(no subject)
Tänne satoi ensilumi! Viime yönä kaupungilta tultaessa satoi pieniä hiutaleita ja kun minut aamulla ennen puolta 11 revittiin sängystä ylös, maassa oli silleen ihan pienesti pienesti lunta. Aivan olematon määrä, mutta kuitenkin! Nyt on pilvistä ja työpöytä näyttää yhtä astetta. Ai että kaipaan jääkylmiä pakkasia, punaisia poskia, vuotavaa nenää ja paksuja talvikamppeita... sitä, että on pimeä, näkyy tähtiä, pyryttää.
Perjantaina kävin teettämässä pari kuvaa, jotka lähetin mummoilleni pienien kirjeiden kanssa. Ei kestänyt kuin hetki! Käytettiin digikuvakonetta ja se sitten vain tulosti ne kuvat, ja hyviltä näytti! Meni ehkä viisi minuuttia ja juteltiin sen naisen kanssa siinä samalla. Tuntui kyllä tyhmältä, kun minua teititeltiin, en ole edelleenkään tottunut "Sie"-sanan käyttöön. Se särähtää aina. Täällä on aina kaikissa mainoksissakin ja tuoteselosteissa teitittelymuoto! Se vasta silmiä särkeekin. Uh! Miksi pitää olla niin muodollinen? Mutta niin, sitten menin kuntosalille ja jotenkin oli tosi rentouttavaa tehdä vain kaikkea rauhassa ilman, että oli kiire tai stressiä. Perjantai oli tosi kiva päivä. Soittelin vähän pianoa ja sitten syötiin ja sitten lähettiin Iserlohniin jouluostoksille Evin kanssa. Minä painuin kirjakauppoihin ja unohdinkin ajan ja paikan aivan tosissani. Ostin Pertalle ja Gisbertille Tarinoita Pohjoismaista -kirjan sekä jonkun dekkarin, jonka nimen jo unohdin, ja Eddylle löysin vain viidellä tai neljällä eurolla Grimmin veljesten satukirjan! Arvatkaa vain pompinko suurin piirtein innosta. Nyt tässä pohdiskelen, josko kävisin hankkimassa sen vielä itsellenikin... Rakastan satuja. Ja se oli aivan sairaan paksu se kirja ja aah! Joo, jos joku ei vielä tiennyt, olen aivan hulluna kirjoihin.
Pe-ilta vietettiin kotona, koska Saschan synttäripartyt peruuntuivat vesivahingon takia. Olinkin sitten iltamissa aika väsynyt, kun soittelin taas Nikolain kanssa tunnin verran pianoa - harjoitellaan nättiä joululaulua, Tochter Zion, freue dich! Olinkin sänkyssä sitten ennen kahtatoista.
Lauantai-aamu alkoi hiiiitaaaastiiii. Heräsin yhdentoista jälkeen (yli 11h unta!!) ja nappasin kirjan (Prinz Kaspian von Narnia) käteeni ja lueskelin puoli tuntia. Sitten raahauduin pää vieläkin unisena alas ja Eva tarttui minua kädestä kiinni ja veti eteiseen. Siellä on aivan sairaan isolta näyttävä paketti - minulle! Täytyy kyllä myöntää, että seisoin oviaukossa hetken aikaa aika äimistyneenä, menin sitten tuijottelemaan sitä ja rehellisesti sanottuna purskahdin itkuun äidin käsialan nähdessäni. Tiesin kyllä paketin tulosta, mutta jotenkin en sillä hetkellä ollenkaan ollut valmistautunut muistukseen kodista. Noh, sisältä löytyi karkkia (<3333 suomalaiset karkit on jotain parhautta....), ihana itse kudottu pipo, punainen bleiseri, musta paita ja musta neule. Sen lisäksi vielä söpöjä huopaenkeleitä neljä kappaletta sekä joulupussi, jonka päätin säästää jouluaattoon että saan sielläkin sitten itkeskellä, kun ei varmaan muutenkaan ole yhtään koti-ikävä.
Sitten sitten. Oltiin Eddyn kaa pelaamassa biljardia Timin ja Jolandan, Timin uuden tyttöystävän kanssa. Olihan tuo ihan mukavaa, me tytöt voitettiin! Sitten katottiin Timin luona Linkin Parkin live-DVD Texasista, muuten hyvä, mutta äänen laatu oli kuin studiosta. Harmi sinänsä. Sitten vain kuunteltiin musiikkia ja ei ihmeempiä. Illalla lähettiin sitten joskus puoli yhdeksän jälkeen kohti Iserlohnia, Eva ajoi meidät Stufenparty-paikan luo. Rocky Mountain -niminen baari/disko, paljon koulututtuja. Kaikilla oli vähän blaah-asenne, Julia ja Cardy ja Nina vain mutisi, että blaah tylsää. No varmasti on tuolla asenteella! Minä sitten hypin tanssimaan ja heiluinkin sitten siellä puoleen yöhön asti, kunnes piti ulos lähteä. Siellä baarissa oli liian kuuma ja tekosavu haisi. Mutta ihan ookoo ilta sinänsä. Tultiin bussilla kotia kohti, noustiin pois kyydistä ja tilasin elämäni ensimmäistä kertaa taksin - saksaksi. Olen nyt todella ylpeä itsestäni, kun hoidin meidät molemmat onnistuneesti kotiovelle asti!
Hmm tänään sitten herätettiin jo aikaisemmin kuin eilen ja syötiin aamupalaa. Sen jälkeen siivosin huoneeni (joka oli oikeasti aika kaatopaikka äitin paketin ja vaatekasojan jäljiltä), kopioin ja korjailin pianonuottejani ja koristelin taas bleiseriäni. Sitten istahdin koneelle enkä oikeastaan mitään merkittävää ole saanut aikaan. Pitäisi kirjoittaa yksi meili, etsiä tuhat ja yksi meiliosoitetta pinssien kerjuuta varten... jotenkin minusta tuntuu, että oli vielä jotain muutakin, mutta nyt mielessä pyörii vain kirjoittaminen. Ai niin! Pitäisi vielä Nikolaillekin soittaa, pitäisi kai tänään sinnekin hypätä ja opetella loppuun tuo joululaulu. Muuten se marisee huomenna, etten soittanut. Ei kyllä tosin sovittu mitään sunnuntaista... noh, saa nähdä.
Jotenkin suomisissa meiningeissä täällä nyt ollaan, olen tässä pohtinut, mitä tuota koulun kanssa sitten tekee, kun takaisin tulee. Vieläpä ei edelleenkään vastausta tuohon ole löytynyt...
Perjantaina kävin teettämässä pari kuvaa, jotka lähetin mummoilleni pienien kirjeiden kanssa. Ei kestänyt kuin hetki! Käytettiin digikuvakonetta ja se sitten vain tulosti ne kuvat, ja hyviltä näytti! Meni ehkä viisi minuuttia ja juteltiin sen naisen kanssa siinä samalla. Tuntui kyllä tyhmältä, kun minua teititeltiin, en ole edelleenkään tottunut "Sie"-sanan käyttöön. Se särähtää aina. Täällä on aina kaikissa mainoksissakin ja tuoteselosteissa teitittelymuoto! Se vasta silmiä särkeekin. Uh! Miksi pitää olla niin muodollinen? Mutta niin, sitten menin kuntosalille ja jotenkin oli tosi rentouttavaa tehdä vain kaikkea rauhassa ilman, että oli kiire tai stressiä. Perjantai oli tosi kiva päivä. Soittelin vähän pianoa ja sitten syötiin ja sitten lähettiin Iserlohniin jouluostoksille Evin kanssa. Minä painuin kirjakauppoihin ja unohdinkin ajan ja paikan aivan tosissani. Ostin Pertalle ja Gisbertille Tarinoita Pohjoismaista -kirjan sekä jonkun dekkarin, jonka nimen jo unohdin, ja Eddylle löysin vain viidellä tai neljällä eurolla Grimmin veljesten satukirjan! Arvatkaa vain pompinko suurin piirtein innosta. Nyt tässä pohdiskelen, josko kävisin hankkimassa sen vielä itsellenikin... Rakastan satuja. Ja se oli aivan sairaan paksu se kirja ja aah! Joo, jos joku ei vielä tiennyt, olen aivan hulluna kirjoihin.
Pe-ilta vietettiin kotona, koska Saschan synttäripartyt peruuntuivat vesivahingon takia. Olinkin sitten iltamissa aika väsynyt, kun soittelin taas Nikolain kanssa tunnin verran pianoa - harjoitellaan nättiä joululaulua, Tochter Zion, freue dich! Olinkin sänkyssä sitten ennen kahtatoista.
Lauantai-aamu alkoi hiiiitaaaastiiii. Heräsin yhdentoista jälkeen (yli 11h unta!!) ja nappasin kirjan (Prinz Kaspian von Narnia) käteeni ja lueskelin puoli tuntia. Sitten raahauduin pää vieläkin unisena alas ja Eva tarttui minua kädestä kiinni ja veti eteiseen. Siellä on aivan sairaan isolta näyttävä paketti - minulle! Täytyy kyllä myöntää, että seisoin oviaukossa hetken aikaa aika äimistyneenä, menin sitten tuijottelemaan sitä ja rehellisesti sanottuna purskahdin itkuun äidin käsialan nähdessäni. Tiesin kyllä paketin tulosta, mutta jotenkin en sillä hetkellä ollenkaan ollut valmistautunut muistukseen kodista. Noh, sisältä löytyi karkkia (<3333 suomalaiset karkit on jotain parhautta....), ihana itse kudottu pipo, punainen bleiseri, musta paita ja musta neule. Sen lisäksi vielä söpöjä huopaenkeleitä neljä kappaletta sekä joulupussi, jonka päätin säästää jouluaattoon että saan sielläkin sitten itkeskellä, kun ei varmaan muutenkaan ole yhtään koti-ikävä.
Sitten sitten. Oltiin Eddyn kaa pelaamassa biljardia Timin ja Jolandan, Timin uuden tyttöystävän kanssa. Olihan tuo ihan mukavaa, me tytöt voitettiin! Sitten katottiin Timin luona Linkin Parkin live-DVD Texasista, muuten hyvä, mutta äänen laatu oli kuin studiosta. Harmi sinänsä. Sitten vain kuunteltiin musiikkia ja ei ihmeempiä. Illalla lähettiin sitten joskus puoli yhdeksän jälkeen kohti Iserlohnia, Eva ajoi meidät Stufenparty-paikan luo. Rocky Mountain -niminen baari/disko, paljon koulututtuja. Kaikilla oli vähän blaah-asenne, Julia ja Cardy ja Nina vain mutisi, että blaah tylsää. No varmasti on tuolla asenteella! Minä sitten hypin tanssimaan ja heiluinkin sitten siellä puoleen yöhön asti, kunnes piti ulos lähteä. Siellä baarissa oli liian kuuma ja tekosavu haisi. Mutta ihan ookoo ilta sinänsä. Tultiin bussilla kotia kohti, noustiin pois kyydistä ja tilasin elämäni ensimmäistä kertaa taksin - saksaksi. Olen nyt todella ylpeä itsestäni, kun hoidin meidät molemmat onnistuneesti kotiovelle asti!
Hmm tänään sitten herätettiin jo aikaisemmin kuin eilen ja syötiin aamupalaa. Sen jälkeen siivosin huoneeni (joka oli oikeasti aika kaatopaikka äitin paketin ja vaatekasojan jäljiltä), kopioin ja korjailin pianonuottejani ja koristelin taas bleiseriäni. Sitten istahdin koneelle enkä oikeastaan mitään merkittävää ole saanut aikaan. Pitäisi kirjoittaa yksi meili, etsiä tuhat ja yksi meiliosoitetta pinssien kerjuuta varten... jotenkin minusta tuntuu, että oli vielä jotain muutakin, mutta nyt mielessä pyörii vain kirjoittaminen. Ai niin! Pitäisi vielä Nikolaillekin soittaa, pitäisi kai tänään sinnekin hypätä ja opetella loppuun tuo joululaulu. Muuten se marisee huomenna, etten soittanut. Ei kyllä tosin sovittu mitään sunnuntaista... noh, saa nähdä.
Jotenkin suomisissa meiningeissä täällä nyt ollaan, olen tässä pohtinut, mitä tuota koulun kanssa sitten tekee, kun takaisin tulee. Vieläpä ei edelleenkään vastausta tuohon ole löytynyt...