L'hippopodame
Radiohiljaisuuden takana ei taaskaan ole sen suurempaa tragediaa. Olen yrittänyt hampaat irvessä kirjoittaa yhtä juttua, joka ei vaan millään irtoa. Enkä sit nähtävästi anna itselleni lupaa kirjoittaa mitään muutakaan. Tänään kävin junpalla puolen vuoden tauon jälkeen ja olenpa kyllä rapakunnossa. Askelkyykkyjä en saanut edes tehtyä, alkoi jotenkin huipata kun en oikein löytänyt tasapainoa: sekä lattia että uudet tossut luistivat. Oli sikäli hauskaa, että ihan vaan Atalpan muokkaus sisälsi hyvin pitkälti samoja liikkeitä kuin viime talven ruumispumppi [ihana suomennos Ornamentilta <3], jossa ahkerasti kävin. Vaikka en ikinä ole millään muotoa ollut liikunnallinen, täytyy myöntää, että itseään jaksoi kantaa arjessa paremmin, kun saavutti viime vuonna paikoitellen jopa kolme kertaa viikossa -rutiinin. Kotkassa olin muutenkin jotenkin kurinalaisempi aikaansaamisen suhteen, kai pikkukaupunkiympäristössä rutiinit mahdollistuvat ja osoittavat tarpeellisuutensa eri tavalla kuin täällä, missä vain lonun. Pitäisi aloittaa taas uiminenkin, mutta en saa aikaiseksi mennä TKL:n toimistoon lataamaan bussilippuuni opiskelijastatusta ja rahaa. Pöliää.
Kesäloma loppuu kohta, eli luennot alkavat vihdoinkin. Tai siis ranskan proseminaari ja kansatieteen perusteet. Nyt yritän vain kuumeisesti pähkäillä, mitä tarkalleen haluan tutkia Serge Gainsbourgin runoudessa. Oikeasti haluan vain yleisfiilistellä. Tein jo korkealentoista analyysiä Je t'aime moi non plus -kappaleesta, kieli poskessa. Oisivat varmaan tuolla ranskan oppiaineessa pähkinöinä jos tutkisin joko Gainsbourgin kirjallisuushistoriallisia vaikutteita (Mallarmé, Baudelaire etc.) mutta en oikeasti tunne tarpeeksi hyvin ranskalaista 1800-1900 -luvun runoutta. Samoin diggailisivat jos luetteloisin oikein tarkasti kaikkia kielen kiemuroita, säkeenylityksiä etc. mutta ei minusta taida olla niin striktiin runousoppiinkaan. Minä aattelin jotain yleisfiilistelyä siitä, minkälaisen pervon/dekadentin leikin SG rakentaa différancen kautta.
Tällä hetkellä suurin ongelma on se, että saan kyllä uusia ideoita, jopa päivittäin, mutta aloittaminen tuntuu hankalalta. Esim. nyt pitäisi viimeistellä se raunio-essee Niin&Näiniin, sain siitä kiittävää palautetta ja lähinnä pikkuviilattavaa, mutta silti tuntuu, että olisi pitänyt perehtyä syvällisemmin esim. romantikkoihin, joita nyt vain roiskin vähän sinnepäin toisen käden lähteiden kautta. Tämä tuntuu tällä hetkellä pätevän kaikkeen, niin pieniin kirjoitusjuttuihin kuin tutkimussuunnitelmaankin: tekisi mieli vetäytyä johonkin kammioon vähintään kolmeksi vuodeksi lukemaan kaikkea mahdollista ja sitten joskus mönkiä sieltä ulos jonkun valistuneen mielipiteen ja tietämyksen kanssa. Oli jälkeenpäin ajateltuna jopa hivenen paralysoivaa, että mun kohdalla gradu todella oli kaiken opitun summa ja nyt - pitää keksiä jotain uutta. Siitä se lähtee, kirja kerrallaan, rivi riviltä, lyönti lyönniltä.
Mutta kun kaikki hyvät rokkibiisit on jo tehty ;)
Kesäloma loppuu kohta, eli luennot alkavat vihdoinkin. Tai siis ranskan proseminaari ja kansatieteen perusteet. Nyt yritän vain kuumeisesti pähkäillä, mitä tarkalleen haluan tutkia Serge Gainsbourgin runoudessa. Oikeasti haluan vain yleisfiilistellä. Tein jo korkealentoista analyysiä Je t'aime moi non plus -kappaleesta, kieli poskessa. Oisivat varmaan tuolla ranskan oppiaineessa pähkinöinä jos tutkisin joko Gainsbourgin kirjallisuushistoriallisia vaikutteita (Mallarmé, Baudelaire etc.) mutta en oikeasti tunne tarpeeksi hyvin ranskalaista 1800-1900 -luvun runoutta. Samoin diggailisivat jos luetteloisin oikein tarkasti kaikkia kielen kiemuroita, säkeenylityksiä etc. mutta ei minusta taida olla niin striktiin runousoppiinkaan. Minä aattelin jotain yleisfiilistelyä siitä, minkälaisen pervon/dekadentin leikin SG rakentaa différancen kautta.
Tällä hetkellä suurin ongelma on se, että saan kyllä uusia ideoita, jopa päivittäin, mutta aloittaminen tuntuu hankalalta. Esim. nyt pitäisi viimeistellä se raunio-essee Niin&Näiniin, sain siitä kiittävää palautetta ja lähinnä pikkuviilattavaa, mutta silti tuntuu, että olisi pitänyt perehtyä syvällisemmin esim. romantikkoihin, joita nyt vain roiskin vähän sinnepäin toisen käden lähteiden kautta. Tämä tuntuu tällä hetkellä pätevän kaikkeen, niin pieniin kirjoitusjuttuihin kuin tutkimussuunnitelmaankin: tekisi mieli vetäytyä johonkin kammioon vähintään kolmeksi vuodeksi lukemaan kaikkea mahdollista ja sitten joskus mönkiä sieltä ulos jonkun valistuneen mielipiteen ja tietämyksen kanssa. Oli jälkeenpäin ajateltuna jopa hivenen paralysoivaa, että mun kohdalla gradu todella oli kaiken opitun summa ja nyt - pitää keksiä jotain uutta. Siitä se lähtee, kirja kerrallaan, rivi riviltä, lyönti lyönniltä.
Mutta kun kaikki hyvät rokkibiisit on jo tehty ;)