(anteeksi, mutta) Enkä!
Worldcon saatiin Helsinkiin vuodeksi 2017 ja kävimme sen ensimmäisessä rekrytilaisuudessa.
Olen selvästikin tottunut ja jämähtänyt väärään ajatusmalliin, kun ajattelen, että conin eteen työskentelemisen pitäisi jotenkin hyödyttää myös minua. Että työtä tekemällä coniin voivat päästä myös ne, joilla ei ole varaa maksaa sen sisäänpääsystä, mutta jotka sen sijaan voivat antaa aikaansa ja kustantaa sisäänpääsynsä työllään.
Mutta ei, minun pitäisi ajatella, että Worldcon on niin ihmeellinen juttu, että kaikkien kannattaa maksaa siitä itsensä kipeäksi, myös niiden, jotka tekevät siellä työtä. Itseasiassa varsin suolaisen pääsymaksun maksaminen on edellytys, että voi tehdä työtä conin hyväksi.
Kukaa ei tunnu vastaavan kysymykseen, miksi minun kannattaisi mennä tekemään työtä conin eteen, kun saisin ihan saman sisällön menemällä vain tavalliseksi maksavaksi vieraaksi?
Pääsymaksua puolusteltiin sillä, että muihin Worldconeihin pääsymaksu on ollut jopa tuplaten suurempi, ja että tapahtuma on sentään viisipäiväinen, joten se huomioiden se ei maksa paljoakaan enempää kuin Ropecon. No, yksi syy siihen, ettei minulle ole tullut edes mieleen lähteä ulkomaisiin coneihin, ovat olleet juuri tähtitieteelliset pääsymaksut, ja jos kolmepäiväinen tapahtuma maksaa 30€, pitäisi viisipäiväisen silloin maksaa 50€, ja sen saattaisin ehkä juuri ja juuri kuvitella maksavani, mutta kun hintaa on kaksi kertaa sen verran, vertaus ontuu. Pääjärjestäjä kertoi tehneensä jossain aiemmassa Worldconissa 30 tuntia työtä. Hetkinen... sehän on melkein neljä 8 tunnin työpäivää. Viiden päivän conissa. ... Ei kuulosta kovin reilulta.
Niin, viisipäiväinen tapahtuma. Entä ne, jotka ovat lähes varmasti töissä ke-pe, eivätkä niin ollen pääse katsomaan ohjelmaa päivällä eivätkä voi jäädä bilettämään illalla, koska aamulla on mentävä töihin. Mitä iloa viidestä päivästä on heille? Kaikki eivät saa kesällä neljää viikkoa lomaa, koska kesä on töissä vuoden kiireisin aika, ja sen viikon tai pari, mitä voi saada kesän aikana, saattaa tarvita esim. kotiseudulla käymiseen ja ns. lomailuun.
Pääsymaksun sisällöksi mainostetaan myös sitä, että sitten pääsee äänestämään seuraavaa Worldcon-paikkaa - mutta jos ei tule koskaan lähtemään ulkomaiden coneihin, kun ne maksavat niin älyttömästi, + lentoliput ja majoitus, mitä väliä minulle on, missä seuraava on on? - ja sen vuoden Hugo-palkinnon saajaa - paitsi jos on täysin pihalla ehdokkaista, koska ei ole ehtinyt lukemaan mitään, saati sitten ulkomaankielisiä uutuuksia, mitä iloa äänestysoikeudsta on?
Eipä tapahtuman sisältökään kauheasti houkuta. Tiedän, etten viihdy bileisssä enkä tykkää juoda, joten Room Partyt eivät ole minun juttuni. Yhteisöllisyys - entäs jos on pudonnut yhteisöstä ulos jo ajat sitten? En tunne enää ketään enkä osaa tutustua tuntemattomiin, koska minulla ei ole mitään sanottavaa kenellekään, koska en tiedä enää mistään mitään, joten saunominen täysin ventovieraiden humalaisten kanssa... Joo ei. Ja mitä tulee tuhanteen tuntiin ohjelmaa, eipä se käytännössä ole sen enempää kuin kotimaisissakaan coneissa, koska ei päivässä ole Worldconin aikaan sen enempää tunteja kuin muulloinkaan eikä ohjelmaa pysty katsomaan yhtään sen enempää kuin muissakaan coneissa. Pikemminkin tulee vain enemmän paha mieli kaikesta, mitä ei ehdi nähdä. Onpas hauskaa.
Tunnen olevani porukan petturi ja kerettiläinen. Ymmärränhän minä sen, että iso tapahtuma = paljon tiloja = valtavat vuokrakulut, mutta se ei tässä kohtaa ole minun syytäni ja minulle tuo pääsymaksu on liian iso. Kyse ei ole siitä, miten ison ja hienon tapahtuma pääsymaksu se on, summa vain on minun näkökulmastani liian iso maksettavaksi mistään tilaisuudesta tai tapahtumasta.
Ikävä kyllä varsinkin se, että joutuu maksamaan voidakseen tehdä työtä, sammuttaa sen vähänkin kiinnostuksen, mitä minulla oli yrittää tehdä conin eteen jotain. :-(
Se, että ostin hirveän kalliin Legon, on eri asia - se on pysyvä esine, joka säilyy vuosikausia - vuosikymmeniä - ja joskus tiukan paikan tullen voin myydä sen eteenpäin vielä paremmalla hinnalla.
Olen selvästikin tottunut ja jämähtänyt väärään ajatusmalliin, kun ajattelen, että conin eteen työskentelemisen pitäisi jotenkin hyödyttää myös minua. Että työtä tekemällä coniin voivat päästä myös ne, joilla ei ole varaa maksaa sen sisäänpääsystä, mutta jotka sen sijaan voivat antaa aikaansa ja kustantaa sisäänpääsynsä työllään.
Mutta ei, minun pitäisi ajatella, että Worldcon on niin ihmeellinen juttu, että kaikkien kannattaa maksaa siitä itsensä kipeäksi, myös niiden, jotka tekevät siellä työtä. Itseasiassa varsin suolaisen pääsymaksun maksaminen on edellytys, että voi tehdä työtä conin hyväksi.
Kukaa ei tunnu vastaavan kysymykseen, miksi minun kannattaisi mennä tekemään työtä conin eteen, kun saisin ihan saman sisällön menemällä vain tavalliseksi maksavaksi vieraaksi?
Pääsymaksua puolusteltiin sillä, että muihin Worldconeihin pääsymaksu on ollut jopa tuplaten suurempi, ja että tapahtuma on sentään viisipäiväinen, joten se huomioiden se ei maksa paljoakaan enempää kuin Ropecon. No, yksi syy siihen, ettei minulle ole tullut edes mieleen lähteä ulkomaisiin coneihin, ovat olleet juuri tähtitieteelliset pääsymaksut, ja jos kolmepäiväinen tapahtuma maksaa 30€, pitäisi viisipäiväisen silloin maksaa 50€, ja sen saattaisin ehkä juuri ja juuri kuvitella maksavani, mutta kun hintaa on kaksi kertaa sen verran, vertaus ontuu. Pääjärjestäjä kertoi tehneensä jossain aiemmassa Worldconissa 30 tuntia työtä. Hetkinen... sehän on melkein neljä 8 tunnin työpäivää. Viiden päivän conissa. ... Ei kuulosta kovin reilulta.
Niin, viisipäiväinen tapahtuma. Entä ne, jotka ovat lähes varmasti töissä ke-pe, eivätkä niin ollen pääse katsomaan ohjelmaa päivällä eivätkä voi jäädä bilettämään illalla, koska aamulla on mentävä töihin. Mitä iloa viidestä päivästä on heille? Kaikki eivät saa kesällä neljää viikkoa lomaa, koska kesä on töissä vuoden kiireisin aika, ja sen viikon tai pari, mitä voi saada kesän aikana, saattaa tarvita esim. kotiseudulla käymiseen ja ns. lomailuun.
Pääsymaksun sisällöksi mainostetaan myös sitä, että sitten pääsee äänestämään seuraavaa Worldcon-paikkaa - mutta jos ei tule koskaan lähtemään ulkomaiden coneihin, kun ne maksavat niin älyttömästi, + lentoliput ja majoitus, mitä väliä minulle on, missä seuraava on on? - ja sen vuoden Hugo-palkinnon saajaa - paitsi jos on täysin pihalla ehdokkaista, koska ei ole ehtinyt lukemaan mitään, saati sitten ulkomaankielisiä uutuuksia, mitä iloa äänestysoikeudsta on?
Eipä tapahtuman sisältökään kauheasti houkuta. Tiedän, etten viihdy bileisssä enkä tykkää juoda, joten Room Partyt eivät ole minun juttuni. Yhteisöllisyys - entäs jos on pudonnut yhteisöstä ulos jo ajat sitten? En tunne enää ketään enkä osaa tutustua tuntemattomiin, koska minulla ei ole mitään sanottavaa kenellekään, koska en tiedä enää mistään mitään, joten saunominen täysin ventovieraiden humalaisten kanssa... Joo ei. Ja mitä tulee tuhanteen tuntiin ohjelmaa, eipä se käytännössä ole sen enempää kuin kotimaisissakaan coneissa, koska ei päivässä ole Worldconin aikaan sen enempää tunteja kuin muulloinkaan eikä ohjelmaa pysty katsomaan yhtään sen enempää kuin muissakaan coneissa. Pikemminkin tulee vain enemmän paha mieli kaikesta, mitä ei ehdi nähdä. Onpas hauskaa.
Tunnen olevani porukan petturi ja kerettiläinen. Ymmärränhän minä sen, että iso tapahtuma = paljon tiloja = valtavat vuokrakulut, mutta se ei tässä kohtaa ole minun syytäni ja minulle tuo pääsymaksu on liian iso. Kyse ei ole siitä, miten ison ja hienon tapahtuma pääsymaksu se on, summa vain on minun näkökulmastani liian iso maksettavaksi mistään tilaisuudesta tai tapahtumasta.
Ikävä kyllä varsinkin se, että joutuu maksamaan voidakseen tehdä työtä, sammuttaa sen vähänkin kiinnostuksen, mitä minulla oli yrittää tehdä conin eteen jotain. :-(
Se, että ostin hirveän kalliin Legon, on eri asia - se on pysyvä esine, joka säilyy vuosikausia - vuosikymmeniä - ja joskus tiukan paikan tullen voin myydä sen eteenpäin vielä paremmalla hinnalla.