Aikuinen nainen
Minulla on ikäkriisi.
Täytän huomenna (kello on 1.20 aamulla, eli huomenna on sitten 9. heinäkuuta) 18 vuotta. Miksei minusta tunnu siltä?
Mitä en ole edelleenkään saanut aikaiseksi?
* Kokelaita Elämäni Mieheksi ei ole näkynyt. Kysyntäni lienee aika huonoa. Yksi lupaava tapaus ilmeni, mutta hänen pelimiestaustojensa selvittyä muuttuivat myös tunteeni häntä kohtaan lähinnä äidillisiksi. Toinen lupaava tapaus miettii vielä.
* En ole oppinut järjestelmälliseksi, säännölliseksi enkä siistiksi. Sinä aikana, kun asun omassa taloudessa, kämppä on aina hujan hajan. Sinä aikana, kun punkkaan kotona, huoneeni on aina hujan hajan, ja välillä se törky leviää myös muualle taloon.
* En ole löytänyt sielunsiskoa, sydänystävää. Minulla on vain kourallinen ihmisiä, joita voin sanoa edes ystävikseni. Heitä en päästä pakenemaan, olette jumissa kanssani. MUHA.
* Kasvoissani on edelleen lapsenpyöreyttä. Näytän samalta kuin kymmenen vuotta sitten otetussa valokuvassa. Missä kauniit, kapeat aikuisen kasvoni viipyvät?
* En ole oppinut naiselliseksi. Olen yhä se sama, kumpparijalkainen maalaistyttö, jolla on tukka takussa ja polvet ruvella, ja joka muljautti nilkkansa kokeillessaan äidin korkokenkiä. Pärjään kymmenen päivää poissa kotoa repullisella tavaraa, josta 75% prosenttia on jotain muuta sälää kuin vaatteita. Meikata en osaa, enkä edes tahdo.
* En ole matkustellut. Kävin ensimmäisen ja ainoan kerran ulkomailla 5-vuotiaana, Tallinnan risteilyllä. On kymmeniä paikkoja, joissa haluan käydä, mutta ei ole aikaa eikä rahaa. Eikä matkalaukkua. Passini meni vanhaksi viisi vuotta sitten.
Mitä sitten ole lahnaillut?
* Olen suht varma elämänkatsomuksestani. Jumpe on Isä. Jesse on meidän isoveikka.
* Tiedän, mitä haluan olla isona: Nuorisotyönohjaaja, jonkun kivan tyypin vaimo ja 2-3 lapsen äiti.
* Olen sinut kroppani kanssa. Minulla on pehmeä naisen vartalo, josta moni lautamiehen unelma voi vain haaveilla. Perseeni on iso, mutta tällaisilla parkkeerataan ykköspaikoille.
* Loikkasin tuntemattomaan, pistin itseni kerrankin etusijalle ja selvisin. Ujosta nössöstä puheliaaksi ja iloiseksi... nörtiksi.
* Olen lakannut puremasta kynsiä. Sentin mittaisiin kynsiini ja kynsilakkavillitykseeni tiivistyy kaikki se naisellisuus, jota olen onnistunut kokoamaan.
* Toteutin lapsuuden haavekuvani; Annoin sydämeni valitulle rakkauskirjeen, posket punoittaen ja katse hänen kengännauhoissaan. Odotan edelleen vastausta, toivottavasti saan sen huomenna.
* Minulla on harrastuksia. En edelleenkään käy viikoittaisissa treeneissä enkä soita mitään instrumenttia auttavan pianon pimputtelun lisäksi, mutta sen sijaan teen jotain, missä olen hyvä ja mistä pidän.
* Minulla on unelmia, jotka ovat vain minua itseäni varten.
Toinen tähti oikealla ja suoraan aamuun. Ehkä vielä joku päivä.
Täytän huomenna (kello on 1.20 aamulla, eli huomenna on sitten 9. heinäkuuta) 18 vuotta. Miksei minusta tunnu siltä?
Mitä en ole edelleenkään saanut aikaiseksi?
* Kokelaita Elämäni Mieheksi ei ole näkynyt. Kysyntäni lienee aika huonoa. Yksi lupaava tapaus ilmeni, mutta hänen pelimiestaustojensa selvittyä muuttuivat myös tunteeni häntä kohtaan lähinnä äidillisiksi. Toinen lupaava tapaus miettii vielä.
* En ole oppinut järjestelmälliseksi, säännölliseksi enkä siistiksi. Sinä aikana, kun asun omassa taloudessa, kämppä on aina hujan hajan. Sinä aikana, kun punkkaan kotona, huoneeni on aina hujan hajan, ja välillä se törky leviää myös muualle taloon.
* En ole löytänyt sielunsiskoa, sydänystävää. Minulla on vain kourallinen ihmisiä, joita voin sanoa edes ystävikseni. Heitä en päästä pakenemaan, olette jumissa kanssani. MUHA.
* Kasvoissani on edelleen lapsenpyöreyttä. Näytän samalta kuin kymmenen vuotta sitten otetussa valokuvassa. Missä kauniit, kapeat aikuisen kasvoni viipyvät?
* En ole oppinut naiselliseksi. Olen yhä se sama, kumpparijalkainen maalaistyttö, jolla on tukka takussa ja polvet ruvella, ja joka muljautti nilkkansa kokeillessaan äidin korkokenkiä. Pärjään kymmenen päivää poissa kotoa repullisella tavaraa, josta 75% prosenttia on jotain muuta sälää kuin vaatteita. Meikata en osaa, enkä edes tahdo.
* En ole matkustellut. Kävin ensimmäisen ja ainoan kerran ulkomailla 5-vuotiaana, Tallinnan risteilyllä. On kymmeniä paikkoja, joissa haluan käydä, mutta ei ole aikaa eikä rahaa. Eikä matkalaukkua. Passini meni vanhaksi viisi vuotta sitten.
Mitä sitten ole lahnaillut?
* Olen suht varma elämänkatsomuksestani. Jumpe on Isä. Jesse on meidän isoveikka.
* Tiedän, mitä haluan olla isona: Nuorisotyönohjaaja, jonkun kivan tyypin vaimo ja 2-3 lapsen äiti.
* Olen sinut kroppani kanssa. Minulla on pehmeä naisen vartalo, josta moni lautamiehen unelma voi vain haaveilla. Perseeni on iso, mutta tällaisilla parkkeerataan ykköspaikoille.
* Loikkasin tuntemattomaan, pistin itseni kerrankin etusijalle ja selvisin. Ujosta nössöstä puheliaaksi ja iloiseksi... nörtiksi.
* Olen lakannut puremasta kynsiä. Sentin mittaisiin kynsiini ja kynsilakkavillitykseeni tiivistyy kaikki se naisellisuus, jota olen onnistunut kokoamaan.
* Toteutin lapsuuden haavekuvani; Annoin sydämeni valitulle rakkauskirjeen, posket punoittaen ja katse hänen kengännauhoissaan. Odotan edelleen vastausta, toivottavasti saan sen huomenna.
* Minulla on harrastuksia. En edelleenkään käy viikoittaisissa treeneissä enkä soita mitään instrumenttia auttavan pianon pimputtelun lisäksi, mutta sen sijaan teen jotain, missä olen hyvä ja mistä pidän.
* Minulla on unelmia, jotka ovat vain minua itseäni varten.
Toinen tähti oikealla ja suoraan aamuun. Ehkä vielä joku päivä.