10 musiikkidrabblea
Painostuksen ja huonon musiikkimaun yhdistäminen, ahh. Tunnelmat ja kirjoituslaadut hyppivät vähän oudosti, mutta sille en valitettavasti voi mitään. Eli kymmenen satunnaisesti valittua kappaletta sai toimia inspiraationa kymmeneen kappaleiden kuuntelun aikana kirjoitettuun drabbleen. Huijasin, mutta ainakin vähemmän kuin Hanna. ♥
Mitä sisältä löytyy: Minami, Kamio, Shinji, Yukimura, Sanada, Atsushi, Yanagisawa, Yagyuu, Niou, Yuushi, Kenya, Hiyoshi, Gakuto, Atobe, Kabaji. Muita? Ei muistaakseni.
1/10 Sadetanssi - Hengessä mukana
"Olet sinä vaan sitten hyvä tyyppi, Kentarou."
Hyvä tyyppi. Hyvä tyyppi? Voisin olla paras ystäväsi. Bestmanisi. Voisin olla sinuakin parempi.
"Kiitos, sinusta oli paljon apua! En tiedä mitä olisimme tehneet, jos kukaan ei olisi päässyt auttamaan.."
Olisitte pyytäneet jotain toista, tietysti. Tai tehneet sen itse, ei seinien tapetointi loppujen lopuksi niin vaikeaa ole. Voisin tietysti olla alan ammattilainen, mutta en ole.
"Valitettavasti meillä ei juuri nyt ole varaa palkata enempää apulaisia. Kiitos kuitenkin mielenkiinnostanne, Minamoto-san."
"Olen pahoillani, Kenji. Vaikka olimmekin samalla ala-asteella, en ole varma, riittääkö se herättämään velvollisuudentuntoni työpaikkasi turvaamista varten.."
Minami. Kentarou. Minami Kentarou!
Jos edes osaisivat nimeni oikein.
Jonain päivänä minä voisin olla teidän työnantajanne.
Jonain päivänä minä voisin olla jotain suurta.
***
2/10 Frou Frou - It's Good to be in Love
Kaikkialla on valkoista. Pöytäliinat, kynttilät, kattaukset. Kaikki miesten mustia pukuja lukuunottamatta on valkoista.
Tilaisuus muistuttaa enemmän hautajaisia kuin häitä.
Se nainen on hiljaa. Istuu kiltisti valkoisen pöydän ääressä, kirkkaista kristallilaseista valkoviiniä juoden.
Hänen vieressään istuu sulhanen, outo hymy kasvoillaan. Ei mieheksi kasvanutta poikaa enää edes tunnistaisi samaksi, ellei hän olisi päättänyt säilyttää hiustyyliään samana vuosien kuluessa.
Tummat suortuvat ulottuivat nyt hieman yli olkapäiden. Kamio ei ollut aivan varma oliko oikein ajatella, että sulhanen oli morsiantaan kauniimpi.
Tai aviomies aviovaimoaan kauniimpi, aamen, olihan sormukset ja suudelmat jo vaihdettu.
Kamion teki yhä mieli huutaa. Vastustan! Vastustan! VASTUSTAN!
Hän ei vain ollut tehnyt sitä ajoissa. Se olisi pitänyt tehdä jo kuukausia aiemmin. Vuosia aiemmin.
Sitä ei voinut enää estää.
"Onneksi olkoon, Shinji."
Ainakin he näyttivät onnelliselta.
***
3/10 Juha Tapio - Vuodet vieriä saa
"Sanada, tuijotat minua."
Sanada käänsi katseensa nopeasti takaisin koulukirjoihinsa. Hän oli yrittänyt keskittyä lukemiseen, mutta se oli vaikeaa, kun Yukimura makasi hänen sängyllään kirjoittamassa jotain päiväkirjaansa itsekseen hymyillen.
"Haluatko tietää, mitä kirjoitan?"
".. ne ovat yksityisasioitasi."
Yukimura laski päänsä toisen käsivartensa varaan, saadakseen suoran ja pysyvän näköyhteyden Sanadaan.
"Mietin, miltä näytät, kun hiuksesi harmaantuvat."
"Siihen menee vuosikymmeniä. Olet nähnyt isäni."
"Ei se mitään, minulla on aikaa odottaa."
***
4/10 Spitz - Yoru wo Kakeru
He hidastivat askeleensa juoksusta kävelyksi vasta märän asfaltin vaihtuessa hiekan ja kivien sekoitukseksi.
"Kaupunki näyttää täältä katsoen jotenkin kaukaisemmalta."
"Me olemme aika kaukana kaupungista, dane."
Se ei ollut täysin vale, muttei täysin tottakaan. Puiston etäisyys kaupunkiin oli alle puoli kilometriä, mutta se oli juuri tarpeeksi siihen, ettei aluetta oltu valaistu erikseen.
Ylhäältä katsottuna kaupunki koostui pelkistä erivärisistä valoalueista ja mustasta massasta. Jossain siellä heitä etsittäisiin seuraavana aamuna. Ehkä.
"Huomasikohan kukaan lähtöämme? En usko heidän kauheasti välittävän, mutta.. no, olisi kiva tietää, huomaavatko he edes mitään, dane."
Atsushi pysähtyi nojatakseen kukkulan laitaa kiertävää aitaa vasten. Juoksemisen jäljiltä hieman raskaampi hengitys höyrystyi kylmään yöilmaan nopeasti.
"Tuskin he huomaavat mitään ennen kuin saavat postikorttimme, heh."
***
5/10 Zen Café - Sydänkohtauksia
"En kestä tätä enää."
"Ei kukaan pakota. Voit lähteä vaikka heti."
Niou ei hievahdakaan.
Se oli selvästi ollut hänen aikeenaan muutenkin.
Paluuseen ei menisi kauaa, mutta jokainen lähtö oli pakko tehdä äänekkäästi.
Vaikka hän lähtisi joka toinen päivä, jokaisella kerralla oli pakko saada jotain hajalle.
"Jos luulet rakkauteni pidättelevän sinua, voit poistua saman tien."
Niou potkaisi kengät jalkaansa. Kenkäteline päästi murtuvan rusahduksen.
"Niin teen."
Se ei olisi ensimmäinen kerta.
"Hyvästi."
Se olisi.
***
6/10 Kanjani8 - Oh! ENKA
Tuntui oudolta seisoa niin lähellä lavaa. Puomit painuivat vatsaa vasten, takana lauma tuntemattomia ihmisiä, pääasiassa hysteerisiä pikkutyttöjä, hyppi, kiljui ja puski eteenpäin niin, ettei sisuselimiin kohdistuva puserrus vain missään nimessä jäisi liian helläksi.
Yuushi tönäisi vieressään heiluvaa poikaa kyynärpäällä kylkeen.
"Kenya, muistuta miuta.. Mitä varten mie oon tääl?"
"EMMIE KUULLU, SANO KOVEMPAA!"
"MIKSVARTEN MYÖ OLLAAN TÄÄL?"
"OOSAKA SUKIYANEN!"
***
7/10 Happoradio - Väärä mies
Oshitari nojasi tanssisalin seinää vasten. Sali oli täynnä valoja, musiikkia ja ihmisiä.
Paljon, paljon ihmisiä. Tuntemattomia ihmisiä, joista osa yritti tehdä hänen kanssaan tuttavuutta, suurin osa tanssimalla hieman liian lähellä, jotkut tarjoamalla drinkkejä, jotkut vain ehdottamalla seuraan liittymistä.
Hän ei kuitenkaan ollut tullut tapaamaan niitä ihmisiä, ei tutustumaan uusiin ihmisiin.
Salin toisella puolella oli syy hänen läsnäololleen; Gakuto seisoi ringissä muiden breakdance-ryhmänsä jäsenien kanssa, valmistautumista illan esitystä varten.
Sata kuukautta. Neljä vuotta.
Ainakaan hän ei laskenut päiviä tai minuutteja.
Ryhmä lähti liikkeelle ja Oshitari sukelsi ihmisten sekaan.
Gakuto oli jonon viimeisenä.
Tanssivat ihmiset hidastivat hänen liikkumistaan, mutta samalla he olivat myös lavalle nousevan porukan tiellä.
Gakuto oli nousemassa ensimmäiselle portaalle Oshitarin tarttuessa hänen ranteeseensa.
"Gakkun, anna minulle hetki--"
Ennen kuin Gakuto ehti vastata mitään, turvamiehet repäisivät Oshitarin pois portailta.
Ah, niin tietysti. Tämäkin paikka oli Hiyoshin omistama.
***
8/10 Vienna Teng - Nothing Without You
"Atobe-herra, voinko tehdä jotain avuksenne?"
"Tuo kylpytakkini."
"Käskystänne, Atobe-herra."
Palvelijan sanat kalskahtivat ontosti hänen korvissaan. Aivan kuten hänen isänsä sanat aiemmin.
"Kabaji-kun on varmasti ollut oikein avulias ystävä, mutta me tarvitsemme sinulle henkilökohtaisen palvelijan, Keigo. Emme voi luottaa hänen apuunsa ikuisesti. Tiedäthän, hän lähtee syksyllä yliopistoon. Saksaan. Sieltä hän ei voi tulla suoristamaan lakanoitasi keskellä yötä."
Ei hän tiennyt.
Kabaji ei koskaan maininnut asiasta.
"Hiljaisuus on toki hyve, mutta minä ja äitisi toivoisimme, että sinulla olisi tasokasta puheseuraa saatavilla joka hetki. Kabaji-kun ei ole aivan sitä mitä ajattelimme.."
"Olkaa hyvä, Atobe-herra. Mikäli haluatte, voisin lukea teille tämän päivän kulttuuripalstan.."
"Gensou."
"Niin, Atobe-herra?"
"Ole hiljaa."
"Jos se on Teidän vilpitön pyyntönne, Atobe-herra."
Usu.
***
9/10 Sadetanssi - Kuin yö ja päivä
"Yagyuu, tule tänne."
"Se on epähygieenistä."
"Tykkäät kuitenkin."
***
10/10 Juha Tapio - Haaveilija
Sanada oli aina tiennyt olevansa luotettava. Ensimmäisinä viikkoina Yukimuran kanssa asuessaan hän ymmärsi, että luottamuksen vahvistamiseen riittivät pienetkin teot oikeina hetkinä.
Kun Yukimura heräsi yöllä itkien, muistellen jotain kauan sitten menetettyä tai hieroen leikkausarpiaan ja valittaen niissä tuntuvaa kipua, Sanada oli aina paikalla sulkeakseen hänet syliinsä, antaakseen Yukimuralle mahdollisuuden tuntea olonsa turvalliseksi.
Antaa mahdollisuuden luottaa siihen, että vaikka kaikki muu tuntuisi pahalta, Sanada olisi aina paikalla pitämässä huolen siitä, että hän voisi olla vahva.
Mitä sisältä löytyy: Minami, Kamio, Shinji, Yukimura, Sanada, Atsushi, Yanagisawa, Yagyuu, Niou, Yuushi, Kenya, Hiyoshi, Gakuto, Atobe, Kabaji. Muita? Ei muistaakseni.
1/10 Sadetanssi - Hengessä mukana
"Olet sinä vaan sitten hyvä tyyppi, Kentarou."
Hyvä tyyppi. Hyvä tyyppi? Voisin olla paras ystäväsi. Bestmanisi. Voisin olla sinuakin parempi.
"Kiitos, sinusta oli paljon apua! En tiedä mitä olisimme tehneet, jos kukaan ei olisi päässyt auttamaan.."
Olisitte pyytäneet jotain toista, tietysti. Tai tehneet sen itse, ei seinien tapetointi loppujen lopuksi niin vaikeaa ole. Voisin tietysti olla alan ammattilainen, mutta en ole.
"Valitettavasti meillä ei juuri nyt ole varaa palkata enempää apulaisia. Kiitos kuitenkin mielenkiinnostanne, Minamoto-san."
"Olen pahoillani, Kenji. Vaikka olimmekin samalla ala-asteella, en ole varma, riittääkö se herättämään velvollisuudentuntoni työpaikkasi turvaamista varten.."
Minami. Kentarou. Minami Kentarou!
Jos edes osaisivat nimeni oikein.
Jonain päivänä minä voisin olla teidän työnantajanne.
Jonain päivänä minä voisin olla jotain suurta.
***
2/10 Frou Frou - It's Good to be in Love
Kaikkialla on valkoista. Pöytäliinat, kynttilät, kattaukset. Kaikki miesten mustia pukuja lukuunottamatta on valkoista.
Tilaisuus muistuttaa enemmän hautajaisia kuin häitä.
Se nainen on hiljaa. Istuu kiltisti valkoisen pöydän ääressä, kirkkaista kristallilaseista valkoviiniä juoden.
Hänen vieressään istuu sulhanen, outo hymy kasvoillaan. Ei mieheksi kasvanutta poikaa enää edes tunnistaisi samaksi, ellei hän olisi päättänyt säilyttää hiustyyliään samana vuosien kuluessa.
Tummat suortuvat ulottuivat nyt hieman yli olkapäiden. Kamio ei ollut aivan varma oliko oikein ajatella, että sulhanen oli morsiantaan kauniimpi.
Tai aviomies aviovaimoaan kauniimpi, aamen, olihan sormukset ja suudelmat jo vaihdettu.
Kamion teki yhä mieli huutaa. Vastustan! Vastustan! VASTUSTAN!
Hän ei vain ollut tehnyt sitä ajoissa. Se olisi pitänyt tehdä jo kuukausia aiemmin. Vuosia aiemmin.
Sitä ei voinut enää estää.
"Onneksi olkoon, Shinji."
Ainakin he näyttivät onnelliselta.
***
3/10 Juha Tapio - Vuodet vieriä saa
"Sanada, tuijotat minua."
Sanada käänsi katseensa nopeasti takaisin koulukirjoihinsa. Hän oli yrittänyt keskittyä lukemiseen, mutta se oli vaikeaa, kun Yukimura makasi hänen sängyllään kirjoittamassa jotain päiväkirjaansa itsekseen hymyillen.
"Haluatko tietää, mitä kirjoitan?"
".. ne ovat yksityisasioitasi."
Yukimura laski päänsä toisen käsivartensa varaan, saadakseen suoran ja pysyvän näköyhteyden Sanadaan.
"Mietin, miltä näytät, kun hiuksesi harmaantuvat."
"Siihen menee vuosikymmeniä. Olet nähnyt isäni."
"Ei se mitään, minulla on aikaa odottaa."
***
4/10 Spitz - Yoru wo Kakeru
He hidastivat askeleensa juoksusta kävelyksi vasta märän asfaltin vaihtuessa hiekan ja kivien sekoitukseksi.
"Kaupunki näyttää täältä katsoen jotenkin kaukaisemmalta."
"Me olemme aika kaukana kaupungista, dane."
Se ei ollut täysin vale, muttei täysin tottakaan. Puiston etäisyys kaupunkiin oli alle puoli kilometriä, mutta se oli juuri tarpeeksi siihen, ettei aluetta oltu valaistu erikseen.
Ylhäältä katsottuna kaupunki koostui pelkistä erivärisistä valoalueista ja mustasta massasta. Jossain siellä heitä etsittäisiin seuraavana aamuna. Ehkä.
"Huomasikohan kukaan lähtöämme? En usko heidän kauheasti välittävän, mutta.. no, olisi kiva tietää, huomaavatko he edes mitään, dane."
Atsushi pysähtyi nojatakseen kukkulan laitaa kiertävää aitaa vasten. Juoksemisen jäljiltä hieman raskaampi hengitys höyrystyi kylmään yöilmaan nopeasti.
"Tuskin he huomaavat mitään ennen kuin saavat postikorttimme, heh."
***
5/10 Zen Café - Sydänkohtauksia
"En kestä tätä enää."
"Ei kukaan pakota. Voit lähteä vaikka heti."
Niou ei hievahdakaan.
Se oli selvästi ollut hänen aikeenaan muutenkin.
Paluuseen ei menisi kauaa, mutta jokainen lähtö oli pakko tehdä äänekkäästi.
Vaikka hän lähtisi joka toinen päivä, jokaisella kerralla oli pakko saada jotain hajalle.
"Jos luulet rakkauteni pidättelevän sinua, voit poistua saman tien."
Niou potkaisi kengät jalkaansa. Kenkäteline päästi murtuvan rusahduksen.
"Niin teen."
Se ei olisi ensimmäinen kerta.
"Hyvästi."
Se olisi.
***
6/10 Kanjani8 - Oh! ENKA
Tuntui oudolta seisoa niin lähellä lavaa. Puomit painuivat vatsaa vasten, takana lauma tuntemattomia ihmisiä, pääasiassa hysteerisiä pikkutyttöjä, hyppi, kiljui ja puski eteenpäin niin, ettei sisuselimiin kohdistuva puserrus vain missään nimessä jäisi liian helläksi.
Yuushi tönäisi vieressään heiluvaa poikaa kyynärpäällä kylkeen.
"Kenya, muistuta miuta.. Mitä varten mie oon tääl?"
"EMMIE KUULLU, SANO KOVEMPAA!"
"MIKSVARTEN MYÖ OLLAAN TÄÄL?"
"OOSAKA SUKIYANEN!"
***
7/10 Happoradio - Väärä mies
Oshitari nojasi tanssisalin seinää vasten. Sali oli täynnä valoja, musiikkia ja ihmisiä.
Paljon, paljon ihmisiä. Tuntemattomia ihmisiä, joista osa yritti tehdä hänen kanssaan tuttavuutta, suurin osa tanssimalla hieman liian lähellä, jotkut tarjoamalla drinkkejä, jotkut vain ehdottamalla seuraan liittymistä.
Hän ei kuitenkaan ollut tullut tapaamaan niitä ihmisiä, ei tutustumaan uusiin ihmisiin.
Salin toisella puolella oli syy hänen läsnäololleen; Gakuto seisoi ringissä muiden breakdance-ryhmänsä jäsenien kanssa, valmistautumista illan esitystä varten.
Sata kuukautta. Neljä vuotta.
Ainakaan hän ei laskenut päiviä tai minuutteja.
Ryhmä lähti liikkeelle ja Oshitari sukelsi ihmisten sekaan.
Gakuto oli jonon viimeisenä.
Tanssivat ihmiset hidastivat hänen liikkumistaan, mutta samalla he olivat myös lavalle nousevan porukan tiellä.
Gakuto oli nousemassa ensimmäiselle portaalle Oshitarin tarttuessa hänen ranteeseensa.
"Gakkun, anna minulle hetki--"
Ennen kuin Gakuto ehti vastata mitään, turvamiehet repäisivät Oshitarin pois portailta.
Ah, niin tietysti. Tämäkin paikka oli Hiyoshin omistama.
***
8/10 Vienna Teng - Nothing Without You
"Atobe-herra, voinko tehdä jotain avuksenne?"
"Tuo kylpytakkini."
"Käskystänne, Atobe-herra."
Palvelijan sanat kalskahtivat ontosti hänen korvissaan. Aivan kuten hänen isänsä sanat aiemmin.
"Kabaji-kun on varmasti ollut oikein avulias ystävä, mutta me tarvitsemme sinulle henkilökohtaisen palvelijan, Keigo. Emme voi luottaa hänen apuunsa ikuisesti. Tiedäthän, hän lähtee syksyllä yliopistoon. Saksaan. Sieltä hän ei voi tulla suoristamaan lakanoitasi keskellä yötä."
Ei hän tiennyt.
Kabaji ei koskaan maininnut asiasta.
"Hiljaisuus on toki hyve, mutta minä ja äitisi toivoisimme, että sinulla olisi tasokasta puheseuraa saatavilla joka hetki. Kabaji-kun ei ole aivan sitä mitä ajattelimme.."
"Olkaa hyvä, Atobe-herra. Mikäli haluatte, voisin lukea teille tämän päivän kulttuuripalstan.."
"Gensou."
"Niin, Atobe-herra?"
"Ole hiljaa."
"Jos se on Teidän vilpitön pyyntönne, Atobe-herra."
Usu.
***
9/10 Sadetanssi - Kuin yö ja päivä
"Yagyuu, tule tänne."
"Se on epähygieenistä."
"Tykkäät kuitenkin."
***
10/10 Juha Tapio - Haaveilija
Sanada oli aina tiennyt olevansa luotettava. Ensimmäisinä viikkoina Yukimuran kanssa asuessaan hän ymmärsi, että luottamuksen vahvistamiseen riittivät pienetkin teot oikeina hetkinä.
Kun Yukimura heräsi yöllä itkien, muistellen jotain kauan sitten menetettyä tai hieroen leikkausarpiaan ja valittaen niissä tuntuvaa kipua, Sanada oli aina paikalla sulkeakseen hänet syliinsä, antaakseen Yukimuralle mahdollisuuden tuntea olonsa turvalliseksi.
Antaa mahdollisuuden luottaa siihen, että vaikka kaikki muu tuntuisi pahalta, Sanada olisi aina paikalla pitämässä huolen siitä, että hän voisi olla vahva.