konttoriin puhelinkammoisena vastuuseen talon puhelinkeskuksesta. En mä osaa edes käyttää sitä helvetin konetta. (Mistä tulikin mieleeni, kuinka käsittämätöntä on se, että 1300 henkilöä työllistävän ulkomaankauppaa harjoittavan konsernin pääpuhelinkeskuksessa kumpikaan työntekijöistä ei osaa englantia, joten ulkomaankieliset puhelut yhdistetään meidän konttoriin.)
Katsokaa Little Britainia.