ei hyvää päivää
minulla on teoria.
empiirisen analyysini perusteella uskoisin, että suurin osa maailmasta viettää aikansa tarkkailen minua ja odotellen hetkeä, että voisivat hankaloittaa elämääni. kuten soittelemalla kotimatkan ainoan alamäen aikana tai keskeyttäen tärkeät filosofian paniikkipänttäykset no hyvä on, päiväuneni (minkäs teet jos on korvat täynnä pumpulia ja makaat peiton alla sanastoa kertaillen, nukahtaisitte itsekin siinä suloisessa hiljaisuudessa jossain abduktion ja dekonstruktion välillä) sillä verukkeella, että pitäisi lähteä pelastamaan ihmisiä joiden auto on hajonnut tienposkeen, mutta sitten kun on unenpöpperöistään selvinnyt ja vaihtanut punaiset pilvipyjamahousut ja virttyneen paidan säädylliseen asuun ja seisoo eteisessä autonavaimet käsissään, ilmoittavatkin, ettei tarvitsekaan tulla. voi jysäys. varmaan kiikaroivat tuolla ikkunan takana ja pohtivat seuraavia liikkeitänsä, ne perkeleet.
no en mie tosissani.
minä en muten ole aamuihmisiä. ja sitten kun pääsen sängystä ylös, niin viimeisenä siinä tekee mieli ruokaa, vähemmästäkin alkaa etoa niin masentavan aikaisin aamulla. voitte ehkä kuvitella, miltä tuntuu katsella 6.30 loputtoman meetwurstijonon kulkua tuotantolinjalla. sitä tulee koko ajan lisää ja lisää, sitä on loputtomasti ja joka puolella. sitten se onkin jo päiväunissakin.
no oikeesti oli suhteellisen hauska olla taas muka duunissa, meetwursti on sitä paitsi mukavinta pakkailtavaa. on se mukavaa että on työ jota inhota, edes muutaman päivän pätkissä.
empiirisen analyysini perusteella uskoisin, että suurin osa maailmasta viettää aikansa tarkkailen minua ja odotellen hetkeä, että voisivat hankaloittaa elämääni. kuten soittelemalla kotimatkan ainoan alamäen aikana tai keskeyttäen tärkeät filosofian paniikkipänttäykset no hyvä on, päiväuneni (minkäs teet jos on korvat täynnä pumpulia ja makaat peiton alla sanastoa kertaillen, nukahtaisitte itsekin siinä suloisessa hiljaisuudessa jossain abduktion ja dekonstruktion välillä) sillä verukkeella, että pitäisi lähteä pelastamaan ihmisiä joiden auto on hajonnut tienposkeen, mutta sitten kun on unenpöpperöistään selvinnyt ja vaihtanut punaiset pilvipyjamahousut ja virttyneen paidan säädylliseen asuun ja seisoo eteisessä autonavaimet käsissään, ilmoittavatkin, ettei tarvitsekaan tulla. voi jysäys. varmaan kiikaroivat tuolla ikkunan takana ja pohtivat seuraavia liikkeitänsä, ne perkeleet.
no en mie tosissani.
minä en muten ole aamuihmisiä. ja sitten kun pääsen sängystä ylös, niin viimeisenä siinä tekee mieli ruokaa, vähemmästäkin alkaa etoa niin masentavan aikaisin aamulla. voitte ehkä kuvitella, miltä tuntuu katsella 6.30 loputtoman meetwurstijonon kulkua tuotantolinjalla. sitä tulee koko ajan lisää ja lisää, sitä on loputtomasti ja joka puolella. sitten se onkin jo päiväunissakin.
no oikeesti oli suhteellisen hauska olla taas muka duunissa, meetwursti on sitä paitsi mukavinta pakkailtavaa. on se mukavaa että on työ jota inhota, edes muutaman päivän pätkissä.