Eilen
Tiistai, ensimmäinen helmikuuta
Groningen, Van Houtenlaan -opiskelija-asuntola
Huone 418
Mulla on oma huone. Ehkä yhdeksän neliömetriä maksimissaan, mutta jos tilaan mahtuu pöytä, sänky ja kaksi kaappia niin ei sitä kai paljon muuta kaipaakaan. Mulla on kaappien päällä kirjoja ja leffat, mukaan päässeet rakkaat, tietokonepöydällä tavaraa tarpeeksi kotoisan kaaoksen syntyä viikon sisällä ja vaatteet vihdoinkin kaapissa. Edellinen asukas tosin on säätänyt patterin täysille, mutta sen jäähtymistä odotellessa pidän auki ovea puolen metrin parvekkeelle ja vuotavan kattilan tilalle täytyy ehkä pyytää uusi, miksei tietysti ostaakin. On kotoisa olo.
Kummankin seinän takana asuu mukava tyyppi, muutkin käytävällä tavatut on antaneet hyvän ensivaikutelman ja talosta vastaava opiskelija, student manager, on ehkä coolein ja hyvännäköisin tapaus johon oon täällä törmännyt. Oon tavannut jo kaksi tyyppiä, jotka on huomenna tulossa samaan tervetuliaistilaisuuteen, maanantaina hostellissa kanadalaisen Rafaelin (tai sit Raphaelin, en koskaan muistanu kysyä :D) jonka kanssa käytiin eilen tutustumassa ennakkoon Groningenin yöelämään - ja pitihän sille sit jekku tarjota, kun ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta. Tänään sitten asuntolavastaavaa aulassa odotellessa törmäsin toiseen vaihtariin, prahalaiseen bisnesopiskelijaan joka asuu kaiketi seiskakerroksessa.
Löysin ostarin kymmenen minuutin matkan päästä, ja sain ostettua jotain ruokaakin itselleni. Suklaasta nyt ei muutenkaan oo pulaa, olin Nijmegenissä ostellut sitä vaikka miten paljon ja sitten tännepäin pakatessani löysin levyjä vähän mistä sattuu... No, teetäkin on, täytyy vaan ostaa teepannu jos haluaa juoda enemmänkin teetä, ja vähän en kyllä tykkää näistä kaasuhelloista yhtään. Kannettavan uunin nää oli ostaneet ihan tällä viikolla kai, kun muuten vaihtoehdot on olleet mikro ja hella - ehdinkin jo naureskella tullessani noille pitsalaatikoille roskiksissa, mutta jos ne on vasta tänään päässeet syömään uunipitsoja niin ihmekös tuo. Jääkaappeja on vajaa kymmenen, niiden jakosysteemi on kummallinen mutta irkku (Sean, Shaw, Shane?) totesi että missä vaan on tilaa, eivät oo tässä kerroksessa olleet niiin tarkkoja.
Niin! Netti on jotenkin monimutkainen systeemi, saa nähdä milloinka saan sen toimimaan. Joku noista lähinaapureista lupaili auttaa sen kanssa myöhemmin, mutta taisi justiinsa mennä lukemaan huomiseen tenttiin eli täytyy myöhemmin illalla katsoa jos siihen törmäisi. Pitkästä aikaa päivitän siis blogiani, heti kun vaan netti lähtee käyntiin.
Hämmentävintä on, etten tunne oloani yhtään orvoksi vieläkään. Olin ihan varma ennen lähtöä, että koti-ikävä iskee viimeistään kun on itsekseen omassa huoneessaan ensimmäistä iltaa, mutta ei. Kielikurssilla tuli tutustuttua niin mahtaviin tyyppeihin, ettei ehtinyt harmitella, ja jos hetkeksi tuleekin hämmentynyt mitämäoikeinoontehny -olo, niin ajatus kolmestatoista muusta samassa tilanteessa samassa maassa auttaa kummasti - sitäpaitsi Hollanti on niin pieni maa, että kauimpaankin kaupunkiin menee nelisen tuntia junalla, mullahan on uudet ystävät ihan nurkan takana! Ja uudet, vielä tuntemattomat ystävät ehkä ihan oikeasti ihan vaan käytävänmutkan takana.
On hyvä olo. Mä olen tullut kotiin taas vähäksi aikaa, ja enemmän kodilta tää tuntuu kun tiedän viettäväni täällä seuraavat viisi kuukautta. Eikä se kuulosta yhtään niin kohtalokkaalta ku olin kuvitellut.