ja kotona kaikuu
hei, tulin tänään aamulla kotiin. unensuloisessa asunnossa vain koira heräsi tulooni, heilutti häntäänsä. istuin eteisen lattialla paijaamassa sylissä makaavaa palleroa samalla kun katselin kotini seiniä, vieraalla tavalla tuttua oli kaikki, huomasin kaikki pienet muutokset.
nukahdin sohvalle luettuani lehdet. kävin koiran kanssa kävelyllä metsässä (nilkkoja paleli, etelässä oli lämpimämpää), purkasin matkalaukun, kotiintulon tunne oli vähän ristiriitainen. oli hyvä palata, toisaalta ei.
kotimatkalla junassa oli hiljaista ja tyhjää, vilkutin Tampereen kohdalla tamperelaisille (eivät vilkuttaneet takaisin), ruotsinkielinen liikemies vaikutti empaattiselta.
järjetöntä miten iloiseksi sitä voi tulla nähdessään ratikan.
no en nyt tiedä mitä kirjoittaisi, on pari päivää töitäkin, sitten Tampereelle, ei huvittaisi tuo viime hetken kertaaminen, harmillisia nuo jotkut asiat välillä, oisi kuviakin joita ei jaksa laittaa, oisi kaikkea. ja ei mitään. ja on sekavaa.
ennen kaikkea sekavaa.
ja jotain.
nukahdin sohvalle luettuani lehdet. kävin koiran kanssa kävelyllä metsässä (nilkkoja paleli, etelässä oli lämpimämpää), purkasin matkalaukun, kotiintulon tunne oli vähän ristiriitainen. oli hyvä palata, toisaalta ei.
kotimatkalla junassa oli hiljaista ja tyhjää, vilkutin Tampereen kohdalla tamperelaisille (eivät vilkuttaneet takaisin), ruotsinkielinen liikemies vaikutti empaattiselta.
järjetöntä miten iloiseksi sitä voi tulla nähdessään ratikan.
no en nyt tiedä mitä kirjoittaisi, on pari päivää töitäkin, sitten Tampereelle, ei huvittaisi tuo viime hetken kertaaminen, harmillisia nuo jotkut asiat välillä, oisi kuviakin joita ei jaksa laittaa, oisi kaikkea. ja ei mitään. ja on sekavaa.
ennen kaikkea sekavaa.
ja jotain.