Tarina alkaa maanantaiaamusta, jolloin veimme Eliaksen kanssa kissavanhuksemme Severin (yli kolmentoista jo) nukutettavaksi ikiuneen. Kesken toimituksen, ilmeisesti jonkun aivoimpulssin avittamana menin kääntämään päätäni. Tästäkös niskani provosoitui ja iski itsensä täydellisesti jumiin ja meikäpoika katseli maisemaa hetkisen aikaa hyvin ( Read more... )