aurinkoa oli tehnyt naamakirjassakin kiertävän meemin, jossa omaa elämää mallinnetaan fiktio(ide)n avulla. Tein sen itse fb:n puolelle (tai "feissariin" niin kuin yks vanha työkaveri sanoi ja herätti aina välittömän halun kirkua), mutta laitanpa tännekin, koska en ole pitkään aikaan tehnyt mitään lj-meemejä. Pitäisi varmaan joskus turvautua niihin, jos ei just sillä hetkellä taivu pukemaan muuta olemista sanoiksi. Joten:
Vastaa kysymyksiin käyttämällä hyllyssäsi olevien kirjojen nimiä. (HUOM! Ei saa huijata ja keksiä mielestään raflaavia, vaan pitää valita kirjoja, jotka OIKEASTI löytyvät omasta hyllystä.)
Oletko mies vai nainen?
Ce sexe qui n'en est pas un
(Luce Irigaray)
Kuvaile itseäsi?
Pölkky
(Mikko Rimminen)
Mitä elämä sinulle merkitsee?
Lukuja metodisesta kamppailusta
(Pekka Tammi toim.)
Kuinka voit?
Olen vaiti ja huudan
(Jevgeni Jevtushenko)
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi
Kaupunki
(William Faulkner)
Mihin haluaisit matkustaa?
Pariisin ikävä
(Charles Baudelaire)
Kuvaile parasta ystävääsi
Kelpo sotilas
(Ford Madox Ford)
Mikä on lempivärisi?
Mustaa ja punaista
(Henri Beyle Stendahl)
Millainen sää on nyt?
Pimeyden sydän
(Joseph Conrad)
Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Se on sitten kevät
(Marja-Liisa Vartio)
Jos elämäsi olisi TV-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
L'entretien infini
(Maurice Blanchot)
Millainen parisuhteesi on?
Ritari jota ei ollut olemassa
(Italo Calvino)
Mitä pelkäät?
Tarkkailla ja rangaista
(Michel Foucault)
Päivän mietelause
Kaikki naiset näkevät unia
(Marja-Liisa Vartio)
Minkä neuvon haluaisit antaa?
Miten valehdellaan
(KTSV 45)
Miten haluaisit kuolla?
Pervot pidot
(Lasse Kekki & Kaisa Ilmonen toim.)
Ja oon edelleen huono tekemään lj-cutia, sori :)
Mitä muuhun olemiseen? Kaikkea jännää. Vähän liikaa kyllä alkoholia viime aikoina. Olin kämppikseni A:n kanssa monien mutkien kautta lauantaina ilmaisen viinan - ja ruuan - bileissä (ai miten niin ollaan katottu liikaa Kumman kaata), samassa pöytäseurueessa oli naapurin emeritusprofessori ja viehättävä saksalainen vaimonsa. Juhlissa lauloi Markus Allan, mistä innostuin välittömästi, sillä äitini karkasi 15-vuotiaana Markus Allanin keikalle ja sai kotiarestia tai selkäsaunan. Vuosi oli 1963. Tekstasin äidille heti ja tämä vastasi "Harmi etten ole siellä. Nauti minun puolesta hänen musiikistaan ja kuvittele hänen hiuksensa ei harmaiksi." Kävin vielä pyytämässä nimmarinkin äireelle viemisiksi.
Noin muuten päässä pyörii sekaisin monta eri tason asiaa ja ajatusta, suloisessa sekamelskassa. Nukuin huonosti ja näin unta maailman kauneimmasta vinttikoirasta, muun muassa. Mutta kaiken kaikkiaan olo on varovaisen innoittunut ja optimistinen. Ma elän, ah mikä riesa!