Lärinää

[dora_pax]

Siis miten voi olla ihminen näin toinen jalka haudassa, kuin mitä mä nyt. Tää on vaan flunssaa, mutta kun joutuu huutamaan päivät pitkät koulussa, niin ääni menee. Mä en voi puhua. Jopa rakkaat oppilaani kysyivät multa tänään, että ope miks sä tulit kouluun kipeenä. Mutta hei, en mä pienestä hätkähdä. Menin balettiinkin keuhkokuumetoipilaana

Comments

[korkeat_korot]

Joo, mäkin oon kuullut tuosta, että monet toimittajat ovat lukeneet muuta kuin viestintää. Luin juuri pari viikkoa sitten netistä yhden konkaritoimittajan haastattelun (hitsi, kun en muista enää linkkiä!), jonka mielestä paras koulutus toimittajalle on, että on ensiksi jonkun alan asiantuntija (kuten biologian, talouden tai urheilun) ja sitten käy jonkun lyhyehkön toimittajakurssin. Sitten voi kirjoittaa juttuja omasta alastaan, vaikka taloussivuille. Sun erikoistuntemustahan on ainakin Saksan ja Ruotsin kulttuuri ja kieli sekä taide (tanssi ja muut). Mieti tosiaan syksyksi Kallion HEO:n ja Laajasalon opistoja mun kanssa. ;-)

En muistanutkaan, että sä oot jo aikaisemmin pyrkinyt Tampereelle lukemaan tiedotusoppia. Luitko silloin siis ihan tosissasi ja tiedätkö, mistä jäi kiikastamaan?

Ehkä on parempikin varautua riitoihin kun poikaystävä palaa kotiin pitkän matkan jälkeen, koska sitten yllättyykin positiivisesti, jos onkin kivaa. Usein ongelma pitkän tauon jälkeen näkemisessä on varmaan se, että on liikaa odotuksia ja toiveita, ja jälleennäkeminen onkin sitten pettymys.

Muuten sanoisin, että ota Dora-rakas rennosti... Aina ei tarvitse suorittaa ja päteä. Näe kavereita, katso hyviä elokuvia, lakkaa kynsiä, syö jäätelöä, lepää. Pysähdy ja nauti siitä mitä sulla jo on. (Hih, sopisin varmaan jonkun naistenlehden keittiöpsykologi-palstalle.)

Kiitos vielä ex tempore -kahviseurasta tänään! Toivottavasti baari-iltasi on onnistunut... :-)