Mielikuvitukseton
Tarjoan jotain vähän kevyempää ja nopeampaa ja reilusti vähemmän angstista Auringon palanpainikkeeksi. Tapaksena siis Renjin kuvakulmaa pieneen, satunnaiseen hetkeen. Ei pitäisi kirjoittaa väsyneenä.
Otsikko: Mielikuvitukseton
Sarja: Prince of Tennis
Hahmot: Sanada, Renji, Yukimura
Rating: PG.
Sanamäärä: 441
Varoitukset: Pari (epäsuoraa) suudelmaa, hui iik.
Mitä: Yukimura ja Renji 'katselevat pilviä'.
Muuta: Aihe #14, mielikuvitukseton. Ei liene hankalaa arvata kenestä on kyse, ehheh. Sijoittuu lukioaikaan, ensimmäisen vuoden loppusyksyyn (eli he ovat 15 vaikkei sillä merkitystä olekaan, haluan vain pitää teidät aikalinjalla).
Yukimura makaa lehtikasassa.
Se on yksi niistä suurista kasoista, joita Renji oli katsellut kaihoisasti ensimmäisten lehtien putoamisesta lähtien, mutta tämä oli juuri se kasa, johon Yukimura oli iskenyt silmänsä. Ja ilmeisesti myös koko muun kehonsa.
Lehtikasassa nukkuminen oli yksi Yukimuran harrastamista asioista oudoimmista, mutta helpoiten ymmärrettävistä.
Yksi niistä asioista, jotka palauttavat lapsellisen innostuksen liian vakavaksi kasvaneen pojan olemukseen silloinkin, kun hän vain on paikoillaan levollisen näköisenä, pieni keko tammenlehtiä vatsallaan.
"Renji", Yukimura kuiskaa ja nykii Renjin housujen lahjetta heikosti. Renji istuu hänen vierelleen nurmikolle. Hän nyppii pari ruohonkortta jalkojensa juuresta ja pudottaa ne lehtikekoon.
Se, mitä Yukimura tekee ulkona siihen aikaan, voi olla mitä tahansa. Viimeaikoina hän on puhunut tähtien ja pilvien katselusta, selittämättä syitä sen tarkemmin.
Lapsuuden kaipuuta, Renji olettaa, sillä hän potee samaa ajoittain leikkikenttien ohi kävellessään.
"Taas pilviä katsomassa?"
Yukimura kuulee huvittuneen hymyn ystävänsä äänessä ja myhäilee itsekseen. Kyse siis on pilvistä.
Renji nostaa katseensa taivaan halki liitäviin vaaleisiin hahtuviin, ajaen kemialliset kaavat pois mielestään. Tänään pilvet saivat olla hattaraa ja pumpulia. Karamellivärejä.
"Viimeisiä mahdollisuuksia tehdä tätä lämpimällä ilmalla."
Renji ei kysy miksi Yukimura katsoo pilviä silmät kiinni. Joko toinen on vain liian väsynyt pitääkseen silmiään auki, tai sitten hän yrittää tuntea pilvien värit ja muodot niitä katsomatta, kuten hän selitti tekevänsä kesäisin painostavalla ilmalla, odottaessaan ukkosta.
Renji asettuu makuulleen Yukimuran viereen. Kolme sekuntia paikallaan oloa ja Yukimura liikahtaa lehtiä havisuttaen. Yukimura on aivan kiinni hänessä, pää nojaamassa olkapäähän.
Lehdet kahisevat lisää siirtyessään Renjin kättä hapuilevan käden mukana pois Yukimuran alta.
"Seiichi."
Yukimura katsoo Renjiä kysyvästi, puoliavoimin silmin.
"Minkä värisiä pilvet ovat tänään?"
Yukimura miettii pienen hetken.
Hän katsoo taivaalla hiipiviä pilviä heijastumina Renjin silmistä.
"Sinisiä, keltaisia, vihreitä.. ruskeaa.. tuo on lähinnä harmaa, kosketuksen kaipauksen sävyinen. Silmäsi ovat oudon väriset."
Renji hymähtää.
"Sulje omasi."
Hän laskee kevyen suudelman molemmille suljetuille silmäluomille.
"Entä nyt?"
Ennen kuin Yukimura ehtii vastaamaan, kolmas ääni liittyy keskusteluun.
"Tuo on huijausta, Renji. Ei hän näe muuta kuin kihelmöintiä jos teet noin."
Sanada seisoo auringon edessä. Hänen liikahtaessaan Renji ja Yukimura suojaavat silmänsä valolta.
"Näinpäs! Pilvet olivat täynnä värikkäitä tähtiä."
"Genichirou, kokeile sinäkin."
Yukimura kierähtää makaamaan Renjin päälle, yltääkseen taputtamaan maata hänen toisella puolellaan. Renji tamppaa maata hänen avukseen ja hymyilee hölmistyneen näköiselle Sanadalle.
"Mene maate ja sulje silmäsi hetkeksi."
Sanada menee vastahakoisesti mutisten selälleen ja antaa päänsä laskeutua nurmikolle. Yukimura ja Renji kumartuvat hänen ylleen. Sanadan silmäkulma nykii.
Hän ei vieläkään osaa olla pidättämättä hengitystään odottaessaan suudelmaa.
Sanada reväyttää silmänsä auki heti heidän noustuaan, hengähtää syvään.
Hän katsoo suoraan ylös. Ilmakehä, otsonikerros, kohonnutta vesihöyryä--
"Valkoisilta ne minusta näyttävät."
Renji katsoo Yukimuraa ja saa tekopettyneen huulenmutristuksen vastaukseksi omaan päänpudisteluunsa.
Yukimura laskee yhden keräämistään tammenlehdistä Sanadan kurtistuneelle otsalle.
"Sinulla vain ei ole mielikuvitusta. Nada, Sa~nada."
Otsikko: Mielikuvitukseton
Sarja: Prince of Tennis
Hahmot: Sanada, Renji, Yukimura
Rating: PG.
Sanamäärä: 441
Varoitukset: Pari (epäsuoraa) suudelmaa, hui iik.
Mitä: Yukimura ja Renji 'katselevat pilviä'.
Muuta: Aihe #14, mielikuvitukseton. Ei liene hankalaa arvata kenestä on kyse, ehheh. Sijoittuu lukioaikaan, ensimmäisen vuoden loppusyksyyn (eli he ovat 15 vaikkei sillä merkitystä olekaan, haluan vain pitää teidät aikalinjalla).
Yukimura makaa lehtikasassa.
Se on yksi niistä suurista kasoista, joita Renji oli katsellut kaihoisasti ensimmäisten lehtien putoamisesta lähtien, mutta tämä oli juuri se kasa, johon Yukimura oli iskenyt silmänsä. Ja ilmeisesti myös koko muun kehonsa.
Lehtikasassa nukkuminen oli yksi Yukimuran harrastamista asioista oudoimmista, mutta helpoiten ymmärrettävistä.
Yksi niistä asioista, jotka palauttavat lapsellisen innostuksen liian vakavaksi kasvaneen pojan olemukseen silloinkin, kun hän vain on paikoillaan levollisen näköisenä, pieni keko tammenlehtiä vatsallaan.
"Renji", Yukimura kuiskaa ja nykii Renjin housujen lahjetta heikosti. Renji istuu hänen vierelleen nurmikolle. Hän nyppii pari ruohonkortta jalkojensa juuresta ja pudottaa ne lehtikekoon.
Se, mitä Yukimura tekee ulkona siihen aikaan, voi olla mitä tahansa. Viimeaikoina hän on puhunut tähtien ja pilvien katselusta, selittämättä syitä sen tarkemmin.
Lapsuuden kaipuuta, Renji olettaa, sillä hän potee samaa ajoittain leikkikenttien ohi kävellessään.
"Taas pilviä katsomassa?"
Yukimura kuulee huvittuneen hymyn ystävänsä äänessä ja myhäilee itsekseen. Kyse siis on pilvistä.
Renji nostaa katseensa taivaan halki liitäviin vaaleisiin hahtuviin, ajaen kemialliset kaavat pois mielestään. Tänään pilvet saivat olla hattaraa ja pumpulia. Karamellivärejä.
"Viimeisiä mahdollisuuksia tehdä tätä lämpimällä ilmalla."
Renji ei kysy miksi Yukimura katsoo pilviä silmät kiinni. Joko toinen on vain liian väsynyt pitääkseen silmiään auki, tai sitten hän yrittää tuntea pilvien värit ja muodot niitä katsomatta, kuten hän selitti tekevänsä kesäisin painostavalla ilmalla, odottaessaan ukkosta.
Renji asettuu makuulleen Yukimuran viereen. Kolme sekuntia paikallaan oloa ja Yukimura liikahtaa lehtiä havisuttaen. Yukimura on aivan kiinni hänessä, pää nojaamassa olkapäähän.
Lehdet kahisevat lisää siirtyessään Renjin kättä hapuilevan käden mukana pois Yukimuran alta.
"Seiichi."
Yukimura katsoo Renjiä kysyvästi, puoliavoimin silmin.
"Minkä värisiä pilvet ovat tänään?"
Yukimura miettii pienen hetken.
Hän katsoo taivaalla hiipiviä pilviä heijastumina Renjin silmistä.
"Sinisiä, keltaisia, vihreitä.. ruskeaa.. tuo on lähinnä harmaa, kosketuksen kaipauksen sävyinen. Silmäsi ovat oudon väriset."
Renji hymähtää.
"Sulje omasi."
Hän laskee kevyen suudelman molemmille suljetuille silmäluomille.
"Entä nyt?"
Ennen kuin Yukimura ehtii vastaamaan, kolmas ääni liittyy keskusteluun.
"Tuo on huijausta, Renji. Ei hän näe muuta kuin kihelmöintiä jos teet noin."
Sanada seisoo auringon edessä. Hänen liikahtaessaan Renji ja Yukimura suojaavat silmänsä valolta.
"Näinpäs! Pilvet olivat täynnä värikkäitä tähtiä."
"Genichirou, kokeile sinäkin."
Yukimura kierähtää makaamaan Renjin päälle, yltääkseen taputtamaan maata hänen toisella puolellaan. Renji tamppaa maata hänen avukseen ja hymyilee hölmistyneen näköiselle Sanadalle.
"Mene maate ja sulje silmäsi hetkeksi."
Sanada menee vastahakoisesti mutisten selälleen ja antaa päänsä laskeutua nurmikolle. Yukimura ja Renji kumartuvat hänen ylleen. Sanadan silmäkulma nykii.
Hän ei vieläkään osaa olla pidättämättä hengitystään odottaessaan suudelmaa.
Sanada reväyttää silmänsä auki heti heidän noustuaan, hengähtää syvään.
Hän katsoo suoraan ylös. Ilmakehä, otsonikerros, kohonnutta vesihöyryä--
"Valkoisilta ne minusta näyttävät."
Renji katsoo Yukimuraa ja saa tekopettyneen huulenmutristuksen vastaukseksi omaan päänpudisteluunsa.
Yukimura laskee yhden keräämistään tammenlehdistä Sanadan kurtistuneelle otsalle.
"Sinulla vain ei ole mielikuvitusta. Nada, Sa~nada."